Italian Seria A -mestaruuksien putki 2006-2010. Ronaldo ja Christian Vieri seuraan ennätyssummilla. Mestarien liigan voitto 2010. Nykyhetki: sekasorto.
Siinä otteita italialaisen suurseura FC Internazionale Milanon lähihistoriasta. Seura voitti noin kuusi vuotta sitten triplan eli pääsarjan, cupin ja Mestarien liigan portugalilaisen Jose Mourinhon opeissa ja on tällä hetkellä vain haalistunut varjo gloorian vuosista.
Interin kurssin selkeää kääntymistä on hankala asettaan tiettyyn päivään tai tapahtumaan. Jotkut lähteet pitävät vuoden 2013 omistajanvaihdosta merkittävänä virstanpylväänä, toiset taas pitävät seuran johtamista yhtä leväperäisenä jo Massimo Morattin omistusaikana.
Italialinen miljardööri Moratti syyti seuraan tähtitieteellisiä summia rahaa ja jakoi palkkioita pelaajilleen yksittäisistä voitoista. Eikä siirtosummissa tai palkoissakaan säästelty.
Erick Thohir osti yhtiöineen Morattilta 70 prosentin osuuden seurasta ja lähti nostamaan merkittävää seuraa pois suosta, johon se oli uponnut. Harva olisi arvannut, että noin kolme vuotta tuosta ”Nerazzurri” olisi vieläkin samassa lätäkössä.
Yleinen teema, joka nousee esiin joukkueen toiminnasta on sitoutuminen, tai tässä tapauksessa sen olemattomuus jokaisella osa-alueella. Yksi esimerkeistä nähtiin, kun tällä viikolla seurasta potkut saanut hollantilaisvalmentaja Frank de Boer kritisoi julkisesti keskikentän eri paikoilla operoivaa Marcelo Brozovicia hänen sitoutumattomuudestaan.
Toinen oli viikonlopun tappioon päättyneessä Sampdoria-ottelussa. Kentältä pois vaihdettu italialainen hyökkääjä Eder ei edes suostunut kättelemään de Boeria.
Inter on de Boerin aikakauden jälkeen Serie A:ssa sijalla 11 ja Eurooppa-liigassa lohkonsa viimeisenä.
Kaiken sekasorron kukkuraksi Interin kapteeni argentiinalainen maalinsylkijä Mauro Icardi ajautui aiemmin tällä kaudella vihanpitoon Interin ultrien kanssa. Icardi kertoi omaelämäkerrassaan suivaantuneen siitä, että Interin fanit olivat heittäneet pelaajan paidan takaisin hänelle, kun Icardi oli yrittänyt antaa pelinuttua nuorelle kannattajalle. Icardi suivaantui tilanteesta siinä määrin, että uhkasi omaelämäkertansa mukaan tuoda kotimaastaan 100 kriminaalia, jotka tappaisivat Icardia epäkunnioittaneet ultrat "siihen paikkaan”.
Internazionalen tilanne on kova pähkinä purtavaksi kokeneemmallekin urheilujohtajalle, päävalmentajalle tai pelaajalle. Ratkaisujen sijaan onkin helpompi nostaa esiin kysymyksiä. Miksi ostettujen pelaajien taso ei riitä? Miksi valmentajat, eivät saa joukkueesta parasta mahdollista irti? Mikä on vialla?
Ja yksi kysymys nousee esiin historiaa tutkimalla: Inter on pärjännyt, kun joukkuetta on luotsannut määrätietoinen ja auktoriteetin omaava valmentaja. Milloin Inter hankkii sopivan valmentajan?
Lähteet: Daily Mail ja The Telegraph.