Kun Osmon hirvikoiran tassuun kimposi luoti, eläinlääkäri uskoi sen metsästyspäivien olevan ohi.
Eläinlääkäri kertoi Osmolle, 55, huonot uutiset. Vaihtoehtoja oli kaksi: joko koiran jalan voi amputoida tai sitten koira täytyy lopettaa. Päätös piti tehdä nopeasti, sillä luodin tassuunsa saanut, nelivuotias karjalankarhukoira Laikku oli vaarassa saada verenmyrkytyksen. Eläinlääkäri vakuutti, että amputoinnista huolimatta koira voi elää täysin normaalia elämää, mutta hirvikoiraa siitä tuskin enää tulisi.
– Minun kävi sääliksi ajatus koiran lopettamisesta, sillä Laikku on vielä kovin nuori koira. Päädyin sitten valitsemaan amputoinnin.
Laikku sai tassuunsa luodin ampumistilanteessa, kun Osmon metsästyskaveri ampui hirven tornista.
– Koira oli hirven takana. Luoti meni ensin hirven läpi ja maahan pudotessaan kimposi kivestä Laikun tassuun.
Tieto loukkaantumisesta tuli Osmolle radiopuhelimen välityksellä.
– Metsästyskaverini ehti paikalle ensin ja sitoi koiralle kiristyssiteen verenhukan välttämiseksi. Emme onneksi olleet kaukana tieltä. Kannoin koiran sylissä pois metsästä ja lähdimme kohti Kuopiota.
Matkaa Kuopion eläinlääkäriin oli 40 kilometriä. Metsästyskaveri ajoi ja Osmo istui takapenkillä. Matkantekoa hidasti järven ylitys lossilla.
– Koira makasi sylissä kiltisti valittamatta, vaikka sen tassu oli pirstaleina.
Tapaturmapäivänä amputoitiin vain Laikun jalan tassuosa. Kun haava ei ollut parantunut kunnolla kuukauden aikana tikkien poistoon mennessä, Kuopion Eläinlääkärikeskuksen eläinlääkärin Sinikka Sarpasen mukaan paras vaihtoehto koiran kannalta oli amputoida koko jalka lapaluusta alaspäin.
– Huomasimme että koiran on helpompi olla kokonaan ilman toista jalkaa, Osmo jatkaa.
Paluu metsälle jännitti
Osmo on harrastanut metsästystä 18-vuotiaasta pojasta asti. Kun mies huomasi Laikun sopeutuneen elämään kolmijalkaisena nopeasti, ajatus metsälle palaamisesta alkoi pyöriä mielessä.
– Alkuun olin vähän surullinen koiran kohtalosta. Meni hetki opetella ajatukseen, että Laikulla on vain kolme jalkaa, mutta eläimet sopeutuvat muutoksiin erinomaisesti.
Tänä syksynä Laikulle on ammuttu kolme hirveä. Koira juoksee metsässä yhä jopa 5–15 kilometrin tuntinopeudella ja jäljestää hirviä kuten ennenkin.
– Eroa ei muuten huomaa, mutta tietysti hirven etsintänopeus on hidastunut nyt, kun koira juoksee kolmella jalalla.
Kolmijalkainen Laikku elää tavallista koiran elämää onnettomuuden jälkeen.
Ensimmäisen kerran metsään lähtiessä Osmoa tosin vähän jännitti Laikun puolesta.
– Mietin, kuinka koira pärjäisi metsässä kolmella jalalla. Huoli oli turha, sillä Laikku pärjää ja on aina intoa täynnä metsälle lähdettäessä. Metsässä vapaana juokseminen tekee Laikun onnelliseksi.
Myös hirviporukka on ottanut Laikun takaisin rinkiin hyvillä mielin.
– Päätöstä koiran hengen säilyttämisestä ei ole tarvinnut puolustella, vaikka moni hirvikaveri onkin sanonut, että itse olisi valinnut toisin.
Onnettomuudet ovat yleisiä
Hirvimetsällä onnettomuudet ovat yleisiä. Metsästyskoira saattaa kuolla esimerkiksi autokolarissa tai villieläimen kohdatessaan. Sudet, karhut ja jopa hirvet saattavat tappaa koiran tai haavoittaa sitä.
– Aina, kun eläimen laskee metsään, tulee varautua siihen, että jotain voi sattua, Osmo kertoo.
Hän rohkaisee muita saman päätöksen edessä painivia koiranomistajia.
– Jos Laikku pärjää kolmella jalalla, kyllä kotikoirakin voi pärjätä ja elää onnellista elämää.
Osmo uskoo Laikun olevan kolmijalkaisena metsästyskoirana ainoa laatuaan. Jos Laikku pysyy terveenä, metsästämistä jatketaan yhdessä vielä pitkään.
– Laikku on yksi parhaimmista metsästyskoirista, jota minulla on ollut. Kotiolosuhteissa hän ei hauku ja metsällä hän ei omi saalista. Parempaa luonnetta ei metsästyskoiralle voi toivoa.