Joonas, 31, kokeili huumeita ensimmäisen kerran oman isänsä kanssa – alkoi syöksykierre, jonka mies haluaa nyt pysäyttää omien lastensa takia: "Haluan olla hyvä roolimalli"

Pieni Joonas ei saanut isältään parhaita eväitä elämään. Isä oli pikkupojalle roolimalli rikolliseen ja päihteidentäytteiseen elämään.

Joonas Mäkinen varttui kodissa, jossa äiti kävi töissä ja opiskeli, mutta isä oli pitkän linjan rikollinen ja päihdeongelmainen.

Isä oli vankilassa jo silloin, kun Joonas oli vasta pikkupoika.

– Isällä on ollut pitkä laitoskierre ja hän on yhä edelleen vankilassa. Hänellä on eniten tuomioita omaisuusrikoksista, kun hän on rahoittanut niillä omaa päihteidenkäyttöään, Joonas kertoo MTV Uutisille.

Isän kanssa ensimmäinen huumekokeilu

Joonas sai jo pikkulapsena isältään mallin päihteidenkäyttöön.

– Isä oli minulle roolimalli kaikessa, niin päihteidenkäytössä kuin rikoksien tekemisessä ja kaikessa muussakin.

Joonas ryhtyi käyttämään alkoholia jo pienenä. Isän kanssa hän kokeili ensimmäisen kerran pilven (marihuana) polttoa. Pikkuhiljaa hän siirtyi kovempiin huumeisiin.

– Aineet kovenivat koko ajan. Käytin huumeita nuoruudesta aikuisuuteen, 15-vuotiaasta lähes kolmekymppiseksi. Kaikki mahdolliset aineet ja huumeet on tullut kokeiltua ja käytettyä, Joonas kertoo.

15 vuoden aikana Joonas on ollut myös useita kertoja vankiloissa.

Nuoren pojan rikoskierre alkoi varkauksilla ja muilla omaisuusrikoksilla. Kun peli raa'istui ja koveni, tuli väkivalta kuvioon mukaan.

– Viimeisimmät tuomioni ovat olleet puhtaasti väkivallasta, lähinnä pahoinpitelyjä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jalkapanta jatkuvasti nilkassa

Joonas on tälläkin hetkellä vanki, mutta hän ei ole enää vankilassa, vaan valvotussa koevapaudessa. Se päättyy joulukuun lopussa, jolloin tuomio on suoritettu.

Nilkassaan Joonaksella on jalkapanta, jonka avulla viranomaiset voivat seurata hänen liikkeitään.

Joonaksen viimeisin tuomio on törkeästä pahoinpitelystä vuodelta 2015. Sitä hän suorittaa parhaillaan.

Joonas haki tuomioon vuoden lykkäystä perhetilanteensa vuoksi, koska hän sai avopuolisonsa kanssa ensimmäisen lapsensa. Päihteettömyyden ja elämäntilanteen vuoksi lykkäys myönnettiin.

Viime vuosina Joonas on päässyt avoimempiin vankiloihin, koska hän on halunnut elää päihteettömänä ja yrittää toden teolla päästä kiinni normaaliin elämään.

"Vankilassa on vaikea pysyä päihteettömänä"

Joonaksen mukaan hänen päihteetöntä elämäänsä tukee se, että hänen ei tarvitse olla enää vankilassa suorittamassa tuomiotaan.

Vankiloissa on huumeita ja kun yhteisö ympärillä käyttää päihteitä, on selvänä pysyminen Joonaksen mukaan vaikeampaa.

– Avovankilatkaan eivät ole päihteettömiä ja niissä liikkuu huumeita. Yhteisökuntoutus olisi rangaistuksen sijaan parempi niille vangeille, kenellä on päihdeongelma. Sitä olisi hyvä miettiä jo oikeudessa, kun rangaistusta tuomitaan, Joonas sanoo.

Vankilakierre vei Joonaksen vain huonompaan suuntaan päihteidenkäytön suhteen.

– Jos en olisi päässyt pois vankilasta, en olisi ainakaan päässyt eteenpäin. Toipumiseni olisi pysähtynyt siihen, jos olisin suorittanut koko lopputuomioni vankilassa.

Joka päivä soitto vankilaan

Valvotussa koevapaudessa Joonaksen liikkumista on rajoitettu ja sitä valvotaan myös nilkassa olevan jalkapannan avulla.

Joonas saa liikkua Porin alueella aamukuuden ja iltayhdeksän välillä. Maanantaista torstaihin hänellä on toimintavelvoite, ja hän on tuolloin töissä Satakunnan KRIS ry:llä. Yhdistys tukee rikos- ja päihdetaustaisia henkilöitä vertaistukiperiaatteella.

Joonas on yhdistyksessä kokemusasiantuntijana.

– Olen siellä aamuyhdeksästä kolmeen ja muuten olen perheeni kanssa. Perjantaista sunnuntaihin minulla on vapaata aikaa. Käyn silloin hoidattamassa itseäni vertaistukiryhmissä.

Joka ilta puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä Joonaksen on soitettava vankilaan ja ilmoitettava miten päivä on sujunut.

– Käyn kerran kuukaudessa vankilassa antamassa huumeseulat ja tarkastuskäynnillä sekä yhdyskuntaseuraamusvirastolla juttelemassa valvojan kanssa, miten rangaistus sujuu ja miten elämässäni muuten menee, Joonas kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Valmistautumista tulevaisuuteen

Joonaksen mielestä valvottu koevapaus on ollut hänelle oikeanlainen tapa suorittaa lopputuomio.

– Tämä on juuri sitä, mitä itse tarvitsen. Pääsen pois vankilaympäristöstä, mikä on minulle haitallista ja pystyn keskittymään yhteiskunnassa eteenpäin menemiseen.

– Pystyn työskentelemään ja kun jalkapanta lähtee, voin mahdollisesti aloittaa oppisopimuskoulutuksen.

Nyt kun Joonas ei ole vankilassa istumassa tuomiotaan, hän pystyy valmistelemaan paremmin elämäänsä sitä varten, kun rangaistus on suoritettu.

Tuomioidensa välissä Joonas ehti jo olla vuoden töissä. Hän aikoo jatkaa töitä, kun tuomio on suoritettu.

Perhe on tärkein

Joonaksella on nyt jo kaksi pientä lasta avopuolisonsa kanssa. Ex-huumeidenkäyttäjän ja rikollisen arvomaailma on muuttunut täysin ja perhe on hänelle kaikista tärkeintä.

Päihteetöntä elämää on kestänyt puolitoista vuotta.

– En käytä edes alkoholia enkä mitään lääkärin määräämiä lääkkeitä. En polta tupakkaa enkä juo kahvia. Olen jättänyt pois kaiken, mikä on jollain tavalla koukuttavaa, hän sanoo.

Joonaksen mukaan päihteettömänä pysyminen ei ole ollut liian vaikeaa, koska hän on saanut siihen apua ja hoitoa.

– Se vaatii ymmärrystä siitä, miksi käytän pakonomaisesti huumeita. Pohjimmiltaan kyse on tunne-elämän sairaudesta.

Hoidon avulla Joonas on oppinut ymmärtämään, että hänen tunne-elämänsä on hyvin suppea.

– Minulla on ollut hyvin yksinkertaisia tunteita, ja ne ovat yleensä olleet vihaa tai surua, Muihin tunteisiin olen käyttänyt aineita, koska en ole ymmärtänyt niitä.

Kolmen kuukauden yhteisökuntoutuksessa Joonas sai apua muun muassa tunteiden käsittelyyn.

Kieltäytyi korvaushoidosta

Joonaksen tie päihteettömyyteen alkoi hänen omasta aloitteestaan alkuvuodesta 2018. Tuolloin hän meni A-kilinikalle hakemaan apua.

– Ilmoitin haluavani lopettaa huumeidenkäytön ja minulle tarjottiin lääkkeitä korvaushoidoksi. Sanoin, että en ikipäivänä halua korvaushoitoa, koska haluan lopettaa kaiken päihteidenkäytön.

Joonas rupesi itse käymään KRIS:llä ja vertaistukiryhmissä. Hän lopetti omin avuin aineiden käytön.

Vuoden päihteettömyyden jälkeen Joonas pääsi kuntoutukseen, johon hän oli toivonut pääsevänsä jo alkuvuonna 2018. Hänen tavoitteensa on pysyä kuivilla.

– Menen päivä kerrallaan. Tavoitteenani on täysraittius koko loppuelämäni. Huomisesta en voi sanoa mitään, mutta minulla on ihan hyvät työkalut. 

Avopuoliso näki hyvän puolen

Joonas kokee, että ensimmäistä kertaa elämässään hänen on nyt mahdollista toteuttaa unelmiaan ja haaveitaan.

– Unelmani ovat olleet koko tähänastisen elämäni ajan kaukaisia ja arvomaailmani on ollut täysin erilainen. Ne asiat, joista olen joskus haaveillut, voivat nyt toteutua. Haaveiden toteutuminen on mahdollista, kun en käytä päihteitä enkä tee rikoksia.

Avopuolisoonsa Joonas tutustui kolme vuotta sitten ollessaan vielä vankilassa suorittamassa edellistä tuomiotaan.

– Hän ei ole koskaan käyttänyt mitään muita päihteitä paitsi alkoholia, mutta hän ei ole ongelmakäyttäjä. Hän on nähnyt minussa hyvän puolen ja hän on jaksanut olla rinnallani, Joonas sanoo kiitollisena.

Lasten syntyminen mullisti Joonaksen arvomaailman. Esikoinen täyttää pian kaksi vuotta ja nuorimmainen vuoden.

– Olen joutunut luopumaan vanhoista arvoistani ja tilalle on tullut uusia, oikeanlaisia arvoja, jotka kuuluvat tähän yhteiskuntaan.

Halu olla hyvä isä

Joonas ei halua siirtää omia huonoja lapsuudenkokemuksiaan omille lapsilleen. Hän ei halua olla isä, joka tarjoaa lapsilleen roolimalliksi rikollista päihteidentäyteistä elämää.

– Se kannuste on vahvana taustalla. Eihän sekään takaa, että lapseni pysyvät päihteettöminä, mutta haluan ainakin olla hyvä roolimalli heille.

Joonas haluaa myös pysyä kaidalla tiellä ja poissa vankiloista. Hän tekee kaikkensa, että rikollinen elämä on hänen osaltaan elettyä elämää.

– En enää edes kävele punaisia päin liikennevaloissa. Minun on täytynyt muuttaa koko ajattelutapani. Minulla oli todella rikollinen mieli aikaisemmin ja nyt se on kaikkea muuta.

Isä oli Joonakselle huono roolimalli, mutta äiti on ollut Joonaksen elämässä aina.

– Äiti on edelleenkin läsnä elämässäni. Hän on yrittänyt pitää pakkaa kasassa. Isäni kanssa en ole tekemisissä. Välillä hän laittaa viestejä minulle, mutta en voi olla enää hänen kanssaan yhteydessä.