Kansanedustaja Jani Toivola kertoo avoimesti lapsuutensa kipupisteistä.
Jani Toivola julkaisi viime kuussa elämäkerrallisen teoksen Musta tulee isona valkoinen. Yksi teoksen teemoista oli lapsuus ja sen haavat.
Toivola vieraili tänään keskiviikkona Huomenta Suomessa puhumassa muun muassa koulukiusaamisesta, josta hän sai osansa lapsena.
Toivola kertoo, että hänen kohdallaan koulukiusaaminen oli päivittäistä ja saattoi liittyä esimerkiksi ulkonäköön. Hän toteaa, että vaikka hänen kohdallaan haavat eivät ole enää akuutisti auki, mutta on huomannut kiusaamiskeskustelussa huolestuttavia piirteitä.
– Olen huomannut, että kiusaaminen on sellainen teema, että kun siitä puhuu julkisuudessa, saa jälkeenpäin valtavan palautevyöryn. Hälyttävää siinä on mielestäni se, että suuri osa palautteen antajista ovat aikuisia, jotka yhä kantavat niitä haavoja, hän pohtii haastattelussa.
Toivola kertoo, että hän onnistui kääntämään kiusaamisen tuskan vahvuudeksi.
– Sen lahja oli tavallaan se, että jouduin aloittamaan keskustelun itseni kanssa tosi aikaisin. Kuka olen, millaiset arvoni ovat, mistä haen oikeutuksen olla olemassa ja miten saisin itselleni viestittyä sen, että olen yhtä arvokas kuin muutkin?
– Siinä jäi monesti tosi yksin. Ne asiat, mistä kiusattiin olivat sellaisia, joista ei puhuttu. Se varmaan pätee tänäkin päivänä aika moneen lapseen.
Tänä päivänä Toivola on paitsi kansanedustaja, myös pienen lapsen yksinhuoltaja. Haave perheestä on ollut vahvana aina. Vanhemmaksi tuleminen ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu.
– Ennen kuin tunnistin sen, että tykkään miehistä, olin jo tajunnut tosi varhain, että haluan perheen. Rakastin olla lasten kanssa, se on paikka, jossa en epäile itseäni ollenkaan. Kun tajusin, että olen homo, iski valtava ristiriita ja pelko siitä, etteivät nämä kaksi asiaa mahdu samaan, Toivola kertoo.