"Jokainen suomalainen mies haluaisi olla Marokon kauhu": Legendaarinen sotilas voitti marokkolaiset ja venäläiset – tuomittiin suomalaisen murhayrityksestä ja kamppaili loppuelämänsä alkoholin kanssa

0:43img
Julkaistu 02.09.2018 06:59
Toimittajan kuva

Juuso Parviainen

juuso.parviainen@mtv.fi

Marokon Kauhuna tunnettu sotilas Aarne Juutilainen on kiistanalainen hahmo. Oliko hän veijarimainen ja kaikkien arvostama sotilas vai äkkipikainen ja sopimaton upseerin tehtäviin? Kauhu taisteli Ranskan muukalaislegioonassa ja Suomen puolesta talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Mutta millaisesta miehestä itse asiassa oli kyse?

On vuosi 1918 ja Suomen historian yhden kivuliaimman arven viiltäminen on alkanut. Karjalan Sortavalan lyseossa opiskeleva Aarne Juutilainen on malttamaton. Hän haluaa olla mukana Suomen sisällissodassa.

Ongelma on monelle 13-vuotiaalle tuttu: jotain omasta mielestä jännittävää pitäisi päästä tekemään, mutta vanhemmat seisovat jostakin käsittämättömästä syystä tämän tiellä.

Idea pitäisi esittää vanhemmille oikealla tavalla. Vaikkapa näin: Etelä-Karjalan kylissä on siltoja, joita vartioi useita miehiä. Näillä silloilla ei kuitenkaan tapahdu kummoisempia, joten periaatteessahan kyse on hyvien miesten tuhlaamisesta. Eikö kyseessä ole pojalle tarkoitettu homma?

Kyllä, vanhempi Juutilainen on nuoremman Juutilaisen kanssa samaa mieltä.

Syvä iskumme on viha voittamaton

Lupa on saatu, mutta sitten äidin sairastuminen pilaa seikkailun. Aarnen täytyy jäädä kotiin pitämään huolta perheestä, sillä isä joutuu rautatietyöläisenä matkustamaan sotajunien mukana.

Toukokuussa Aarnelle selviää, ettei sotaan osallistuminen ole mahdollista: valkoiset ovat voittaneet ja marsalkka C. G. E. Mannerheim ratsastaa voitonmarssin kärjessä Helsingissä.

Heinäkuussa Venäjällä tapahtuu mullistus: Romanovien suvun viimeinen hallitsija keisari Nikolai II ja hänen perheensä on teloitettu Jekaterinburgissa. Sekava tilanne tarjoaa Suomelle mahdollisuuden laajentaa rajoja Itä-Karjalaan ja tätä tehtävää varten syntyy Aunuksen retkikunta.

Aarnelle ja luokkatovereille tämä merkitsee seikkailun mahdollisuutta. Vanha tuttu ongelma nousee jälleen pintaan.

Tällä kertaa asiaa lähestytään hieman eri näkökulmasta, koska vaikka Aarnen vanhemmille sopi sillan vartiointi, nyt kyseessä olisi jo sotaretki. Voisiko retkikuntaan päästä mukaan, jos vanhempien allekirjoitukset vain väärentäisi sotalappuun?

Nähtävästi voi. Suostumus on saatu. Aarnen täytyy nukkua enää yksi yö ja sitten haaveet käyvätkin jo toteen. Värvääjien luona pojille valitettavasti selviää, että lupalaput tarkistetaankin ja he lentävät ulos suunnitelmasta laajentaa Suomen rajoja.

Suuri seikkailu vaihtuu kouluun, vaikka se ei Aarnea juuri kiinnostakaan. Onneksi on liikuntatunnit, niistä hän pitää.