Keväällä 2017 Oona kuuli huijarisyndroomasta. Samalla hän tunnisti itsensä. Jälkeenpäin asiaa ajateltuaan hän on huomannut, että koki myös aiemmissa työpaikoissaan huijarisyndrooman oireita.
– Olen saanut palautetta, että asia on tehty huonosti. Korjasin asian, mutta itkin koko viikonlopun ja olin irtisanomassa itseäni, ettei työpaikalla tarvitse irtisanoutua kasvokkain. Olin aivan varma, etten voi enää koskaan tehdä tätä työtä, että parempi vain hypätä ikkunasta, Oona*, 28 muistelee.
Vuosien jälkeen hän myöntää, että oma reaktio tuntuu ”hullulta”.
– Yksi ihminen valitti asiasta, tosin ilkeään sävyyn, mutta ei virhe ollut niin iso.
Töissä Oona ei uskalla sanoa, mitä mieltä asioista on, ellei ole sataprosenttisen varma tiedoistaan. Faktat hän haluaa varmistaa ja tarkastaa. Töissä hän tekee kaiken pyydetyn – vaikka se veisi enemmän aikaa.
Keväällä 2017 Oona kuuli huijarisyndroomasta.
– Ensimmäinen ajatus oli, että "ai, tällä on nimikin", hän sanoo.
Lue myös: "Pian joku huomaa, etten oikeasti osaa mitään" – testaa, kärsitkö huijarisyndroomasta
Huijarisyndroomasta kärsivä ihminen pelkää, että paljastuu muiden silmissä epäpäteväksi. Hän uskoo syvällä sisimmässään, että pian kaikki saavat tietää totuuden: ei huijarisyndroomasta kärsivä oikeasti osaa mitään, työnsäkin hän on saanut onnenkantamoisella. Suoraan sanottuna siis huijannut tiensä siihen työhön, jossa nyt on.
"Ajattelen, että joku on varmasti huomannut virheitä työssäni"
Oona on ollut nykyisessä työssään jo yli kymmenen vuotta. Jälkeenpäin asiaa ajateltuaan hän on huomannut, että koki myös aiemmissa työpaikoissaan huijarisyndrooman oireita.
Oona ei jätä töitä työpaikalle: hän selaa työsähköpostia kotona koko ajan ja pitää tietokoneen valmiudessa siltä varalta, että onkin mokannut jotakin – tai keksii yllättäen, miten jonkin asian voisi tehdä paremmin.
– Minulla on aina työvälineet kotona mukana. Kuka tahansa voi koska tahansa huomata virheet, joita olen tehnyt, ja haluan pystyä korjaamaan ne heti. Näin saattaa olla, etteivät kaikki ehdi huomata virhettä, jos korjaan sen heti, Oona kuvaa.
– Aina, kun näen, että postilaatikkoon on tullut työsähköposti, sydän pomppaa kurkkuun. Ajattelen, että joku on varmasti huomannut virheitä työssäni ja ilmoittaa niistä. Kun olen lähettänyt työni tarkastukseen, olen hälytystilassa siihen asti, kunnes saan palautteen. Tsemppaan usein itseäni sanoen "mikä on pahinta, mitä sinulle voidaan sanoa? Sanot, että teit asiat kiireellä, teet vain kaikki uudestaan ja pyydät apua", Oona kuvaa ajatuksiaan.
Pitkästä urasta huolimatta omista erikoisalueista kertominen esimerkiksi palavereissa on Oonalle ahdistavaa.
– Ajattelen, että ihmiset kuitenkin kysyvät asioita, joista en tiedä mitään, ja ajattelevat ”mikä urpo, mikä tuokin luulee olevansa”.
Kaikesta huolimatta Oona ei koe olevansa työnarkomaani, tai perfektionisti.
– Toiset saattavat saada homman valmiiksi työpäivän aikana, mutta joskus teen pitkää päivää, että saan työn julkaistua sellaisena kuin tahdon. Joskus mietin, että olenkohan perfektionisti, mutta sitten ajattelen, että jos olisin, en päästäisi käsistäni hommaa, johon en ole täysin tyytyväinen. Yritän koko ajan muistuttaa itseäni siitä, ettei virheideni takia ainakaan kukaan kuole.
Kiitoksiin Oona ei osaa suhtautua, vaikka niitäkin on tullut. Ylistävät sanat eivät tunnu ansaituilta.
– Ei ole ollut tilannetta, jossa olisin itse ansainnut ne kiitokset. Yleensä se on ollut vaan sattuman summaa. Eli kuka tahansa olisi voinut tehdä saman.
Tunnistitko itsesi? Kokeile vaikka näitä:
Ajattelun muovaaminen: Tarkkaile ajatuksiasi. Millaisia ne ovat? Syyttävätkö ne, haukkuvatko ne? Kysy itseltäsi, onko ajattelussasi tässä tilanteessa ja hetkessä perää, onko se totta ollenkaan? Kerro itsellesi, mistä on kyse: "Ajattelen itsestäni kriittisesti, epäilen itseäni. Olen oppinut elämänvaiheideni vuoksi tällaisen tavan, ja nyt voin oppia toisenlaisen tavan."
Tunteiden säätely: Ajatukset vaikuttavat tunteisiin, ja toisin päin. Huijarisyndroomaan liittyy usein syyllisyyttä, häpeää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kokeile kirjoittaa ylös jokin kokemus, joka herätti vaikeita tunteita. Kirjoita ylös ajatukset, joita sinulla tuolloin oli. Kirjoita seuraavaksi ylös tunteet, joita koit. Voitko yhdistää ajatukset tunteisiin? Mitä tarpeita sinulla oli tilanteessa? Miten ne voisi tyydyttää ensi kerralla: voisitko esimerkiksi pyytää apua tai kertoa suoraan, että pelkäät, ettet osaakaan?
Toiminnan muuttaminen: Vaikka miten tarkkailisit ajatuksiasi, toimintasi ei muutu, jos et muuta sitä. Jos et esimerkiksi kykene ottamaan vastaan kiitosta, koska koet, ettet ole sitä ansainnut, treenaa kiitosten kuuntelua: kehuja saadessasi pysähdy, istu alas ja keskity kuuntelemaan. Älä puhu mitään, älä selittele tai kiellä. Toista mielessäsi, mitä toinen ihminen sanoi. Sano "kiitos, sanasi tekivät minut iloisiksi". Kun mielesi alkaa kritisoida kiitoksia – ja kyllä, se alkaa – pane tämä merkille. Sano itsellesi esimerkiksi "Ajattelen nyt itsestäni kriittisesti, epäilen itseäni. Tämä on sitä huijariajattelua. Se ei ole totuus".
On myös mahdollista oppia sanomaan "ei", vaikka sinun olisi vaikeaa kieltäytyä työtehtävistä. Mieti, mikä kieltäytymisessä on vaikeaa, millaiset tunteet tuntuvat pahimmilta? Tee suunnitelma työn kulusta ja hyväksytä se esimiehelläsi. Tee työtä suunniteltuna aikana, ja opettele myös päästämään irti keskeneräisestä työstä. Työ ei lopu tekemällä, sitä tulee aina lisää!
Harjoittele etukäteen! Kuvittele esimerkiksi, että keskustelet tärkeän pomon kanssa, saat kiitosta tai että työ meneekin jollain tavalla pieleen. Kirjoita ylös, miten tilanne etenee. Mitä sanot? Millaisia tunteita tämä herättää, mikä tunteista on vaikein kohdata? Miten esimerkiksi kerrot muille innostuneena, että onnistuit?
Älä lannistu! Koko elämän mukana kulkenutta toimintatapaa ei muuteta yhdessä yössä.
kysely onko sinulla huijarisyndrooma
* Oonan nimi on muutettu
Tehtävien lähde: Tiina Ekman: Huijarisyndrooma, Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). (Minerva 2017)
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.