Onnea, Don Tami 70 vuotta! Juhani Tamminen brändäsi itsensä ja löi prinsiippinsä kiekkokansan tajuntaan – "Ollut täysin tietoista"

Monelle Tamminen on tullut tutuksi ennen kaikkea tv-kommentaattorina, mutta jääkiekkoa seuranneet muistavat hänet myös yhtenä aikansa tärkeimmistä maajoukkuepelaajista ja kiivastunteisena valmentajana.

Tamminen siirtyi pelaajasta valmentajaksi vuoden 1982 MM-kotikisojen jälkeen. Japanissa ja Sveitsissä ensin piipahtanut turkulainen nousi pian myös koutsina suoraan huipulle saatuaan vuonna 1985 päävalmentajapestin kasvattajaseurastaan TPS:stä.

Tätä seurasi maajoukkueen apuvalmentajan paikka Kanada-cupissa 1987 Rauno Korven kakkosmiehenä, mutta tämän kirkkaampiin valoihin ei Tammisen tie valmentajana vienyt. Siitä huolimatta hän teki itsestään yhden lajihistorian tunnetuimman persoonan Suomessa.

– Olin tietysti kiitollinen, että sain sen sauman. Tämä menee aina sillä tavalla, että kun kaikki ovat aina niin viisaita jälkikäteen, niin ehkä olisi voinut rakentaa urapolun niin, että olisin aloittanut Tepsin A-junioreissa, Tamminen pohtii.

– Minähän tulin suoraan sinne – kaupungin oma poika, entinen kapteeni – TPS:n päävalmentajaksi. Sehän tarkoitti sitä – tämä suomalainen mentaliteetti kun on mitä on – että tappiot on iso juttu ja voitto taas pieni juttu.

– Mutta minä olin ylpeä siitä, että uskalsin siihen tarttua. Jos jossain kehityin valmentajana, niin se oli se kolme vuotta. Siinä olin joka päivä aivan ytimessä, Tami sanoo.

Voittava ja mielenkiintoinen joukkue

Yksi Tammisen vahvuuksista on läpi hänen uransa ollut oman persoonansa käyttö työssään. Vankkumaton itseluottamus teki hänestä karismaattisen leijonakapteenin. Rohkeus vei hänet ensimmäisten joukossa Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Valmentajana hän onnistui monesti sytyttämään joukkueensa tai rauhoittamaan tilanteen sen ympärillä astumalla itse median huomion kohteeksi.

Itsensä brändääminen sekä motivoivat iskulauseet ja prinsiipit on poikineet valmentajauran ohessa ja sen jälkeen töitä myös mediassa ja yritysvalmennuksessa.

”Slow and steady gets you ready”

”95 prosentin keskittyminen vastaa 50 prosentin suoritusta”

”Four passes break any defence.”

– Se on ollut täysin tietoista, Tamminen sanoo suoraan persoonansa käyttämisestä itsensä markkinoinnissa.

– Ja se on ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että tämä on kuitenkin luonteeltaan viihdebisnestä. Minulla on aina ollut iso filosofia, että joukkue on voittava ja mielenkiintoinen. Voittavahan ei tarkoita sitä, että joukkue voittaa mestaruuden joka vuosi. Totta kai se voittaa enemmän pelejä kuin häviää, mutta se myös täyttää stadionin, Tami linjaa.

1980-luvulla räväkkä esiintyminen ei aina sopinut suomalaiseen urheilukulttuuriin. Minään outolintuna Tamminen ei silti itseään pitänyt.

– Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia ymmärtää sitä, että olemme erilaisia. Ja jos jossain persoonallisuus on tärkeää, se on valmennuksessa. Kysymys on siitä, saatko siihen jengiin ryhtiä ja energiaa, saatko sen taistelemaan hullun lailla ja voittamaan, kun marginaalit ovat aina pienet. Kukin meistä tekee sen tavallaan.

Altavastaajana MM-puolivälieriin Leijonia vastaan eteneminen Ranskan päävalmentajana, Oulun Kärppien nostaminen viimein 1. divisioonasta SM-liigaan ja Vaasan Sportin hurmoshenkinen SM-karsintataisto Porin Ässiä vastaan ovat kaikki enemmän tai vähemmän henkilöityneet Tammisen persoonaan.

Junnon Mondeo joka aamu odottamassa

Sanonta ”häkki täyteen” on kuultu Tammisen suusta usein. Urheilullisen menestyksen lisäksi Tamminen on halunnut aina pitää huolen siitä, että hänen edustamansa joukkueet ovat olleet paikkakuntansa ja talousalueidensa puheenaiheita.

LUE MYÖS: Juhani Tamminen toi vaihtoaitioon maailmanmiehen meininkiä, minkä seuraaminenkin hengästytti – "Kun hän tulee huoneeseen, siihen saapuu valo ja tulee vähän ahdasta"

Oulussa projekti Kärppien nostamisesta pitkän korpivaelluksen jälkeen takaisin SM-liigaan vuonna 2000 alkoi toimitusjohtaja Juha Junnon ja päävalmentaja Tammisen määrätietoisesta markkinointityöstä. Kärpistä oli tehtävä jälleen koko Pohjois-Suomen yhteinen juttu.

– Me aloimme katsoa ensimmäisestä päivästä lähtien pelaajahankintoja, brändättiin touhu ja heitettiin sata keikkaa ympäristöön. Ei ollut sellaista aamujäätä, etteikö Junnon Mondeo olisi ollut odottamassa pihassa. Menimme myymään Kärppiä lähiseudulle.

– Katsoimme, että kuka on esimerkiksi Rovaniemellä kiekkoyhteisön puheenjohtaja. Kysyimme, että milloin teillä on seuraavan kerran kaikki juniorit ja yhteistyökumppanit kasassa – varatkaa meille puoli tuntia. Sitten kun sait ihmiset ensimmäisen kerran paikalle, he halusivat tulla uudestaan. Pelin on oltava sellaista, että he huomaavat sen olevan kova juttu.

– Tämä on leimannut toimintaani koko uran ajan. On turha kuvitella, että sitä tapahtuisi, jos johtavat jätkät – toimitusjohtaja, päävalmentaja ja kapteeni – eivät kierrä maakunnassa, Tamminen linjaa.

Innovaatiot hukassa liigabisneksessä

Samaa työtä hän teki 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Vaasan Sportissa.

– Myös Vaasassa ykskaks paikat alkoivat täyttyä. Joukkuetta rakennettaessa täytyy miettiä, että tuleeko sinne Tauno Tasalakki vai tuleeko sinne Paul Cabana tai Chris Allen, josta puoli Vaasaa kohisi jo ensimmäisen lehdistötilaisuuden jälkeen, että nyt tulee sellainen apina, ettei hiiret enää soita suutaan, Tamminen nauraa.

– On mentävä asiakkaiden luokse eikä kuviteltava, että ”tänä iltana Sport–Hermes – tule paikalle, nakit kolme markkaa” riittää. Se aika on ohi. Jos joku asia on surullisessa tilassa, niin se on innovaatiot, joilla väki saadaan halliin.

– Tänä päivänä muuta tarjontaa on niin perkeleesti. Se vaatii ponnistelua, että nelihenkinen perhe lähtee Paattisilta kello 17.30 Turkuhalliin. Matsit ovat televisiossa ja radiossa, ja iltaan on vähän muutakin tekemistä. Sitä täytyy myydä.

– Seuran kolme tärkeintä jätkää on saatava istumaan alas: hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja päävalmentaja. Jos katsotaan, että urheilullinen menestys on koko homman kriteeri, niin jonain päivänä Ässät voittaa, seuraavana päivänä ne ovat Liigassa 12:s. Et voi elää niin, että odotat 20 vuotta, että nyt se mestaruusvuosi tulee.

Tammisella on ollut ottelutapahtumista termi ”neljän tunnin Ruotsin-laiva”.

– Show pitää järjestää niin, että siellä on ennen peliä ravintolat auki, mitä lie NHL-screeniä, minä haastattelemassa milloin ketäkin. Ja kun peli päättyy, siellä on kaikki käytäväravintolat auki, jotta ihmiset eivät poistu hallista, mikä on ihan käsittämätön suomalainen ilmiö.

Katkeaminen tapahtui kymmenen vuotta sitten

Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – Tamminen on yrittänyt tehdä yhdessä seurassa sekä päävalmentajan, myyntimiehen että seurapomon tehtäviä. Tästä seurauksena oli totaalinen loppuun palaminen kymmenen vuotta sitten.

Pitkän työn tehneen valmentajan juokseminen paikasta toiseen katkesi kuin seinään. Hänellä oli käsissään erittäin velkaisen Vaasan Sportin sekä urheilullinen että taloudellinen pinnalla pysyminen.

– Silloin huomasi sen, että julkinen työ kuluttaa, kun tikaria vain tulee riittävästi ja joka päivä, Tamminen totesi perjantaina Viiden jälkeen -ohjelman haastattelussa.

LUE MYÖS: Juhani Tammisen ja René Faselin välit tulehtuivat lopullisesti halpamaisesta tempusta – 22 vuotta myöhemmin kiekkopomo torpedoi Tamin pestin

Avun hän löysi lopulta Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professorin Hasse Karlssonin opeista. Lopulta Tamia ei saatu enää edes puhelimella kiinni.

– Se oli itsesuojeluvaisto. Olen aina ollut tällainen ”coachable player”, ja sanoin Hasselle, että uskon sinun ekspertiisiisi, ja sinä kerrot minulle, mitä tehdään. Silloin hän sanoi minulle ihan ensimmäiseksi, että puhelimet kiinni ja menet sinne Turun Kuusamakujalle, Tamminen kertoo.

Tästä alkoi hidas palautuminen, joka tuntui alkuun pelottavalta ihmisten tuijotettua päiväkävelyllä ollutta kiekkovalmentajaa autojensa ikkunoista. Lopulta hän kirjoitti tarinansa kirjaksi ja alkoi saada monia yhteydenottoja ulostulostaan.

– Se oli ihan mahtavaa. Harvoin olen saanut niin paljon niin suoraa ja hyvää palautetta, Tamminen sanoo.