Jenin lapset ovat jo aikuisia, eikä hänen enää tarvitse stressata "maagisen joulun" luomisesta lapsilleen. Nyt Jen uskookin, että ihmiset, jotka sanovat, että joulu on "hauska juhla vain pikkulapsiperheille", valehtelevat.
Istuessaan oluella jo aikuisen poikansa kanssa Jen McGuire päätti kysyä kysymyksen, jonka vastausta jännitti. Hän kysyi aikuiselta lapseltaan, mikä on tämän huonoin muisto lapsuuden jouluista.
– Hän vastasi, ettei muistanut mitään huonoa jouluista. Koko kehoni päästi ulos huokauksen, jota olin pidättänyt varmaan noin 18 vuotta, Jen kuvailee Good Housekeeping -lehdessä.
– Hän ei muista. Tämän kuulin yli kaiken muun. Hän ei muista rypistyneitä muistilistojani ja tarkistettuja budjetteja, jotka jätin kahvipöydälle. Hän ei muista vuosia, joina jouduin ostamaan hänen lahjansa alennuksesta, tai vuosia, joina en voinut ostaa oikein mitään. Hän ei muista öitä, joina makasin hereillä tuijottaen kattoon ja mietin, onko tämä viimein se vuosi, kun pilaan kaiken.
"Nyt pesäni on tyhjä, ja olen tullut kertomaan teille jotakin..."
Jenillä on neljä poikaa, joita hän hoiti yksinhuoltajana. Jouluisin hän yritti pysytellä hereillä myöhään yöhön, jotta voisi paketoida lahjoja lasten jo mentyä nukkumaan. Seuraava päivä alkoi kuitenkin aamuvarhaisella, koska Jenin piti kokata jouluateria yksin.
– Nyt pesäni on tyhjä, ja olen tullut kertomaan teille jotakin: kaikki ne ihmiset, jotka sanovat, että joulu on hauska juhla vain pikkulapsiperheille, valehtelevat sinulle päin kasvoja.
Tällainen on joulu aikuisten lasten kanssa
Jenin mukaan joulu on lapsiperheessä maagista, mutta myös stressaavaa aikaa, koska vanhemman vastuulla on paitsi luoda joulun taika, myös pitää se elossa.
– Tältä jouluni näyttää nyt: heräämme aamulla, neljä aikuista poikaani ja minä sekä kumppanimme, ja menemme kahville. Yleensä sen seassa on Bailey's-likööriä. Pöydässä on kanelipullaa ja hedelmiä, joita nautimme tunteja. Kaikki ostavat jotakin pientä toisilleen, yleensä jotakin, joka on joko yksityinen vitsi tai jonkinlainen elämys, Jen kuvailee.
"Rakastin Lego-vuosia, mutta näitä vuosia rakastan eri tavalla", Jen kuvaa. Kuvituskuva.
"Rakastin Lego-vuosia, mutta näitä vuosia rakastan eri tavalla"
Kaikki osallistuvat jouluruokien tekemiseen; perhe syö, pelaa pelejä, torkkuu ja katsoo elokuvia. Enää Jenin ei tarvitse rakennella Lego-settejä lapsilleen keskellä yötä.
– Rakastin Lego-vuosia, mutta näitä vuosia rakastan eri tavalla, hän kuvaa.
– Vuosia, joina olen osa jengiä. Olen lopettanut lasteni kasvattamisen eivätkä he vielä ole alkaneet kasvattaa omia lapsiaan.
"Sinun ei tarvitse laskea 18 joulua kuin jonkinlaista tuomionpäivän tikittävää kelloa..."
Jen kertoo ymmärtävänsä, että tulevina vuosina pojat eivät ehkä tulekaan kotiin. Heillä tulee jonain päivänä olemaan oma perhe, joka vaatii kompromisseja.
– Mutta juuri nyt odotan joulujamme yhdessä kirkassilmäisellä ilolla. Nautin näistä miehistä, jotka ovat tavallaan minun vain yhden päivän vuodessa, Jen sanoo.
– Kerron sinulle tämän, jotta tietäisit: joulu ei pääty, kun lapsistasi tulee vanhempia. Sinun ei tarvitse laskea 18 joulua kuin jonkinlaista tuomionpäivän tikittävää kelloa, joka ei pysähdy. Joulu jatkuu ja muuttuu. Ja mikä parasta, se lakkaa olemasta vain yhden ihmisen työtä.
LUE MYÖS: Perhe sai ihania uutisia jouluksi – syöpälapsi pääsi kotiin 500 sairaalapäivän jälkeen: "Nyt se on viimein ohi"
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Lähde: Goodhousekeeping.com