Ilmailuasiantuntija Jyri Raivio katsoo, että Kaakkois-Aasian lentoturvallisuuteen vaikuttavat useammat seikat.
Yksi merkittävimmistä on hänen mukaansa se, että esimerkiksi Indonesiaan on syntynyt lyhyen ajan sisällä kymmenittäin lentoyhtiöitä, joilla ei käytännössä ole juurikaan kokemusta alasta.
– Toiminnan laajentuminen on ollut aivan hillittömän voimakasta, ja turvallisuuskulttuurissa lähdetään aika matalalta tasolta. Saatetaan ostaa vaikka 200 konetta ja lähdetään lentämään niillä kohtuullisen nollasta.
– Kyllähän se näkyy myös EU:n listoilta. Siellä on 62 indonesialaista lentoyhtiötä, joilla ei ole mitään asiaa EU:n alueille.
Raivion mukaan suurin ihmetyksen aihe ”mustia listoja” lukiessa on, että miten köyhissä kehitysmaissa voi olla kymmenittäin lentoyhtiöitä.
Tosiaalta Indonesia on Raivion mukaan lentobisneksen unelmamaa.
– Maa on sellainen, että siellä ei oikein pääse muulla tavoin kulkemaan.
Eilen malesialaisen Air Asian-yhtiön matkustajakone katosi kesken lennon. Kone oli matkalla Indonesian Surabayasta Singaporeen. Koneessa oli 162 ihmistä, valtaosa heistä indonesialaisia.
Kyseessä oli jo kolmas malesialaiselle yhtiölle tänä vuonna sattunut katastrofi. Malaysia Airlines -yhtiön Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut kone katosi maaliskuussa, eikä sitä ole löydetty vieläkään. Koneessa oli 239 ihmistä.
Heinäkuussa saman yhtiön lentokone ammuttiin alas Itä-Ukrainan yllä, ja 298 ihmistä kuoli.
Raivion mukaan silmiinpistävää on, että harvemmin alueella sattuneissa onnettomuuksissa syyksi olisi paljastunut huollon laiminlyöminen tai se, että kyseessä olisi ollut vanha kone.
– Huolto on kuitenkin pienempi ongelma kuin se operatiivinen puoli eli lentäminen. Nykyään koneet ostetaan usein huollon kanssa ja kyllä ne valmistajat pitävät koneistaan huolen.
Oman haasteensa alueen lentoturvallisuuteen luovat ajoittain hyvinkin haastavat lento-olosuhteet.