Vajaan kuukauden kuluttua julkaistaan uusi Maailman onnellisuusraportti. Siinä asetetaan 156 valtiota paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten onnellisia niiden kansalaiset kertovat olevansa, kirjoittaa Ivan Puopolo kolumnissaan.
Suomi oli viime vuonna ykkönen jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kakkonen oli Tanska, ja myös muut Pohjoismaat löytyivät kympin joukosta. Kaava toistuu vuodesta toiseen: Pohjoismaat valloittavat kärkisijat.
Selityksenä Pohjoismaiden jatkuvalle menestykselle on esitetty hyvinvointivaltiota - sitä että valtio tarjoaa kansalaisilleen paljon veroilla rahoitettuja palveluita. Koska hyvinvointivaltion kustannukset ovat korkeat, myös verot ovat korkeat.
Vuoden 2020 raportissa kuitenkin todetaan, että tutkimuksissa ei ole löytynyt yhteyttä korkeiden verojen ja onnellisuuden välillä. Se on uskottavaa, sillä esimerkiksi kolmantena on Sveitsi, jonka kokonaisveroaste on OECD:n alhaisimpia.
Samoin sijalla kahdeksan on Uusi-Seelanti, joka sekin verottaa selvästi alle OECD:n keskiarvon. Suomi on OECD:n seitsemänneksi kovin verottaja reippaasti yli keskiarvon.
Verotuksen määrää paremmin ihmisten tyytyväisyyttä selittääkin se, mihin veroja käytetään. Raportin mukaan olennaista on, että veroista hyötyvät kaikki - sekä rikkaat että köyhät. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että mitä enemmän veroja käytetään kohteisiin, joista vain harva hyötyy, sitä vähemmän se kasvattaa ihmisten tyytyväisyyttä.
Logiikka on helppo ymmärtää. Mikäli palkasta viedään paljon veroja, sen hyväksyy helpommin, jos raha käytetään oikeasti hätää kärsivien hyväksi tai kohteisiin, joista hyötyvät kaikki. Niitä raportin mukaan ovat mm. julkinen liikenne, koulutus, sairausvakuutus ja työttömyysturva - kahden viimeisen varaan kun voi joutua kuka tahansa.
Sen sijaan esimerkiksi tuet taiteelle, huippu-urheilulle tai monelle tieteenalalle hyödyttävät vain harvoja. Niitä ei myöskään mainita raportissa. Miksi esimerkiksi Oopperaa täytyy rahoittaa jokaisen, vaikka se ilmiselvästi kiinnostaa hyvin harvoja? Samoin yliopistoissa on kaikenlaista marginaalitutkimusta, joka tuskin koskaan realisoituu muiden kuin itse tutkijan hyödyksi. Vastaavia kohteita on siellä sun täällä.
Mitä enemmän veroja käytetään vain harvojen hyödyksi, sitä tehottomampia ne onnellisuuden lisäämisen kannalta ovat. Suomi on onnellisuudessa ykkönen, mutta Suomi voisi olla ykkönen senkin jälkeen, kun tehottomat julkiset menot karsitaan pois.
Sveitsi on kolmantena, mutta sen kokonaisveroaste on kolmanneksen vähemmän kuin Suomessa. Sveitsin onnellisuuspisteet asteikolla 0-10 ovat 7.5, kun Suomessa ne ovat 7.8. Vertailun vuoksi huonoimmin sijoittuneen Afganistanin pisteet ovat 2.5.
Suomalaiset siis maksavat 0.3 pisteen parannuksesta kolmanneksen enemmän veroja kuin sveitsiläiset. Aika kallista.
Ivan Puopolo on MTV:n uutisaamun juontaja ja toimittaja.