Kuusamolaisessa kennelissä on suloinen tunnelma. Pystykorva Piitu hoivaa kolmea pentulaatikosta napittavaa pentuaan hellyydellä. Hurjemman puolen Piitu näytti metsästysretkellä, jolloin sen käytös todennäköisesti pelasti isännän ja tämän tyttären karhun hyökkäykseltä.
Hurja kohtaaminen karhun kanssa tapahtui syksyllä 2017. Loppuvuodesta 2018 Piitu sai Kennelliiton myöntämän Sankarikoiran arvonimen yhdessä 17 muun koiran kanssa.
Sankarikoiran arvon voi saada koira, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut.
Piitun isännän Vesa Turusen jännittävä kokemus tapahtui metsästyslenkin lopulla. Hän oli ollut lintumetsällä rajavyöhykkeen lähellä Etelä-Kuusamossa ja oli palaamassa autolleen tyttärensä kanssa, kun yhtäkkiä autojen lomasta ampaisi heitä kohti karhu.
– Minä näin, että se sieltä tulla pyyhkäsee, karhu tulee vastaan, eteläkuusamolaista soratietä pitkin. Se oli vielä erikoisen värinen, kun sillä oli harmaa, jäkälänvärinen turkki. Se jäi mieleen, kuinka sen selkä lainehti ja karva aaltoili kun se tuli lujaa, kaksi ruskeaa silmää tuijotti.
Nyt 4-vuotiaalla Piitulla on elämänsä toinen pentue hoidettavanaan, kolme urospentua.
Piitu ilmestyi kuin tyhjästä
Turusella on kokemusta karhuista, mutta ne kokemukset ovat kertyneet karhusafarilta kojusta käsin. Hänen mukaansa kyse oli aikuisesta, keskiverron kokoisesta karhusta. Yhtäkkiä ihmiskaksikon ja karhun väliin ilmestyi Piitu.
– Sitä ei ollut hetkeen näkynyt, mutta jostain tyhjästä se ilmestyi karhun eteen. Se laittoi kunnon äänen päälle ja haukkui karvat pystyssä.
Turunen kertoo ajatelleensa, että karhu varmasti pyyhkäisee Piitun mennessään ja tulee ihmisiä kohti. Hän tiesi, ettei kaksikko pystyisi juoksemaan karkuun, joten hän latasi linnustusaseen.
– Karhu kuitenkin pökäisi koiran edestä maastoon ja koira perässä. Isolle suolle ja kuusikkoon tien penkkaan ne katosivat. Sen jälkeen karhua ei näkynyt, rajallekaan ei ollut montaa sataa metriä.
Kävi pitkään ylikierroksilla
Myöhemmin Piitu palasi isäntänsä luokse. Se ei ollut vahingoittunut, mutta Turusen mukaan se oli hyvin ärhäkkänä ja ylikierroksilla.
– Jonkinlainen reipas suojeluvaisto sillä oli päällä. Kyllä se siitä sitten rauhoittui ja me palkitsimme sitä makupaloilla ja rapsutteluilla.
Turunen on jälkikäteen pohtinut sitä, oliko karhulla mahdollisesti pentu jossain lähettyvillä vai olivatko ihmiset kiusanneet sitä aiemmin. Sen verran sen aggressiivinen käytös jäi mietityttämään.
Kova ja pehmeä samaan aikaan
Turunen tiesi jo vuosia sitten, että Piitussa on luonnetta.
– Narttupentuja oli siinä pentueessa kaksi ja kälviäläinen Lexan kennelin kasvattaja sanoi, että toinen eli Piitu on kovempi. Minä tykkään, että koira on kova, toki ihmisille pehmeä ja hauska.
– Ja kyllä se jo keskenkasvuisena tykkäsi hirvien kanssa olla tekemisissä, sitkaasti niitä haukkui.
Koko ikänsä koirien kanssa touhunnut ja niitä kasvattanut isäntä Vesa Turunen kertoo, että tieto Piitun uroteosta on levinnyt koirapiireissä ja juttua siitä riittää. Kolmen urospennun markkinointia ei ole Säväkän paljon tarvinnut harrastaa.
– Puhelin on kyllä soinut, hän nauraa.