Kai Suikkaselta lähti joukkue alta – tekee SM-liigasta järeän linjauksen: "Se on selvä asia"

Suikkanen valmensi edellisinä viitenä kautena Keski-Euroopassa, ensin kaksi sesonkia italialaista HC Bolzanoa ja sen jälkeen kolme vuotta itävaltalaista Dornbirn Bulldogsia. Monikansallinen sarja oli sama – se kantoi aiemmin nimeä EBEL, mutta muuttui vuonna 2020 ICEHL:ksi.

Kovin temppu tapahtui heti ensimmäisellä kaudella, kun Suikkanen hyppäsi kesken kauden marraskuussa 2017 Bolzanon peräsimeen. Seura lojui tuolloin sarjan jumbona, mutta Suikkanen nosti sen pudotuspeleihin ja lopulta sensaatiomaisesti mestaruuteen saakka.

Suikkanen sai toisella Bolzano-kaudellaan keväällä 2019 potkut, minkä jälkeen hän hyppäsi kesken seuraavan syyskauden Dornbirnin peräsimeen ja luotsasi itävaltalaisia, kunnes seuran edustusjoukkue lähti viime kauden jälkeen talousvaikeuksien myötä alta. Dornbirnin kerrottiin vetäytyneen huolellisen harkinnan jälkeen, ja sen viestittiin satsaavan juniorityöhön tulevaisuutta ajatellen. Koronavuosien kurimus ei ollut varmasti asiassa auttanut.

Suikkanen, joka oli parhaalla Dornbirn-kaudellaan 2020–21 luotsannut seuran puolivälieriin, jäi tyhjän päälle.

– Niinhän tässä työssä jää monta kertaa – syystä tai toisesta. Sellaista tapahtuu, ja Euroopassa aika paljonkin. Meidän sarjassamme kolme porukkaa koki saman kohtalon viime kesänä, Suikkanen, 63, perkaa tyynesti MTV Urheilulle.

"En minä Suomessa valmenna"

Valmentaa Suikkanen haluaa edelleen.

– Kyllä ilman muuta. Kysymyshän on aina tietenkin, minkälaista ja missä on tarjolla, ja onko yleensäkään tarjolla.

Perään on udeltava, millaiset valmennuspestit perheensä kanssa Turussa asuvaa Suikkasta kiinnostavat. Kun mieheltä utelee kotoisesta SM-liigasta, hän kertoo tiukan linjanvetonsa.

– En minä Suomessa valmenna. Se on selvä asia.

Kaikkiaan seitsemänä kautena SM-liigassa päävalmentajana nähty Suikkanen luotsasi viimeksi kotimaassa Oulun Kärppiä 2016–17, mutta heikosti mennyt rupeama päättyi tuolloin potkuihin kevätkaudella. Suikkanen sanoo tuumanneensa tuon pestin jälkeen, että tämä oli Suomen osalta tässä.

– Olen SM-liigassa valmentanut sen ajan, mitä olen valmentanut, päässyt voittamaan kultaa (TPS:ssä 2009–10) ja hopeaakin tuli (Pelicansissa 2011–12). Siinä on minulle ihan tarpeeksi. Katsotaan muualle.

– Ei ole mitään, että olisin vetänyt herneen nenään jostakin. Siitä ei ole kysymys. On vain niin, että sellaisen päätöksen tein ja olen niin tyhmä jätkä, että jos minä jotakin päätän, siinä minä pysyn, Suikkanen letkauttaa.

Voi myös kiteyttää, että SM-liigassa tuli saavutettua se, mitä saavutettavissa oli.

– Sekin on totta. Hyvin tuli pärjättyä ja oli taas ihan päinvastaisia fiaskokausia. Mutta kun tarpeeksi kauan kukakin valmentaa, ei se joka vuosi ole kädet pystyssä kaupungilla kävelemistä. Välillä tulee turpaan aika lujastikin.

"Turha siinä on ketään syytellä"

Suikkasta arvosteltiin tämän Kärpät-päävalmentajakauden aikana muun muassa siitä, ettei hän ollut SM-liigassa enemmän valtaan nousseen hienoviritteisen kiekkokontrollilätkän taitajia. Toisaalta yhtä oikeaa tapaa ei ole, ja menestyksen tai menestymättömyyden takanakin tuppaa olla monituisia vaikuttavia tekijöitä.

Suikkasella on ollut vuosien saatossa aikaa prosessoida valmennusminäänsä ja näkemystään jääkiekosta.

– Totta kai sitä pitää yrittää ainakin pysyä ajan hermolla. Peli muuttuu, mutta ei se niin älyttömästi muutu. Samat lainalaisuudet siellä pätevät, mutta pieniä muutoksia tulee koko ajan.

KHL:ssäkin 2010-luvun taitteessa Lokomotiv Jaroslavlin puikoissa nähty Suikkanen yhtä lailla toteaa, ettei sellaista valmentajaa olekaan, joka ei pitkään valmentaessaan olisi saanut kenkää.

– Joskus sinun tyylisi ei passaa joukkueelle tai joukkueen tyyli ei passaa sinulle, tai mikä tahansa onkaan se syy. Tai olet vain helvetin huono sinä vuonna.

– Kyllä se totuus yleensä peilistä tulee. Turha siinä on ketään syytellä. En minä ainakaan osaa syytellä. Katsot peiliin ja yrität tehdä seuraavan kerran paremmin.

Agentti: Todennäköisesti takaisin Keski-Eurooppaan

Suikkanen todennäköisesti vielä penkin takana nähdään – piankin, ennen joulua, luottaa hänen itävaltalainen agenttinsa, maalivahtiurallaan SM-liigassa Bluesissakin pelannut Bernd Brückler.

Brückler huomauttaa, että pestejä alkaa tässä vaiheessa kautta vapautua, kun osa joukkueista on vaikeuksissa ja on tehtävä muutoksia. Hän kertoo tuoneensa Suikkasen nimeä esiin vaikeuksissa oleville potentiaalisille vaihtoehdoille.

Yksi mahdollinen suunta on Suikkaselle jo tuttu ICEHL, jossa on itävaltalaisseurojen ohella joukkueita Italiasta, Unkarista ja Sloveniasta.

– Hänellä on hyvä nimi ja hyvä mahdollisuus saada työ ehkä myös Saksasta, potentiaalisesti Sveitsistäkin. Noihin maihin keskitymme, agentti Brückler sanoo ja vetää sittemmin yhteen:

– "Kaitsu" on valmentanut pitkään Keski-Euroopassa. Hän viihtyy siellä, nauttii pelistä ja kohtelusta. Hän on tehnyt hyvää nimeä itselleen. Hän luultavasti päätyy Keski-Eurooppaan.

"Pannaan miestä kuntoon"

Suikkanen on pyrkinyt pitämään itseään valmennuksesta sivussa ollessaan vireänä.

– Kuntoillaan, pannaan miestä kuntoon ja katsellaan jääkiekkoa.

Seurattaviin sarjoihin kuuluvat kotoinen SM-liiga, ICEHL ja Saksan DEL-liiga.

– Se on ihan päiväkohtaista. Ei ole niin, että jotain nimenomaan seuraisin. Harva se ilta tulee kuitenkin peli katsottua. Valitsee jonkin jostakin sarjasta.

Ja valmentajahan katsoo valmentajan silmällä.

– Kun seuraa jotakin joukkuetta, pitää miettiä, onko siinä järkeä omasta mielestä vai eikö siinä ole järkeä. Ottaisiko tuolta palasen, olisiko sillä käyttöä tässä tai tässä jutussa?

– Niin sitä aina analysoi peliä. Alkaa olla aika tylsääkin katsoa, kun aina yrittää katsoa taktisesti. Parempi on heittää aivot narikkaan ja yrittää vain nauttia pelistä, mutta ei sitä oikein osaa tehdä, Suikkanen summaa.