Isorokko surmasi satoja miljoonia, espanjantauti iski kesken maailmansodan – virukset ja bakteerit ovat myllertäneet keskellämme vuosituhansien ajan

Mieleen tulee heti ebola, ja siihen viittaavat katastrofielokuvat. Tuhansia kuolleita vaatinut ebola on erityisen vaarallinen tartuntatauti, mutta se on vain pieni osa maailman tautihistoriaa. Tässä artikkelissa pureudutaan ebolan sijaan siihen, mitä olivat espanjantauti, Justinianuksen rutto, ja mitä tekemistä lehmällä on isorokon kanssa?

Espanjantauti ei erityisen espanjalainen

Ensimmäisinä esimerkkeinä ihmisiä ennenaikaiseen hautaan vievistä pandemioista mainitaan ensimmäisen maailmansodan lopulla riehunut espanjantauti ja keskiaikaisen Euroopan väestöä voimalla harventanut ruttotauti, musta surma.

Niin kutsuttu espanjantauti ei nimestään huolimatta alkanut Espanjasta. Syntysijasta ei ole täyttä varmuutta. 

Influenssa, johon kuoli eri puolilla maailmaa kymmeniä miljoonia ja erityisesti parhaassa iässä olleita ihmisiä vuosina 1918–1920, sai kutsumanimensä, koska puolueettomana valtiona Espanjan lehdistöä ei kurittanut sotasensuuri, ja se uutisoi taudista.

Kulkutaudin alkuvauhti oli tappava: 25 viikossa jopa 25 miljoonaa kuollutta. Sittemmin influenssa on todettu lintuvirukseksi.

Mongolien biologista sodankäyntiä

Mongolien kerrotaan piirittäneen genovalaisten kauppiaiden tukikohtaa Kaffassa. He käyttivät sairauksia sotavälineenä. Genovalaisia ahdistellakseen mongolit sinkosivat heidän joukkoonsa ruttoon kuolleen ihmisen ruumiin.

Mongolivalloitukset toivat mukanaan ruton leviämiselle otollisia jyrsijöitä. Muun muassa mustia paiseita aiheuttava ruttotauti musta surma saapui Eurooppaan 1347 Krimin niemimaalta.

Tarinan yksityiskohdista on erimielisyyttä, mutta rutto saapui Kaffaan, ja myöhemmin genovalaisten mukana Välimerelle. Loppu onkin maailman ja erityisesti Euroopan sosiaali- ja taloushistoriaa. Tauti tappoi kaikkiaan 75–200 miljoonaa ihmistä.

Rutto surmasi arviolta neljänneksen tai kolmanneksen eurooppalaisista. Tauti ei kuitenkaan levinnyt kaikkialla oliiviöljytahran lailla.

Se esimerkiksi kiersi Milanon, vaikka runteli muutoin Pohjois-Italiaa, kirjoittaa historioitsija, akateemikko Eino Jutikkala väestöhistoriallisessa kirjassaan Kuolemalla on aina syynsä. 

Lääketiede menetelmineen oli tuolloin vielä kirjaimellisesti antiikkista, ja synkkiä maailmanlopun kuvauksia ja odotuksia loivat ja vahvistivat Raamatun opit synnistä ja rangaistuksista.

Kulttuurihistoriallisesti ruton tunnetuimpia aikaansaannoksia on Decamerone. Giovanni Boccaccio kirjoitti novellikokoelmansa kulkutaudin aikana, ja kirja kuvaa ruttoa pakenevia ihmisiä ja heidän tarinointiaan.   

Rutto, joka nimettiin hallitsijan mukaan

Kaukaa historiasta löytyy myös Justinianuksen paiserutto.

Vuonna 542 Itä-Rooman eli Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli, nykyinen Istanbul, hiljeni basaareineen ja satamineen, kun silloisen hallitsijan mukaan nimetty kulkutauti vei mennessään rajuimmillaan 5000 ihmistä päivässä. 

700-luvulle asti kestäneen epidemian arvioidaan surmanneen jopa 25 miljoonaa ihmistä, ehkä puolet Euroopan silloisesta väestöstä.

Paikalleen asettuminen oli kulkutaudeille otollinen

Käsitykset vanhoista pandemioista ovat epätäydellisiä, koska kirjattua tietoa ja muuta aineistoa on säilynyt vaihtelevasti. Uudet biotieteelliset tutkimusmenetelmät toki auttavat tutkijoiden työtä.

Ihmiskunnan historiassa keskeinen tekijä kulkutautien syntymisessä ja leviämisessä on maatalous ja kaupungistuminen. Kun aiemmin metsästäjä-keräilijöinä eläneet ihmiset asettuivat aloilleen ja alkoivat viljelyn lisäksi kesyttämään ja kasvattamaan kotieläimiä, muussa eläinkunnassa olleet tautien aiheuttajat pääsivät hyppäämään eläintensä kanssa eläneisiin ihmisiin paljon helpommin.

Liikkuminen kaupunkien ahtailla kaduilla ja toreilla loi aiempaa "herkullisempia" tartuntayhteyksiä.  

Lääkäri löysi syyn koleraan Lontoon vedestä

Maailmaa ovat riivanneet myös koleraepidemiat ja pandemiat.

Yhtenä pahimmista koleran puhkeamisista pidetään pandemiaa 1800-luvun puolivälissä. Se sai alkunsa Intiasta 1852, ja levisi myös muille asutetuille mantereille Etelä-Amerikkaa lukuun ottamatta. Kolera niitti synkkää satoaan Britanniaa myöten.

Modernina aikana epidemiat ja pandemiat ovat saaneet ihmisiä etsimään kulkutautien syitä ja niihin ratkaisuja.

Alan historian kaapin päälle on ansioista nostettu brittilääkäri John Snow, joka liikkui yllä mainitun koleran aikana Lontoon likaisissa ja köyhissä kortteleissa. Snow uurasti ja sai selville, että ihmiselle valtavan ja jopa kohtalokkaan nestehukan aiheuttava suolistotauti johtuu saastaisesta vedestä. 

Koleraan on rokote, mutta se ei kuulu kansalliseen rokoteohjelmaan, ja suojaa sen saanutta kahden vuoden ajan. 

Lehmät auttoivat isorokon taltuttamisessa

Ihmiskunnan on syytä kumartaa syvään keksijöitä ja muita teräväpäisiä havainnoitsijoita monesta rokotteesta. Yli kymmenentuhatta vuotta maapalloa riivannut isorokko sai uhrit sekä näyttämään kammottavilta paiseineen, vammauttamaan hengissä selvinneitä, että surmaamaan valtavissa määrin, arviolta 300–500 miljoonaa ihmistä.

Se murjoi kaikkia sosiaaliluokkia köyhistä kruunupäihin. Isorokkoon ryhdyttiin kokeilemaan vaikuttavia vastahoitoja ja toimenpiteitä 1700-luvulta lähtien, kuten tahallisella tartuttamisella ihokontaktin kautta.

Siihen saattoi kuitenkin kuolla, joten lääkäri Edward Jenner tutki lehmärokkoa. Lehmien kanssa tekemisissä olleisiin, lehmärokkoon sairastuneisiin, isorokko ei purrut (rokotteen englanninkielinen nimi on vaccination, joka on johdettu latinan ja italian sanasta vacca eli lehmä).

Suomessakin isorokko oli niin karmea, että siihen etsittiin vastaiskua jo 1700-luvulla, käyttäen yllämainittuja menetelmiä.   

Isorokko saatiin siirrettyä historiaan rokotekehityksen ja päättäväisen toiminnan myötä 1970-80-lukujen taitteessa. Isorokko kuitenkin kummittelee paitsi dystopiaromaaneissa ja -elokuvissa, myös Yhdysvaltojen ja Venäjän sotilaslaboratorioissa. 

Taudit murjoivat syrjäistä Suomeakin

Vaikka Suomi on ollut syrjäinen ja vähäväkinen Euroopan kolkka, tappavat virukset ja bakteerit ovat aina löytäneet tiensä tännekin.

Musta surma saattoi vaatia uhrinsa Ruotsin valtakunnan itäosassakin. Ruttoja oli myös pitkin 1500- ja 1600-lukuja.

Helsinkiläisistä paiseruttoon menehtyi ehkä noin puolet vuosina 1710-1711. Tautihistoriaamme kuuluu myös esimerkiksi punataudin ja pilkkukuumeen, influenssan ja koleran aiheuttamia epidemioita. 

Suomessa ja maailmalla köyhyys ja nälkä sekä niiden aiheuttama huono terveys edistivät tautien jalkoihin jäämistä. Ja tietysti sodat.

Tässä oma lukunsa on tietysti eurooppalaisten saapuminen Amerikkoihin 1400-luvun lopulta lähtien.

Espanjalaiset konkistadorit kukistivat vastustajansa myös virusten kuten isorokon, tuhkarokon ja keltakuumeen voimin, joskaan he eivät käyneet tietoista nykyaikaista biologista sotaa. Amerikan kansoilla vain ei ollut minkäänlaista vastustuskykyä taudeille.

Stigmojen ja kauhukuvien virussairaus 1980-luvulta

1980-luvulla levisi uusi, miljoonia tartuttava ja surmaava virus. 

Siihen liitettiin lööpeissä ja kahvipöytäkeskusteluissa keskiaikaiseen malliin lopunajan tunnelmia, ja niissä siihen suhtauduttiin kaikkea muuta kuin kliinisesti. 

Sitä sairastaneet ja yhä sairastavat saivat syvät henkiset stigmat. Moni syrjäytyi tai sysättiin syrjään. Viruksen myös pelättiin tarttuvan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.

Harva sairaus on herättänyt sellaista suoranaista vihaa – ja siitä kärsivät, miespuoliset homoseksuaalit, kokeneet sellaista halveksuntaa – kuin hiv ja aids.

Sittemmin suhtautuminen on ainakin osin ja onneksi muuttunut. Tieto hiv:stä on lisääntynyt, ja sen alkuperästäkin on perusteltuja näkemyksiä.

Hiv:n kanssa voi elää jos on hyvä lääkitys, eikä virus ei tartu mielivaltaisesti, vaan sen voi välttää vaikka esimerkiksi harrastaa seksiä hiv-positiivisen kanssa.

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut, ja monet julkisuuden henkilöt ovat vuosien mittaan kertoneet taudistaan: jo menehtynyt Queen-yhtyeen solisti Freddie Mercury ja koripalloilija Magic Jonhson. 

Hiv-positiivisia on tällä hetkellä noin 35 miljoonaa. Heistä yli kaksi kolmasosaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Aidsiin kuolleita on lähes 40 miljoonaa.

Toisen maailmansodan jälkeen moni maa on vaurastunut ja asukkaiden terveys ja elinajanodote noussut. Pandemioilta emme ole kuitenkaan välttyneet. On kaksi tuoreempaakin esimerkkiä, jotka ainakin vanhemmat ihmiset muistavat.

Miksei nyt puhuta "wuhanilaisesta"?

”Aasialainen” A-influenssa lähti liikkeelle Kiinan Guizhousta vuonna 1956. Kahden vuoden aikana se oli kohtalokas noin kahdelle miljoonalle ihmiselle, pääosin Aasiassa, mutta kymmeniätuhansia kuoli myös Yhdysvalloissa. 

Reilu vuosikymmen myöhemmin "hongkongilainen" influenssa äityi pandemiaksi vuonna 1968. Se levisi pitkin Aasiaa, Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Yli miljoonasta kuolleesta puolet oli hongkongilaisia.

Sittemmin on ollut muun muassa sika- ja lintuinfluenssaa, mutta Maailman terveysjärjestön WHO:n käytäntö tätä nykyä on, että se nimeää influenssat ainakin uutisotsikoiden kannalta tylsänomaisesti leimaamisen välttämiseksi.

Siksi meillä on nyt Covid-19 (Coronavirus disease 2019), eikä esimerkiksi "wuhanilainen". 

Lue lisää nyt leviävästä koronaviruksesta MTV Uutisten korona-taustasivuilta