Helsingin Malmilla viime vuoden maaliskuussa tapahtunut törkeä väkivaltarikos päätti nuoren miehen elämän ja muutti läheisten todellisuutta peruuttamattomasti.
Elämä on kiinni sekunnin murto-osasta. Tämän vantaalainen Tanja Hietamies, 48, ymmärsi nähdessään poliisit ovellaan viime vuoden maaliskuussa.
– Poikani Henri ammuttiin. Hän oli 24-vuotias.
Ensimmäinen vuosi meni sumussa
Henri oli muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa ennen kuolemaansa, ja pojan välit äitiin olivat hyvin läheiset.
– Ensimmäinen vuosi Henrin kuolemasta on sellainen, etten muista siitä mitään. Ollaan kai eletty ja oltu, mutta muistikuvia ei ole. Kaikki meni tosi sumussa, Hietamies kertoo.
Henrihän oli vasta ollut siinä vierellä elämässä tavallista arkea. Hän kävi töissä, haaveili tulevaisuudesta, soitti kitaraa, halusi olla hyvä isä pienelle pojalleen. Sitten hän olikin jo poissa.
Henrin kuoleman jälkeen isoäiti muutti kuukausiksi perheen luokse pyörittämään arkea. Se oli korvaamaton apu.
Liian lyhyeksi jäänyt elämä
Äidin käsityksen mukaan Henrin tuttu, samanikäinen mies, ampui hänet vahingossa kaverin asunnossa itse tehdyllä aseella. Asunnossa oli ampumishetkellä useita ihmisiä.
Helsingin poliisista vahvistettiin MTV Uutisille, että Helsingin Malmilla tapahtunut rikos on siirtynyt syyteharkintaan nimikkeillä törkeä kuolemantuottamus ja törkeä ampuma-aserikos. Henkilöä ei epäillä tahallisesta henkirikoksesta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Henrin muistoksi tuotu kynttilämeri Malmilla tekopaikan pihalla 27.03.2019.
Poliisin mukaan paikalla on tapahtumahetkellä ollut myös muita henkilöitä. Syytteitä on nostettu törkeästä kuolemantuottamuksesta epäillyn henkilön lisäksi kahdelle muulle henkilölle.
Tapauksen syyttäjä kertoo, että esitutkinnassa on riidattomasti selvitetty, kenellä ase oli sen laukeamishetkellä.
– Haluaisin ajatella, että se oli oikeasti vahinko, Hietamies pohtii.
Hän tietää kyllä epäillyn henkilöllisyyden, mutta ei ole puhunut tämän kanssa tapahtuneesta. Myöskään epäilty ei ole lähestynyt Henrin äitiä. Hietamiehen mukaan epäilty oli poliisin kuulusteluissa myöntänyt teon.
Lue myös: Täällä Helsingin Malmin henkirikos tapahtui: Alueella asuu paljon lapsiperheitä, tapaus järkyttää naapurustossa
– En tunne mitään sääliä häntä kohtaan. Hän on vienyt minulta pojan. Jos tekijällä olisi tarve pyytää anteeksi tai muuten puhua tapahtuneesta, hän tietäisi kyllä, mistä minut löytää, Hietamies sanoo hiljaa.
Äidin rakkaus kesti huumeetkin
Äidin mukaan Henrin kehosta löytyi ruumiinavauksessa huumeita. Se ei tullut äidille yllätyksenä. Henri oli aloittanut miedoilla huumeilla 16-vuotiaana ja siirtynyt pikkuhiljaa kovempiin aineisiin.
– Se, että lapseni oli narkomaani, ei vähennä mitenkään rakkauttani häntä kohtaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
– En ajattele, että poikani oli jotenkin huonompi, koska hän käytti huumeita, Hietamies sanoo.
Hietamies uskoo, että kohtalokkaana ampumispäivänä muutkin kuin hänen poikansa olivat käyttäneet huumeita, todennäköisesti epäiltykin.
MTV Uutisten syyttäjältä saamat tiedot tukevat tätä käsitystä, sillä tapauksessa on nostettu törkeän kuolemantuottamuksen ja törkeän ampuma-aserikoksen lisäksi syytteitä huumerikoksista. Asiaa on määrä käsitellä käräjäoikeudessa ensi vuoden toukokuussa.
Surevasta äidistä aika Henrin kuolemasta käräjäoikeuden käsittelyyn tuntuu kohtuuttoman pitkältä. Toisaalta hän ei ole kovin toiveikas sen suhteen, että epäilty saisi ansaitsemansa tuomion tai Henrin omaiset korvauksia.
Kirjeitä isoveljelle
Päihde- ja mielenterveyshoitajana työskentelevällä Hietamiehellä on yhteensä 10 lasta. Yksi heistä on nyt poissa.
– Luojan kiitos minulla on pieniä lapsia ja käyn töissä, joten on pakko pyörittää arkea. Huomaan, että jos minulla on pitkät vapaat ja lapset ovat isällään, tipun kuoppaan ja saatan itkeä monta päivää.
Vanhin lapsista on 28 ja nuorin 8-vuotias. Osa lapsista käy Henrin kuoleman vuoksi terapiassa. Jokainen lapsi käsittelee veljen menetystä omalla tavallaan.
– 16-vuotias poikani näkee painajaisia siitä, että meille sattuu jotain pahaa. 11-vuotias tyttäreni kirjoittaa veljelleen kirjeitä ja vie ne Henrin haudalle. Pienemmät lapset eivät halua mennä haudalle ollenkaan, Hietamies sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tanja Hietamies kokee lastensa ja työnsä pitävän hänet pinnalla, vaikka ikävä on aina läsnä.
Henrin kuoleman jälkeen paljon ystäviä ja tuttuja on kaikonnut ympäriltä.
– Toisaalta niiden kanssa, jotka ovat pysyneet rinnalla, olen lähentynyt entisestään.
Hietamies kiittää myös Vantaan kaupungilta saamaansa kriisiapua. Hän soittelee edelleen kahden kriisityöntekijän kanssa kolmen-neljän viikon välein ja kertoo kuulumisiaan.
Kun Hietamies viime keväänä huomasi puihin puhjenneet vihreät lehdet, hän tajusi, että surussa on menty askel eteenpäin.
– Ei tästä oman lapsen menetyksestä voi ikinä toipua, mutta elämä jatkuu. Tavalla tai toisella.