Suomen jääkiekon viimeisen vuosikymmenen menestystarinassa nostetaan usein esiin vuoden 2009 Vierumäen valmentajaseminaari, jossa tehtiin suuria linjauksia suomalaisen jääkiekon edistämiseksi. 1980-luvulla samassa paikassa järjestettiin koulutus, jolla on ollut vähintään yhtä suuri merkitys Leijonien seuraavien vuosien menestykselle.
Suomalaisen jääkiekon uranuurtaja Seppo Liitsola organisoi kaudella 1986–87 koulutuksen, josta sai alkunsa yhä nykyisin toiminnassa oleva Jääkiekkoliiton huippuvalmentajatutkinto.
Tuolloin paikalla oli iso joukko aikansa huippuvalmentajia ja seuraavien vuosien Leijona-kiekon peruspilareita: muun muassa Rauno Korpi, Erkka Westerlund, Hannu Jortikka, Sakari Pietilä ja Juhani Tamminen.
Kouluttajaksi Liitsola hankki meritoituneen Tshekkoslovakian päävalmentajan Ludek Bukacin, joka oli valmentanut maan maailmanmestariksi keväällä 1985 ja olympiahopealle vuonna 1984.
Tiistaina 70 vuotta täyttävä Juhani Tamminen nostaa kurssin esiin yhtenä merkittävänä käännekohtana suomalaiselle jääkiekolle.
– Nostan Liitsolalle hattua siitä, että Jääkiekkoliitto otti silloin pelin haltuun. He tajusivat, ettei riitä, että meillä on vain hyviä pelaajia, vaan meillä pitää olla myös hyviä valmentajia, jotka kulkevat mieluummin kehityksen kärjessä, Tamminen toteaa.
– Bukac oli yliopistossa sivistynyt professoritason jätkä. Se oli ylivoimaisesti paras valmennuskurssi, johon pääsin mukaan. Olimme onnekkaita siinä, ”Tami” jatkaa.
Jortikka: Käänteentekevä kurssi
Nuorena valmentajana kurssilla mukana ollut Hannu Jortikka muistaa viime vuonna kuolleen Bukacin vetämän koulutuksen hyvin.
– Se oli mielestäni käänteentekevä valmentajakurssi, Jortikka tiivistää.
Valmennuksessa Bukac toi suomalaisten käyttöön tietotaitonsa muun muassa harjoittelusta, palautumisesta ja urheilufysiologiasta. Kursseilla Westerlund ja Pietilä tekivät muun muassa verikokeita nuorille pelaajille. Koulutettavat olivat paikalla useaan otteeseen aina viikon kerrallaan.
Jortikka valmensi vuonna 1987 Suomen nuorten maajoukkueen maailmanmestareiksi ja toimi seuraavana vuonna Pentti Matikaisen apuvalmentajana Calgaryn olympiahopeajoukkueessa. Sakari Pietilä seurasi häntä Leijonien valmennusjohdossa. Erkka Westerlund puolestaan otti ensin nuorten maajoukkueen komentoonsa vuonna 1988 ja nousi myöhemmin miesten maajoukkueen monivuotiseksi päävalmentajaksi.
Tamminen otti kaiken irti Bukacin koulusta
Tamminen kertoo ottaneensa huippuvalmentajakoulutuksessa oppimansa asiat häpeilemättä valikoimaansa myöhemmissä pesteissään.
– Kun minusta tuli Sveitsin päävalmentaja vuonna 1990, minulle kuului siellä myös valmentajakoulutus. Vedin samanlaisen koulutuksen. Toinen kieli vain, mutta ihan vastaavanlainen konsepti, Tamminen sanoo.
– Siellä oli monta valmentajaa Pohjois-Amerikasta, ja he olivat olleet helvetin hyviä pelaajia ja aika moni vielä hyviä ihmisjohtajia, mutta sitten kun tultiin tähän teoreettiseen puoleen – mitä tarkoittaa esimerkiksi psykologinen valmistautuminen, palautuminen ja harjoittelu – niin siinä Ontarion veljet rupesivat haukkomaan henkeään.
– He olivat siihen asti vain lykänneet puita uuniin ja jos homma ei toiminut, olit vain mennyt erätauolla koppiin ja huutanut, että ”you fucking shut up bitch!” Tamminen nauraa.