Näyttelijälegenda Jodie Foster, 61, palaa poliisin rooliin yli 30 vuoden jälkeen. Vuonna 1991 hän pokkasi Uhrilampaat-elokuvan roolistaan Oscar-palkinnon, nyt hän yllättää True Detective -sarjan pääroolissa. Foster kertoo MTV Uutisille, miltä tv-sarjan kuvaaminen tuntuu sitten lapsuusvuosien. Hän kuvasi sarjaa puoli vuotta keskellä kaamosta.
Jodie Foster tuli koko maailmalle tutuksi vuonna 1991, kun hän näyttelijä nuorta FBI-harjoittelijaa Clarice Starlingia kulttimaineeseen nousseessa elokuvassa Uhrilampaat.
Peräti viisi Oscar-patsasta voittaneesta elokuvasta Foster nappasi itselleen parhaan naisnäyttelijän pystin.
Nyt hän palaa yli 30 vuoden tauon jälkeen poliisin rooliin HBO Maxin True Detective -sarjassa, jonka neljäs ja täysin itsenäinen True Detective: Night Country -kausi sai ensi-iltansa 15. tammikuuta.
Ei ole sattumaa, että juuri Foster valittiin kyseisen sarjan päärooliin.
True Detective -sarjalla on suora linkki Uhrilampaat-elokuvaan, joka kertoi sadistisesta kannibaalimurhaajasta Hannibal Lecteristä (Anthony Hopkins).
Tarinassa onkin paljon samaa kuin Uhrilampaissa, ja sarjan tunnelma on piinaava ja pelottavakin.
– Tämän sarjan isoisoisoisä oli Uhrilampaat. Uhrilampaat-elokuva johti Seitsemän-elokuvaan, joka taas johti True Detectiven ensimmäiseen kauteen. Ja meidän True Detectiven neloskausi on hyvin samankaltainen kuin ykköskausi, Jodie Foster kertoo MTV Uutisten haastattelussa.
Kuusiosaisen neloskauden ohjaaja-käsikirjoittaja Issa López paljastaa, että hän otti Fosteriin yhteyttä tajuttuaan kytköksen Uhrilampaiden ja True Detectiven välillä.
López halusi juuri Fosterin kyseiseen rooliin, ja HBO innostui ideasta.
– Kun sain tämän työn, tajusin, että Uhrilampaat oli se, joka teki sarjamurhaajatarinoista oman taiteen muodon. Ja se, mikä puolestaan teki kyseisestä elokuvasta niin poikkeuksellisen upean, oli Jodie. Ajattelin, että jos saisin Jodien mukaan tähän sarjaan, se olisi jälleen jotain poikkeuksellista, Lopéz kertoo.
Foster kertoo innostuneensa sarjasta heti ja sanoo olevansa erittäin tyytyväinen rooliinsa ärtyneenä alaskalaisena paikallispoliisina Liz Danverina.
Sarjassa kahdeksan miestä katoaa jälkiä jättämättä pitkän talviyön koittaessa Alaskan Ennisissä. Tsalalin arktista tutkimuskeskusta pyörittäneiden miesten tapausta alkaa tutkia kaksi paikallista etsivää.
– Pelko ja kauhu, joka tulee ulkoapäin, heijastuu näiden kahden päähenkilön, kahden poliisin tarinaan, Foster sanoo.
Puoli vuotta kaamoksen keskellä
Foster kertoo rakastavansa rankkoja, tummansävyisiä elokuvia ja sarjoja, josta on tälläkin kertaa kyse.
Osansa tarinan piinaavaan tunnelmaan tuovat jäätävät, pimeät ja arktiset olosuhteet, joiden ympärille tarina perustuu.
Sarjan tapahtumat sijoittuvat talviseen, pimeään ja karuun Alaskaan, mutta Alaskan sijaan kuvaukset toteutettiin Islannissa.
Kuvausryhmä vietti puoli vuotta keskellä kaamosta lokakuusta 2022 maaliskuuhun 2023.
– Rakastin olla Islannissa. Siellä oli upeita ihmisiä ja hyvin ammattitaitoinen kuvausryhmä. Meillä oli livemusiikkia joka paikassa. Kaikki lauloivat aina. Ruoka oli taivaallista ja viikonloppuisin oli paljon tekemistä. Katselin jalkapalloa televisiosta, sillä olevan kova futisfani. Nautin todella, Foster kertoo.
Foster vertaa Suomea Islantiin, jossa puita ei ole lainkaan samalla tavalla – mutta jossa on talviaikaan aivan yhtä kylmää ja pimeää.
– En ole koskaan ollut Suomessa, mutta monet ruotsalaiset ystäväni kertovat, että he tulevat aina Suomeen retkeilemään. Tiedän, että Suomessa on todella kaunista – ja todella paljon puita! näyttelijä heittää.
Kylmyys ja loputon pimeys olivat sarjan kuvauksissa alituiseen läsnä, mutta ne eivät häirinneet Fosteria lainkaan.
– Jostain syystä minua ei häirinnyt se pimeys ja kylmyys. Minulle riitti se pienikin valonkajastus aamu yhdentoista ja iltapäivä kolmen välillä. Nautin siitä kaikesta, Foster toteaa.
– Kylmyys toi kuitenkin haasteensa kuvauksiin, sillä on todella haastavaa kuvata niin kylmässä säässä – jopa islantilaisille, sillä he eivät välttämättä tottuneet kuvaamaan niin monia päiviä putkeen ulkona keskellä yötä.
Kuvaukset 25 asteen pakkasessa
Ohjaaja López kertoo MTV Uutisten haastattelussa, että pakkasta oli usein lähes 25 astetta ja sää saattoi muuttua hetkessä katastrofaaliseksi
– Sää oli erittäin kylmä ja epätodellinen etenkin tällaiselle meksikolaiselle ohjaajalle, López nauraa.
–Välillä saattoi iskeä myrsky, joka kesti päiviä, eikä silloin voinut poistua edes kotoa.
Hän uskoo kylmyyden välittyvän katsojille ja olevan hyviä arvioita saaneen sarjan yksi menestyksen salaisuus.
– Teille suomalaisille tällainen kylmyys, arktisuus ja jää ovat tuttuja, mutta muualla maailmassa näin ei ole. Uskon, että se tuo sarjaan aivan oman tunnelmansa, López sanoo.
Kuvausryhmä pyrki pitämään itsensä lämpiminä muun muassa lämpimän pukeutumisen sekä lämpötyynyjen avulla.
– Vaikka meillä oli monia lämpötyynyjä ympäri kehoa, niin hengitettävä ilma oli todella kylmää. Se oli haaste, mutta toisaalta se tuo sarjaan myös oman mausteensa ja lisää tarinan todenmukaisuutta, Foster sanoo.
Syy, miksi sarjaa kuvattiin Alaskan sijaan Islannissa, liittyy juuri kylmyyteen.
– Toivoimme, että olisimme voineet kuvata sarjaa Alaskassa, mutta emme voineet. Siellä on liian kylmä, eikä siellä ole riittävästi teitä, joten emme olisi saaneet kuvausryhmää kohteisiin, Foster selventää.
Tv-roolissa viimeksi 70-luvulla
Pitkän näyttelijänuran jo nyt tehnyt Foster on näytellyt tv:ssä viimeksi 1970-luvulla, jolloin lapsimallina toimineella Fosterilla oli useita tv-rooleja jo alakouluikäisenä. Lisäksi hän näytteli jo tuolloin useissa Disney-elokuvissa.
– En ole näytellyt tv:ssä aikoihin, viimeksi 70-luvulla, mutta ohjaan ja tuotan tv-ohjelmia, joten tv-työskentely on siinä mielessä hyvin tuttua. Ajattelen, että tv-ohjelman tekeminen on vähän kuin kuvaisimme vain todella pitkän elokuvan, Foster sanoo.
– Ei se ole juuri sen erilaisempaa, välillä pitää vain tehdä asiat vähän nopeammin. Toisaalta joissakin tv-sarjoissa pystyy tutustumaan asioihin pidemmän aikaa ja syvemmin kuin pitkien elokuvien kuvauksissa, ja olin hyvin iloinen, että nyt kävi niin.
Mitä tulee itse tarinaan, Foster lupaa, että tarinan hyytävä tunnelma tavoittaa katsojan.
– Pyrimme olemaan tarinassa niin rehellisiä kuin mahdollista, samoin kuin olimme Uhrilampaissa, ja olimme todella onnekkaita saadessamme käsiimme niin upean käsikirjoituksen. Se on kaiken perusta, joten uskon, että tarina koskettaa ihmisiä todella.