37-vuotias nepalilaismies halusi töihin Eurooppaan, sillä 50 euron kuukausipalkka Nepalissa ei houkutellut kokin ammatissa toiminutta miestä.
Osin säästöillään, osin velkarahalla mies maksoi 5 000 euron summan Suomessa toimivan ravintolan omistajan siskolle, joka järjesti työpaikan intialaisavintolaan.
Nyt kolme saman yhtiön ravintoloitsijaa, jotka pyörittivät ravintoloita Kokkolassa ja Vaasassa, vastaavat syytteeseen ihmiskaupasta. Syytteen mukaan miehellä on teetetty töitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä vajaan vuoden työrupeaman ajan.
– Käytännössä henkilö on tehnyt töitä joka päivä kellon ympäri muutamaa poikkeusta lukuunottamassa, kertoo kihlakunnansyyttäjä Kosti Kurvinen Pohjanmaan syyttäjänvirastosta.
Virallinen työsopimukseen kirjattu palkka on ollut runsaat 1 600 kuussa, joka onkin maksettu ensin työntekijän tilille. Sen jälkeen suurin osa rahasta on siirretty takaisin yrityksen tilille, sillä miehen pankkitunnukset ovat olleet yrityksen hallussa. Käytännössä palkaksi on jäänyt noin 300 euroa kuukaudessa.
– Näissä jutuissa tämä on tyypillinen piirre. Epätyypillistä tässä on oikeastaan se, että passi on ollut miehellä itsellään eikä työnantajan hallussa, kertoo Kurvinen.
Myös palkanmaksussa toistuu ihmiskauppajutuissa tyypillinen ilmiö.
– Työsopimus ja palkka ovat asialliset, mutta rahaa kierrätetään niin, että näyttää siltä että asianmukainen palkka on maksettu. Todellisuudessa raha on päätynyt takaisin yhtiön tilille, kertoo Kurvinen.
Ihmiskaupasta syytteessä olevat kiinalais- ja nepalilaistaustaiset yrittäjät väittävät, että miehen tililtä on otettu rahaa yhteisellä sopimuksella velkojen maksuun. Velka olisi syntynyt miehen kokkikoulutuksen vuoksi omistajatahojen perheille. Yrittäjät myös kiistävät ylitöiden teettämisen.
Tämän takia ihmiskauppa onnistuu
Tapauksen todistelu jatkuu tänään käräjäoikeudessa. Syyttäjä Kosti Kurvisen mukaan ihmiskauppa Suomessa onnistuu, koska maahan tulijat eivät tunne suomalaista järjestelmää.
– Nämä ihmiset houkutellaan maahan katteettomilla lupauksilla. He tulevat kotimaastaan täysin vieraaseen kulttuuriin, jossa heillä ei ole luottamusta viranomaisiin, kertoo Kurvinen.
Taustalla on pelko palauttamisesta kotimaahan tai päätymisestä vankilaan.
– Lähtömaassa luottamus viranomaisiin on paljon heikompi kuin täällä meillä. Ihmiset eivät uskalla lähteä viemään asioitaan eteenpäin, koska eivät usko siitä olevan apua, sanoo Kurvinen.