Vanessa Field etsi Kadonneen jäljillä -sarjan viime jaksossa äitiään, joka hylkäsi Vanessan tämän ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Matkalta löytyi paitsi äiti, myös sisko. Mitä Vanessalle kuuluu nyt?
Kadonneen jäljillä -ohjelman edellisessä jaksossa Vanessa Field päätti etsiä äitinsä, josta hänellä ei ollut mitään muistoja. Vaiherikas matka johdatti Vanessan kohtaamaan siskonsa Tulan, jonka olemassaolosta hän ei ollut koskaan tiennyt.
Vanessa kertoo Tulan tapaamisen olleen koko matkan kohokohta.
– Aluksi hänellä oli suojamuuri. Hän on vähän samantyyppinen kuin minä. Pikkuhiljaa tilanne alkoi kuitenkin lämmetä, ja illalla hotellin edessä hän itki, kun tiesi minun lähtevän seuraavana päivänä, Vanessa sanoo.
Hän on pitänyt Tulan kanssa tiiviisti yhteyttä ensitapaamisen jälkeen. Siskokset ovat myös ehtineet tavata toisensa uudelleen. Vuodenvaihteen tienoilla he juhlivat yhdessä syntymäpäiviään ja juhlapyhiä.
– Sillä matkalla pääsimme vihdoin tutustumaan ihan eri tavalla, kun jaoimme saman huoneen. Olemme syntyneet samana päivänä, mutta eri vuosina.
– Tulalla on mahtava isä, joka järjesti meille syntymäpäiväjuhlat. Hän oli tilannut kakun, jossa oli kuva minun ja Tulan ensitapaamisesta. Hän oli teettänyt kuvasta myös taulut, joista toisen hän antoi minulle.
Myös veli löytyi
Siskon lisäksi Vanessa on saanut elämäänsä myös veljen, Adamin.
– Adam on tulossa Suomeen toukokuussa, ja pääsemme vihdoin puhumaan asioista. Tulakin tulee luokseni myöhemmin kesällä. Hänellä on jalkapallotreenejä kuusi kertaa viikossa, joten hän pääsee luokseni vasta, kun kesätauko alkaa.
Kadonneen jäljillä -jaksossa nähtiin myös, miten Vanessa pääsi tapaamaan äitinsä. Vanessa kertoo, ettei ole pitänyt äitiinsä yhteyttä matkan jälkeen.
– En vihaa häntä, mutta minulla on hänestä epämiellyttävät tuntemukset. En voi luottaa siihen, mitä hän sanoo. Kävi ilmi, että hän valehteli minulle asioista, esimerkiksi helistimisestä, jonka hän minulle antoi. Sain matkalta vastauksia, mutta en äidiltäni.
– Jouduin tekemään matkan jälkeen töitä itseni kanssa, jotta ymmärsin, etten ole samanlainen kuin äitini, vaikka meillä olisi samanlainen vartalo tai samanlaisia maneereja. Olen kasvanut paljon ihmisenä, ja ymmärrän itseäni nyt paremmin.