Jari Pitkänen piti itseään alkoholin viihdekäyttäjänä, mutta ajoikin törkeänä rattijuoppona henkihieveriin – onneksi vain itsensä. Loppu ryyppäämiselle tuli vasta, kun hänet myöhemmin ilmiannettiin rattijuoppoudesta sillä kertaa syyttömänä poliisille. Jari on oppinut, että asiat muuttuvat, kun niin itse tahtoo.
Se oli tyhmä, humalainen päähänpisto.
Jari Pitkänen oli istunut iltaa paikallisessa karaokekuppilassa, jatkanut yksin kotiin ja päättänyt keskiviikon vastaisena aamuyönä lähteä 60 kilometrin päähän Joensuuhun uuden tyttöystävänsä luo. Autolla.
Kerta ei ollut ensimmäinen, kun Jari ajoi alkoholin vaikutuksen alaisena. Tavaksi oli tullut viinapullon korkkaaminen jo kotimatkan aikana karaokejuontajan töistä palatessa. Kunhan promillet näyttäisivät alle 0,5:tä, hän aina laskeskeli.
Kyseisenä toukokuun 29. päivänä vuonna 2013 Jari istui rattiin myöhemmin tehtyjen verikokeiden perusteella 2,3 promillen kännissä. Sammumispisteessä, kuten hän itse kuvailee.
Kilometrejä taittui kolmisenkymmentä ennen kuin puolivälissä matkaa Nivan risteyksessä auto suistui tieltä, lähti jyrkän käännöksen jälkeen pyörimään katon kautta ympäri ja päätyi pyörilleen. Jari lensi tuulilasin läpi auton alle.
Tapahtumaketju pääteltiin myöhemmin jarrutusjäljistä. Jari itse heräsi sairaalassa koomasta kolmen viikon kuluttua.
– Ihmettelin, mikä paikka tämä oikein on, kun kaikki on valkoista. Sitten rupesin katsomaan ikkunasta ulos, että onpahan nätti päivä, olisi kiva päästä ulos ja vähän tsiikailla, mitä siellä tapahtuu. Kun yritin lähteä, huomasin, etten pystynyt kävelemään, Jari sanoo.
Kehon oikean puolen halvauksen lisäksi Jarilla oli ilmarinta molemmissa keuhkoissa, kaksi murtunutta nikamaa lantiossa ja niskassa, kahdeksan murtunutta kylkiluuta, olkavarren avomurtuma, kallonmurtuma sekä vakavaksi luokiteltu aivovamma.
Mitään muistikuvia tapahtuneesta Jarilla ei ollut. Vasta pari kuukautta onnettomuuden jälkeen, kun hengitysputki otettiin pois, hän sai kuulla, että oli itse ajanut onnettomuuden humalassa. Yksin ohjausvirheen vai sammumisen takia, sitä ei tiedetä.
– Tietysti se järkytti. Ei niinkään se itse ajaminen, vaan se, että siinä samalla aiheutti toisille vaaratilanteen. Ja että se oli ihan täysin oma moka. Toisaalta hirveän hyväkin niin, eipähän voi syyttää ketään muuta, vaan kahtoa peiliin vaan.
Jarin auto meni onnettomuudessa pahasti ruttuun.
Pullo palasi kotona käteen
Onnettomuudessa tulleet vammat olivat niin vakavia, että alussa toivoa ei juuri annettu. Kuitenkin lokakuussa 2013 eli neljä ja puoli kuukautta onnettomuuden jälkeen Jari pääsi sairaalasta kotiin.
Kuukautta myöhemmin hän sai vajaan kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja nimellisen sakkorangaistuksen rattijuoppoudesta.
– Ehkä lakijärjestelmäkin katsoi minun saaneen rangaistusta jonkin verran jo valmiiksi. Tuomiot eivät olleet sieltä pahimmasta päästä ollenkaan, Jari miettii.
Edunvalvonnassa Jari oli kolaripäivästä seuraavaan helmikuuhun asti, sillä muistiongelmiensa takia hän oli tuolloin oikeustoimikelvoton.
– Koen edunvalvonnan olleen äärimmäisen nöyryyttävää, vaikka sehän on pohjimmiltaan tarkoitettu suojaamaan ja turvaamaan minua ja edunvalvoja hoiti kaikki juuri niin kuin pitikin. Mutta kun aikuiselle miehelle sanotaan, mitä saat ja et saa tehdä, niin sen nyt voi jokainen kuvitella, miten siihen itse suhtautuisi.
Pikkuhiljaa Jarin kunto kuitenkin parani, ja jo vuodenvaihteen jälkeen hän pystyi jatkamaan itselleen rakasta kuntosaliharjoittelua. Nyt hän arvioi palautuneensa 95-prosenttisesti. Aivovamma- tai halvausoireita ei ole enää juuri havaittavissa.
– Aivovamma näkyy korkeintaan hajamielisyytenä. Halvausoireiden suhteen voimat ovat palautuneet, mutta esimerkiksi sellaista tarkkuutta, jota vaadittaisiin tykkäämässäni piirustamisessa vaikka varjostamiseen, ei ole vielä ihan saavutettu. Mutta se on koko ajan lähempänä. Parannusta tapahtuu vieläkin, vaikka kolarista alkaa olla pari vuotta.
Yksi asia Jarin kädessä pysyi rattijuoppona ajetusta onnettomuudesta huolimatta tiukasti: pullo. Se meinasi aueta vuoden kestäneen sairasloman aikana vähän turhankin usein, pahimmillaan viitenä päivänä putkeen.
– Tyttäreni vuoroviikkohuoltajuus oli vajaakuntoisuuteni takia katkolla, joten ei ollut muuta kuin aikaa. Liikaa aikaa. Se kului treenatessa ja ryypätessä.
Karaokejuontajan ja baarimestarin töihin Jari palasi toukokuussa 2014. Samoihin aikoihin myös tyttären huoltajuus palautui ennalleen vuoroviikkoihin.
– Silloin ryyppäämään ei tietenkään enää pystynyt niin paljon, ja hyvä olikin, ettei pystynyt.
Putkassa oli aikaa miettiä
Lopullinen herätys tuli syksyllä 2014.
– Oli krapulapäivä, ja kävin autolla kaupassa ostamassa kaljaa. Onnettomuudesta jääneet halvausoireet näkyivät hirveän hyvin juuri krapulassa ja väsyneenä, ja ulkopuolisista havaitsijoista varmasti näytti siltä, että tämä jätkä on humalassa.
Joku oli soittanut Jarin perään poliisit, jotka jonkin ajan kuluttua ilmestyivät hänen pihalleen.
– Kysyin, ketä etsitte. He vastasivat, että Jari Pitkästä. No tietysti siinä vaiheessa, kun juomat oli jo haettu ja korkattu, promilleja oli enemmän ja vähemmän.
Putkassa vietetty yö sisuunnutti Jarin. Kuvituskuva.
Jari puhallutettiin ja pidätettiin epäiltynä törkeästä rattijuopumuksesta. Myös verikokeet tehtiin saman tien ja uudestaan seuraavana päivänä, mutta tuloksia jouduttiin odottelemaan. Puhallutusta seuraavan yön Jari vietti putkassa, elämänsä ensimmäistä kertaa.
– Siinä oli kauan aikaa miettiä asioita ja elämän suuntaa. Sinä yönä ei tullut nukuttua, en oikeastaan edes yrittänyt.
– Tuntui hirveän rankalta ja kohtuuttomalta, että vaikka olin pistänyt auton avaimet narikkaan juomat haettuani, sekään ei riittänyt. Kerrankin teki oikein, ja silti rangaistaan. Olin ihan oikeasti niin vihainen sekä itselleni että sille tilanteelle, että päätin, että enää koskaan ei kenenkään tarvitse luulla minun krapulaani humalaksi.
Verikokeiden tulokset tulivat kahden kuukauden kuluttua. Ne osoittivat, että Jari ei ollut ollut humalassa hakiessaan juomia. Rattijuopumusepäily oli aiheeton.
– Sitä on kuitenkin olevinaan sen verran fiksu, että otan virheistäni opiksi. Koskaan enää ei saa olla niin kiire mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa ei ole pakko olla, ettei ehdi rauhassa nukkua yön yli.
Pullot jäävät kauppaan
Aiheettomasta putkayöstä seurasi jotakin hyvää. Jari aloitti ”kaljalakon”, joka on nyt kestänyt noin kahdeksan kuukautta. Se on sujunut ilman sen suurempia mielitekoja. Edes viikonloppuina tai juhlapyhinä ei ole tuntunut siltä, että pitäisi ottaa huikkaa.
– Ja vaikka tuntuisikin, niin on hirveän näppärä, kun sen pullon jättää hommaamatta. Kun sitä ei ole kotona, niin sitä ei saa. Olisihan se varmaan jonkun kerran tullut ehkä avattuakin, jos se olisi ollut käsien ulottuvilla. Mutta kun sen on koittanut jättää sinne kauppaan.
Jari kuvailee aiempaa alkoholinkulutustaan edelleen viihdekäytöksi.
– Pyrin aina pitämään huolen, että kun oli jotain tärkeämpää kuin alkoholin otto – esimerkiksi tytär –, niin sitten keskityttiin siihen tärkeämpään. Mutta kun oli aikaa ottaa ihan rauhassa, niin sitten sitä kanssa otettiin eikä säännöstelty, Jari kuvailee.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että alkoholinkäyttö ei ole minulle mikään ongelma, mutta sitten kun miettii, mitä kaikkea pahaa se alkoholi on minulle tehnyt, niin ehkä se kuitenkin jonkin sortin ongelma jo siinä vaiheessa on. Onnettomuuden lisäksi esimerkiksi pysyvä kumppani on jäänyt löytymättä.
Jari aikoo tulevaisuudessa puhaltaa vain nollia.
On pakko kysyä. Mitä mieltä törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt ihminen, joka itsekin on isä ja tietää Suomessakin lapsen kuolleen rattijuopon alle, on nyt itse rattijuopoista?
– Rattijuoppous on ihan yhtä lailla paha asia kuin vaikka pedofilia tai vastaava. Mutta elämässä ylipäätään jokaisen on tehtävä omat virheensä. En minä tai kukaan mukaan onneksi ole pätevä tuomitsemaan toista. Ne virheet on jokaisen tehtävä, jotka katsoo tarpeellisiksi, ja sen mukaan sitten mentävä. Jokainen kärsii seuraukset virheistään itse, Jari vastaa.
”Et sie Jari voi elää noin”
Jari on ollut sairaslomalla unettomuuden takia, mutta hänen on tarkoitus palata töihin näinä päivinä.
– Unettomuus johtuu varmaan omalla tavallaan siitä, että elämässä oli vähän aikaa suuria huojennuksia. Vaikka sitä voisi kuvitella, että huojennus asiasta kuin asiasta näkyy juuri niin, että uni maistuu, niin minulla kävi toisinpäin: uni hävisi. Nukahtamislääkkeitä en ole edes halunnut kokeilla, koska kun on kaljasta ja tupakasta päässyt eroon, niin en ole halunnut tavallaan uutta riippuvuutta siihen tilalle.
Jari on oppinut oman tahdon merkityksen.
– Olipa asia mikä hyvänsä, niin sinun pitää itse haluta sitä. Jos minulla ei olisi ollut omaa tahtoa parantua, olisin varmaan vieläkin pyörätuolissa. Jos minulla ei olisi ollut omaa tahtoa palata töihin, olisin eläkkeellä. Ja jos minulla ei olisi ollut omaa tahtoa saada huoltajuusasioita kuntoon, niin en tiedä, mikä tilanne olisi tytön suhteen. Oma tahto on hirveä voimavara.
– Minullekin tosi moni sanoi sitä, että et sie Jari voi elää ja tehdä noin. Silloin sitä tekee kahta kauheammin, kun joku toinen sanoo niin. Se pitää vain itse huomata ne asiat. Sitten kun itse huomaa, muutos on mahdollinen.