Tytär jätti vauvan yökylään mummolaan ja teki itsemurhan – surun murtama äiti: "Masennus on sairaus, eikä sitä voi lopettaa sormia napsauttamalla"

Brenna syntyi alkuvuonna 1989. Hän riisti oman henkensä vain 28 vuotta myöhemmin.

Brenna oli iloinen lapsi, jota kuitenkin kiusattiin koulussa. Ongelmat alkoivat viidennellä luokalla; äiti Debbie Chastain muistaa, että kahdeksannella luokalla Brenna alkoi sairastella, eikä koulutyökään sujunut. Lääkäri epäili tytöllä masennusta.

Mielenterveysongelmat seurasivat

Brenna sai lääkityksen ja keskusteluapua, mutta lukioikäisenä hän romahti.

– Hänellä oli akateemisesti vaikeaa, hän jäi töistään jälkeen eikä saanut muutamaa kurssia suoritettua. 11. kouluvuonna hän otti suuren määrän pillereitä ja jätti meille lapun, Debbie kuvaa Love What Matters -sivustolla.

Brenna selvisi itsemurhayrityksestään. Hän vietti aikaa sairaalassa ja siirtyi sitten opiskelumalliin, jossa sai suorittaa kurssit omaan tahtiinsa. Brenna valmistui, mutta masennus ei jättänyt häntä rauhaan. Hänellä diagnosoitiin myös muita terveysongelmia, kuten ahdistuneisuushäiriö.

"Hän todella kamppaili riittämättömyyden tunteen kanssa"

Vuonna 2016 Brenna kertoi Shelby-siskolleen ja äidilleen olevansa raskaana.

– Olimme hyvin yllättyneitä, ja niin hänkin, koska lääkäri oli kertonut hänelle, että hänen PCOS-diagnoosinsa vuoksi raskaaksi tulemisen mahdollisuus oli hyvin pieni. Olin niin innoissani siitä, että minusta tulisi isoäiti, Debbie sanoo.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

– Brenna oli mahtava äiti ja piti hyvää huolta Davidista, tai Diddlestä, kuten hän poikaa kutsui. Hän todella kamppaili uupumuksen ja riittämättömyyden tunteen kanssa, varsinkin, kun (hänen miehensä) David oli töissä. Vaikka Brenna sai apua, näin, että hän todella taisteli ja tilanne oli huononemassa.

"Kolme sanaa, jotka muuttivat elämäni ikiajoiksi"

Vuoden 2017 kesällä Brenna vietti aikaa äitisä kanssa. Illalla hän kysyi Debbieltä, voisiko tämä hoitaa Davidia yön yli. Debbie suostui. Kaiken piti olla normaalisti.

– Sinä iltana menin nukkumaan ja unohdin panna puhelimeeni äänet. En kuullut puhelimen soivan. Poliisi soitti. He soittivat Shelbylle, ja hän tuli herättämään minut ja sanoi ne kolme sanaa, jotka muuttivat elämäni ikiajoiksi: "Brenna tappoi itsensä".

Brenna oli jättänyt poikansa äitinsä hoiviin ja ampunut sitten itseään kuolettavasti. 

"Rukoilin niin monia vuosia..."

Perhe luovutti Brennan elimet niitä tarvitseville. Siitä Debbie sai hieman lohtua – mutta vain hieman.

– Parhaimmillaankin viimeiset kaksi vuotta ovat olleet vaikeat. Rukoilin niin monia vuosia anoen Luojaa parantamaan Brennan. Hän on nyt parantunut, mutta ei tavalla, jota toivoin tai odotin, Debbie kuvailee.

Hän ikävöi lastaan päivittäin ja kokee surua siitä, ettei David voi muistaa äitiään.

– Mutta me varmistamme, että hän tietää, kuka Brenna on, ja että hän rakasti Davidia syvästi.

"Masennus on sairaus, eikä sitä voi lopettaa sormia napsauttamalla"

Debbie kertoo, että surutyön tekeminen on ollut vaikeaa terapiasta ja avusta huolimatta.

– Masennus on sairaus, eikä sitä voi lopettaa sormia napsauttamalla. Aivoissa on kemiallinen epätasapaino, joka tarvitsee hoitoa. Voi olla vaikeaa löytää lääkitystä, joka toimii, ja lääkkeen toimiminenkin vaatii aikaa, Debbie huomauttaa.

Debbie inhoaa nykyisin mielenterveysongelmia halveeraavia sanoja, kuten "hullu". Hän perheensä kanssa ottaa osaa mielenterveyskampanjaan, jossa kävelemällä lisätään mielenterveystietoutta. Tavoitteena on vähentää itsemurhia.

– Rakastan sinua paljon, Brenna, ja yritän elää elämääni tavalla, joka tekisi sinut ylpeäksi. Kaipaan sinua joka ikinen päivä.

LUE MYÖS: Aiemmin Riikka, 39, ajatteli olevansa "vain tällainen ihminen" – sitten hänellä diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus: "Ei ole ihan helppoa, jos läheinen on koko ajan vihainen, vihoittelee ja pahoittaa mieltään"

Lue lisää lifestyle-artikkeleita!

Lähteet: Lovewhatmatters.com