Kommentti: Trump hajottaa Putinin vastaista rintamaa ja saa yhä enemmän tukea myös Saksasta

Ei nyt taas mennä samaan halpaan.

Ei nyt jälleen kerran innostuta siitä, miten Trumpin kanssa on viimeinkin päästy tasoittamaan pahimpia ryppyjä sen sijaan, että niitä syntyisi lisää.

Ei ainakaan sillä perusteella, että Valkoisen Talon arvaamaton isäntä hehkuttaa maireasti keskustelujen ylivertaisia tuloksia ja briljantteja keskustelukumppaneita.

Biarritzissa kiinteistömiljardöörin vuodatukset olivat poikkeuksellisen vuolaita. Niistä on kuitenkin tälläkin kertaa vielä pitkä matka siihen, että alkaa tapahtua ja syntyy jälkeä.

On, vaikka myös muut G7-johtajat olivat poikkeuksellisen toiveikkaita. Ja vaikka Macronin diplomaattiset siirrot olivat kiistatta taitavia.

Trumpin vaalikampanja ratkaisee

Päästäänkö Iranin kanssa todella keskustelemaan uudesta ydinasesopimuksesta? Siirrytäänkö USA:n ja Kiinan välisessä kauppasodassa oikeasti liennytysvaiheeseen? Pystytäänkö EU:n ja USA:n kauppakiistat ratkaisemaan ennen avointa konfliktia? Ja muuttuuko Amazonin metsäpalojen kauhistelu jo lähipäivinä konkreettisesti sammutusavuksi?

Päästään, siirrytään ja ratkaistaan, jos kroonisesti kompromisseihin ja monenkeskiseen yhteistyöhön kykenemätön Yhdysvaltain presidentti niin haluaa. Tai toisin sanottuna: jos ratkaisut edistävät Trumpin vaalikampanjaa.

Todennäköisimmin tuloksia nähdään kauppasotarintamalla, koska ne vaikuttavat myönteisesti Yhdysvaltain talouteen ja pörssikursseihin. Niitä Trump seuraa suurennuslasilla, koska ne ovat tärkeitä hänen uudelleenvalintansa kannalta.

Mutta siihenkin on syytä varautua, että Trump muistaa seuraavassa kampanjatilaisuudessa viikon päästä vain muiden piruetit. Eli sen, että hän ja vain hän pystyy USA:n presidenttinä tanssittamaan G7-konklaavia, miten tahtoo.

Trump tasoittaa tietä Putinille

Meidän suomalaisten kannalta kauppakiistojen ratkeaminen olisi parasta, mitä G7-kokoukselta ylipäätään voidaan toivoa.

Samaan aikaan meidän on syytä kysyä muutama sisuskaluja ikävästi muljauttava kysymys.

Onko Venäjän presidentti Vladimir Putin tekemässä ”ystävänsä” Donald Trumpin tuella paluuta mahtimaiden keskustelukerhoon? Muuttuuko G7 pian takaisin G8:ksi?

Tarkoittaako se, että Eurooppa ottaa Krimin valtauksen ja Venäjän toimet Itä-Ukrainassa annettuina ja siirtyy muitta mutkitta tekemään Kremlin kanssa yhteistyötä uudelta pohjalta ja puhtaalta pöydältä?

Ja onko Venäjän ja lännen välisen jään sulaminen Krimistä huolimatta ehkä sittenkin kaikkien, myös Suomen etu?

Päällisin puolin Trump näytti olevan Biarritzin Venäjä-keskustelun häviäjä. Eurooppalaiset turvallisuusasiantuntijat kiittelivät, miten Saksan ja Ranskan akseli ei taipunut Venäjä-kysymyksessä.

Ei vielä.

Kuka pysyy rintamassa ja kuka ei?

Mutta entä jos Washingtonista lähtee Moskovaan kutsu ensi vuonna, kun Trump isännöi G7-kokousta? Kuka silloin sanoo ei? Kuka silloin haluaa suututtaa oikukkaan entisen tositv-tähden?

Emmanuel Macronin tiedetään piirtelevän uutta eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria. Siitä ei tule kestävää, jos yhteistyö Venäjän kanssa on mitä on.

Berliinissä epäillään, että Macronin takki voi hyvinkin kääntyä, jo se edistää hänen suurten visioidensa toteutumista.

Liittokansleri Angela Merkel oli Biarritzissa myös tiukka, vaikka Venäjän vastainen kotirintama rakoilee.

Itä-Saksassa syyskuussa järjestettävien kolmien osavaltiovaalien kaikki kärkiehdokkaat suosittelevat Venäjän vastaisten pakotteiden helpottamista ja yhteistyön tiivistämistä.

Parempia suhteita Moskovaan rakennetaan entisessä DDR:ssä – eikä pelkästään siellä – yli puoluerajojen. Kyseiset kärkiehdokkaat edustavat kaikki eri puolueita ja joukossa on myös yksi kristillisdemokraatti eli Merkelin puoluetoveri.

Miten tärkeää on pitää yllä keskusteluyhteyttä?

Eikä pidä unohtaa, että EU:n tiukka kanta Venäjä-pakotteisiin ja Minskin rauhansopimukseen ei tarkoita, että sillä on kaikkien jäsenmaiden varaukseton tuki. Italia haraa vastaan. Samoin Unkari.

Suomi on presidentti Sauli Niinistön johdolla pitänyt viisaasti ja aktiivisesti yllä keskustelyhteyksiä Venäjään. Silti on seisty tiukasti EU:n pakoterintamassa.

Nyt kysymys kuuluu, onko lännen ja Venäjän välinen liennytys niin arvokas ja tavoiteltava asia, että keskusteluyhteys kannattaa avata G7-tasolla? Ja pitäisikö puhelimet panna parempaan kuntoon välillä Brysseli-Moskova?

Krimistä, Itä-Ukrainasta ja muista väärinkäytöksistä huolimatta?

Ehkä ei sittenkään. Koska siitä kai kuitenkin on syytä lähteä, ettei Putin ota lusikkaa kauniiseen käteen, vaikka pakotteet asteittain puretaan.

Kremlin isännän mielestä ne asetettiin joka tapauksessa ilman mitään hyväksyttäviä perusteita. Siksi niiden purkaminen ei varsinaisesti muuta mitään. Ei ainakaan Kremlin linjaa Ukrainassa.