Pekka Vartiainen: Ruttovuosi – kirjoituksia kaunokirjallisuuden epidemiakuvauksista (Avain 2021)
Vaikka koronapandemia ei ole vielä ohi, aiheesta on julkaistu suomeksikin jo useita tietokirjoja. Nyt odotetaan korona-aiheisia kaunokirjallisia teoksia.
Niitä odotellessa on hyvä lukea yleisen kirjallisuustieteen dosentin Pekka Vartiaisen kirjaa Ruttovuosi, joka kertoo lukuisten kirjailijoiden epidemiakuvauksista kautta vuosisatojen.
Kirja on nimetty ruottovuodeksi, sillä useimmiten kirjaillisuudessa on kuvattu juuri rutonkaltaisia, nopeasti leviäviä tauteja, jotka tappavat ihmisiä tehokkaasti.
Vaikka korona ei ole läheskään rutonkaltainen tappaja, Vartiainen uskoo, että epidemia tulee jättämään ihmiskunnan historiaan synkän jäljen.
Vanhoissa ruttokuvauksissa on paljon samantyyppisiä elemettejä kuin koronapandemiassa: paniikkia, pelkoa, suojautumista, kieltämistä, itsekkyyttä ja kapinaa. Ihmiset toimivat ainakin kaunokirjallisuuden perusteella hyvinkin samankaltaisesti, kun tappava tauti saapuu lähistölle.
Ruttoa, lavantautia, koleraa
Kirja seuraa ruttokuvauksia aina antiikin ajoista. Rutoksi määritelty tauti saattoi olla rutto mutta se saattoi olla myös tuhoisa lavantautiepidemia tai nopeasti tappava kolera.
Tautien kulku oli kuitenkin aina hyvin samanlainen, siis mystinen asia, joka tarttui ihmisistä toisiin vauhdilla ja tappoi suurimman osan uhreistaan. Syntipukkeja etsittiin milloin mistäkin ihmisryhmästä tai sitten ruttoa pidettiin synnin palkkana.
Giovanni Boccaccion kertomuskokoelma Decamerone on keskiaikainen novellikokoelma, joka on jäänyt elämään nykypäivään saakka. Kun rutto tuli Firenzeen 1348, mitään ei ollut juuri tehtävissä: "Turhaan perustettiin terveydenhoitolautakuntia, jotka lakkaamatta puhdistuttivat kaupungin katuja, turhaan kiellettiin sairailta sisäänpääsy, turhaan annettiin neuvoja terveyden säilyttämiseksi."
Vartiaisen mukaan Decameronessa löytyy neljä erilaista suhtautumista ruttoon. Samat suhtautumiset ovat pääosin käytössä koronapandemiankin aikana: eristäytyminen eli karanteeni, epidemian vähättely, tartuntaa estävät ennakkotoimenpiteet tai pako kaupungista maaseudulle. Tauti kohtelee kaikkia samoin mutta pahiten kuitenkin köyhiä, jotka eivät yleensä pääse pakenemaan.
Maailmanlopun kuvaksia
Nykyaikaan tultaessa rutto on pääasiassa kadonnut tai ainakin antibioottien ansiosta muuttunut vaarattomaksi mutta ruttokertomukset ovat jatkuneet melkeinpä meidän päiviimme asti. Rutto kun on ollut hyvä tapa kuvata apokalyptistä maailman tuhoutumista – ainakin sellaisen maailman tuhoutumista, jonka tunnistamme omaksemme.
Nykyaikaisempi rutto on ollut kolera eli bakteerin aiheuttama suolistotauti. Saastuneen veden ja pilaantuneen ruoan levittämä kolera on ollut paha tappaja tiheästi asutuilla alueilla. Paha tappaja oli 1900-luvun alun espanjantauti, sittemmin myös polio.
Ulkoavaruuden hirviöitä
Mutta kaikki tarinat eivät ole niin sanotusti todellisuuden kuvauksia. Toisinaan on kuvattu ulkoavaruuden hirviöitä vähän samaan tyyliin kuin ruttoepidemiaa.
Portugalilainen nobel-kirjailija José Saramago laittoi puolestaan ihmiset menettämään näkönsä ja kuvasi seurauksia, jotka olivat tietenkin hirveitä: rikollisuutta, kuolemaa, avuttomuutta.
Monet näistä kertomuksista voi nähdä myös vertauskuvallisina – kun ihmiset eivät näe, mitä he siis näkevät? Albert Camusin Rutto on puolestaan nähty kuvauksena fasismin vastaisesta toiminnasta.
Jos Vartiaisen Ruttovuosi ei muuta paljasta, niin ainakin sen, että ihmisten ja etenkin kirjailijoiden kyky mässäillä erilaisten tautien aiheuttamilla epedimioilla ja kuolemalla on loputon. Mutta mikä kummallisinta, ruttokirjallisuus monine variaatioineen on aina käynyt hyvin kaupaksi. Jokin ristiriitahan tässä on.
Vai mitä tyydytystä voimme saada esimerkiksi Stephen Kingin kuvauksesta kirjassa Tukikohta: "Kaikki on ohi nopeasti. Sairastuneet kaatuvat kuolleina maahan kesken kävelyn tai menettävät lyhyen kamppailun jälkeen henkensä niille sijoilleen. Kaupunkien kaduilla ja ulosmenoteillä vallitsee kaaos. Tartunnan pelästyttämät ihmiset pyrkivät pois ihmisjoukkojen läheltä väistellen tielle pysähtyneitä ja kolarisumaan takertuneita autoja ja niiden sisältä löytyviä, kuolinkouristuksiin jähmettyneitä ruumiita."