Julkisuudessa taajaan takavuosina nähty Jussi Ahde avautuu Uuden Suomen blogikirjoituksessaan huumeidenkäytöstä. Ahde kirjoittaa myös vakavasta masennuksestaan.
Poliitikko Matti Ahteen ja Hilkka Ahteen poika Jussi Ahde, 35, nousi vuonna 2002 julkisuuteen huuruisen kotivideon myötä.
Videolla Ahde kertoi oman nimensä ja että hän aikoo vetää ”kokaiinia nokkaan". Ahde tuomittiin sittemmin Helsingin käräjäoikeudessa sakkoihin huumerikoksista.
Eilen sunnuntai-iltana viime vuodet pääosin poissa julkisuudesta ollut Ahde julkaisi Uusi Suomi -lehden blogissaan avoimen kirjoituksen.
– Niin kuin useat tässä maassa tietävät, minulla on suhteellisen julkinen historia huumeiden kanssa. Se, mitä monet eivät tiedä, on se, että minulla on vielä pidempi historia erittäin vaikean masennuksen kanssa, jota tuo julkisuus ei varsinaisesti auttanut, Ahde kirjoittaa.
– Etsin koko teini -ja aikuiselämäni ulospääsyä aivan uskomattoman pahasta olosta joka kumpusi jostain todella syvältä. Vaikka elämässäni on ollut toki myös valtavasti aivan mahtavia hetkiä ja ajanjaksoja, vaani vatsajännitys, väsymys, itseinho ja riittämättömyyden tunne nurkan takana ja otti aina lopulta otteen.
Ei voinut olla oma itsensä
Ahde kirjoittaa saattaneensa sulkeutua omiin oloihinsa kuukausiksi. Tämän vuoksi useat miehen työsuhteista eivät kestäneet kovin pitkään.
– Tunsin, että en pärjännyt tässä yhteiskunnassa, missä kaikesta piti kilpailla ja ihmisen arvo perustui rahaan, sosiaaliseen statukseen sekä siihen mitä omistat. Tuo yhteiskunta ei tuntunut ikinä siltä, mihin olisin halunnut syntyä.
Ahde kuvailee hakeneensa hetken rauhaa, euforiaa, hyväksyntää ja rakkautta muun muassa päihteistä, nettipornosta, uhkapeleistä ja mässäilystä. Hänestä tuntui, ettei hän voinut olla oma itsensä.
– Ne työnsivät mua vain syvemmälle itseinhoon ja riittämättömyyden tunteeseen. Kompensoin tätä yrittämällä jatkuvasti miellyttää muita, tavoitteena saada jokainen pitämään minusta tunteakseni itseni rakastetuksi.
– Kokeilin huumeista melkein koko kirjon suonensisäisiä lukuun ottamatta, mutta lähes aina kyse oli nenään vedettävistä piristeistä, kokaiinista tai amfetamiinista. Käyttö tapahtui vain silloin jos olin juhlimassa ja niitä oli saatavilla. Käyttö rajoittui siis pääosin viikonloppuihin. Selvin päin en ole muistaakseni ikinä mitään nenääni imenyt, muutamaa hernettä lukuun ottamatta.
Valheellista onnea ja itsevarmuutta
Jussi Ahde huomasi, että huumeet eivät olleet pohjimmainen syy hänen masennukseensa, vaan ennemminkin seuraus: ne ”syventävät tuota tuskaa entisestään sen hetken valheellisen onnen ja itsevarmuuden tunteen jälkeen.”
Ahde kirjoittaa blogitekstissä tavanneensa viidentoista vuoden ajan lukuisia terapeutteja, psykiatreja ja lääkäreitä sekä syöneensä mielialalääkkeitä epäsäännöllisesti.
– Tuo tuska olisi vienyt mut täysin varmasti rajan tuolle puolelle ennenaikaisesti ilman uskomattoman rakastavaa, tukevaa ja vahvaa perhettäni, josta olen kiitollinen joka ikinen päivä, mies kirjoittaa.
Ahde puolustaa kirjoituksessaan myös voimakkaasti kannabista. Lue koko kirjoitus täältä.
Korjaus 14.12 klo 16.47: Juttuun lisätty maininta Jussi Ahteen ja Sara Nunesin avioerohakemuksesta.