Nina Rahkola koki koiranomistajan painajaisen, kun rakas Hille katosi – painottaa koiraa harkitseville yhtä asiaa: "Karvas oppitunti siitä"

Jokaisen koiranomistajan kauhuskenaarioihin kuulunee pelko siitä, että oma koira loukkaantuisi vakavasti tai katoaisi. Juontaja Nina Rahkolan kohdalla pelko kävi kuitenkin toteen maanantaina 24. lokakuuta, kun hänen Hille-koiransa karkasi aidatulta kotipihaltaan aamu-ulkoilun yhteydessä.

– Hille on asunut ensimmäiset kaksi vuotta keskellä kaupunkia, mutta nyt hän on löytänyt metsästyskoiran identiteetin, Rahkola toteaa.

Rahkola perheineen muutti viime kesänä Helsingin Kalliosta Kirkkonummen maaseudulle, jossa erityisesti kauriskanta voi turhankin hyvin. Näyttelylinjainen Hille pääsikin yllättämään metsästysvietillään.

– Hilleä ei kuulunut aamutoimilta takaisin, joten lähdin etsimään sitä. Lopulta jouduin toteamaan, että koira oli lähtenyt omille teilleen aidatulta pihalta.

Kodin lähistöllä on lukuisia peltoalueita, joille muun muassa kauriit hakeutuvat syömään.Toisinaan Rahkola on nähnyt pelloilla jopa yli 100 kaurista kerrallaan, jolloin hajujälki on luonnollisesti koiralle voimakas.

– Täällä kauriille ei tunnu olevan luontaista vihollista kuten ilvestä tai sutta. Paikka on täynnä hyviä tuoksuja, joiden perään koira haluaa lähteä.

Lue myös: Poliisin adoptoimasta koirasta tuli somesuosikki – näin kaikki alkoi: "Vitsi meni viraaliksi"

Katoamisen jälkeen Rahkola ilmoitti tilanteesta löytöeläintaloihin, Facebookin ryhmiin, poliisille ja ripusti kuvailmoituksia lähialueelle. Aamupäivän aikana karkulaisesta saatiinkin noin viisi näköhavaintoa paikallisilta asukkailta, jonka jälkeen iski täysi radiohiljaisuus. 

– Hyvää tahtoa ja avuliaita käsiä löytyi heti Hillen karattua. Ihmiset lähtivät katsomaan riistakameroista olisiko Hille tallentunut kuviin, kun osa taas lähti etsimään koiriensa kanssa, Rahkola kiittelee.

Hille oli nähty aamupäivällä muun muassa kävelevän vaarallisesti rekan ja pakettiauton välissä keskellä tietä. 

– Seuraavaksi etsimme tienpenkareita siltä varalta, että Hille olisi jäänyt auton alle rekkatilanteen jälkeen. 

Lue myös: Uutisankkurin pokka ei pitänyt – naminhimoinen Sini-koira oli lähellä sotkea lähetyksen

Hillen ollessa karkuteillä myös ensimmäiset pakkasyöt rantautuivat Etelä-Suomeen. Huoli rakkaasta koirasta kasvoi entisestään, kun näköhavaintoja ei enää ilmaantunut illan ja yön aikana. 

– Grillasimme Hillelle makkaraa, jos hän tulisi hajun perässä kotiin. Ketään ei kuitenkaan kuulunut. Minua kokeneemmat koiranomistajat lähestyivät somessa kannustavilla viesteillä, joissa he kertoivat että koira voi selvitä viikonkin talvipakkasessa.

Kannustusviestejä lukiessa nousi myös välillä toivonkipinä siitä, että Hille voisi löytyä elossa.

– Suomalaiset ovat todella koiraihmisiä. Se osuu hyvin herkkään pisteeseen, kun koira katoaa, sataa ja on pimeää. Sain poikkeuksellisen paljon kannustusviestejä ja ihmiset myötäelivät tilannettani. 

Tiistai-iltana Rahkola sai vihdoin ratkaisevan puhelun paikalliselta Merivartioasemalta. 

– Ennen puhelua haukoin henkeäni. He kysyivät tiedänkö millainen kaulapanta kadonneella koiralla on. Sieltä todettiin, että sama koira on varmasti kyseessä. Sen jälkeen kysyin onko se elossa vai kuollut. Sieltä vastattiin, että ihan elossa tämä on, Rahkola huokaa.

Pitkästä ja väsyttävästä seikkailustaan huolimatta Hille oli hyvässä kunnossa.

– Yhdessä anturassa on vähän repeämää eli pieni seikkailuvamma jäi, mutta muuten Hille voi hyvin.

Tilanne toimi Rahkolan mukaan myös selkeänä opetuksena erityisesti koirarotua valittaessa.

– Tämä oli hyvä oppikoulu siihen, että sillä on merkitystä minkä rotuisen koiran otat. Rotu on enemmän kuin ulkonäkö. Koirani karkasi, joten kyllähän se oli karvas oppikoulu siitä millaista on omistaa riistaviettinen koira, Rahkola päättää.

Katso myös: Miksi koira tulee kotona vihellyksestä luo, mutta metsässä "korvat katoavat"? Asiantuntija paljastaa syyn yleisen ongelman taustalla: