Kiekkovalmentaja Jussi Ahokkaan siirto Kanadan juniorisarja OHL:ään nähdään Suomessa lähinnä välilaskeutumisena matkalla NHL-organisaatioihin. Harva kuitenkaan ymmärtää, kuinka kovan vaatimustason sarjasta on kysymys. Se on hakuprosessin aikana valjennut kunnolla myös Ahokkaalle itselleen.
42-vuotias Ahokas on ensimmäinen OHL-sopimuksen tehnyt eurooppalainen päävalmentaja. Kitchener Rangers on ehkä juniorijoukkue, mutta puitteet ovat ammattimaiset. Kyseessä on puolen miljoonan asukkaan talousalueen ykkösurheiluseura, jonka yleisökeskiarvo on noin 6 500 katsojaa ottelua kohti.
– Se on kuin iso liigaseura. Kaikki on viimeisen päälle hoidettu, Ahokas kertoo ensinäkemästään.
LUE MYÖS: Jussi Ahokas asteli median eteen Kanadassa – suomalaisuutta alleviivaava kommentti sai tenttaavan joukon repeämään
Ahokas uskoo Suomen nuorisomaajoukkueissa saavutetun menestyksen avanneen hänelle ovet varsin perikanadalaisiin kiekkoympyröihin. Sen myötä hän luulee tietävänsä jotain pohjoisamerikkalaisesta juniorikiekosta, mutta tietää myös sen, ettei tiedä vielä läheskään kaikkea.
Selvää on, että nuoret miehet tekevät nuorten miesten virheitä kaikkialla maailmassa, mutta tasoltaan peli on jo varsin kehittynyttä.
– Juniorikiekkoa se tietenkin on, mutta kova tempo, kamppailuvaade kova ja sarja on taktisempi kuin mitä Suomessa luullaan. Se selvisi heti minulle. Peli on tietenkin vähän erilaista.
Ahokas pyrkii viemään joitain Suomessa oppimiaan asioita mukanaan, vaikka tietää, ettei kanadalaista kiekkokulttuuria voi lähteä kokonaan muuttamaan.
– Tietty kaksivaiheisuus pitää pelissä olla, on kyse sitten puolustamisesta tai hyökkäämisestä. Siellä on tietyt asiat, milloin voit rytmittää. Et voi tehdä sitä ihan samalla lailla kuin isossa kaukalossa, Ahokas kertoo.
– Nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa. Jos sitä pystyy pelaamaan järkevästi, niin varmasti hyvä tulee, mutta se on vain pieni asia. Sitten pitää pystyä puolustamaan hyvin.
NHL:ään ei mitään palaa suoraan Euroopasta
Ajatus Pohjois-Amerikassa valmentamisesta alkoi kutkuttaa Ahokkaan mielessä jo kaudella 2010–11, jolloin hän teki ensimmäisen matkansa juniorisarjojen yhteiseen lopputurnaukseen Memorial Cupiin.
Unelma on totta kai – kuten sarjan pelaajillakin – vielä isommissa ympyröissä, mutta harva on valmis ottamaan tarvittavia tunnustelevia askeleita näin kaukaa.
– Itse ainakin mietin, että ei minulla olisi ollut minkäänlaista palaa mihinkään NHL-organisaatioon, Ahokas sanoo suoraan.
– Moni sieltä sanoikin minulle, että sinun pitää vain tulla tänne ja saada jalka oven väliin. Ei oikeastaan muuta mahdollisuutta ole.
(juttu jatkuu jutun jälkeen)
Jussi Ahokas valmensi kaksi lupaavaa kautta KooKoossa ja vei TPS:n kertaalleen SM-finaaleihin. Sitten tuli äkkilähtö.
Ahokas ei usko, että hän olisi päässyt hakuprosessissa kovinkaan pitkälle pelkällä SM-liigavalmentajan statuksella. Nuorten Leijonien kanssa voittaminen pienessä kaukalossa oli todennäköisesti avain läpimurtoon.
Kaksi lupaavaa vuotta KooKoossa ja TPS:n vieminen SM-finaaleihin ensimmäisellä kaudella veivät Ahokasta koko ajan urallaan eteenpäin. OHL:ää hän tuskin olisi miettinyt ilman viime kauden pettymystä ja sokkilähtöä Turusta.
– Varmaan nyt, kun potkut tulivat, se mahdollisti sen, että uskalsi hakea töitä.
– Minulla on CV, ja olen kuitenkin pystynyt Pohjois-Amerikassa voittamaan. Se oli varmaan iso tekijä, että oli edes minkäänlainen sauma. Ei se Liiga-valmennus sinänsä ollut se iso juttu.
Kilpailu valmentajien kesken äärimmäisen kovaa
Menestys nuorten MM-kisoissa avasi ehkä ovet Kitcheneriin juuri seuran uudistumishalun takia, mutta tästä eteenpäin eurooppalaisuudesta tuskin on enempää hyötyä. Kilpailu valmentajien kesken on todella kovaa.
– Sinun on pakko tuntea ihmisiä, ja totta kai kielitaidon täytyy olla hyvä. Ja valmentajia on paljon.
– Kun itse olin siellä valmentajaseminaarissa draftin aikaan, niin siellä oli pelkästään pro-, A-juniori- ja B-juniorivalmentajia 700 paikan päällä. Sinne pitää vain uskaltaa lähteä ja olla avoimin mielin, Ahokas pohtii.
Sitä Ahokas ei toki kiistä, etteikö hän tekisi tätä liikettä NHL:ssä valmentaminen pohjimmaisena tavoitteenaan.
– Totta kai unelma on aina ollut NHL, mutta siitä on turha höpistä liikaa. Nyt päästiin tuonne, joten nautitaan ja eletään hetkessä.