Kaiken kokenut murharyhmän ex-pomo kohtasi uransa iljettävimmän ja surullisimman rikoksen äitienpäivänä 2012, kun 8-vuotias Vilja Eerika löytyi kuolleena: "Ajattelin, että äärimmäinen paha on nyt nähty"

Helsingin poliisin murharyhmän entinen päällikkö, rikosylikomisario Juha "Hermo" Rautaheimo työskenteli 40 vuotta väkivaltarikostutkijana ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2015. Tällä viikolla kokeneelta poliisilta ilmestyi muistelmateos "Hermo, murharyhmän mies" (Siltala).

Rautaheimon uran yksi mieleenpainuvimmista ja järkyttävimmistä rikosjutuista oli Vilja Eerikan tapaus vuonna 2012. 

Isä ja äitipuoli olivat kiusanneet, nöyryyttäneet, kiduttaneet ja pahoinpidelleet 8-vuotiasta tyttöä pitkään ja lopulta he murhasivat hänet julmasti äitienpäivänä 2012.

– Jouduin tekemisiin lapseen liittyvän jutun kanssa, jossa ei ollut minkäänlaista lohtua eikä pehmeyttä. Suomesta tuskin löytyy ihmistä, jossa nimi Vilja Eerika ei herättäisi voimakkaita tunteita.

– Minä en unohda nimeä koskaan, eikä varmasti kukaan muukaan, joka oli ammattinsa puolesta tämän tragedian kanssa tekemisissä, Rautaheimo kertoo kirjassaan.

Virkauran iljettävin rikos

Vilja Eerikasta oli tehty vuosien aikana toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta, mutta tieto tytön vakavasta kaltoinkohtelusta ei koskaan mennyt poliisille.

– Koko virkaurani iljettävin ja surullisin rikos tuli poliisin tietoon toukokuussa 2012, äitienpäivänä, Rautaheimo kertoo.

Ambulanssi sai tuolloin hälytyksen Itä-Helsingissä sijaitsevaan kerrostaloasuntoon, josta ensihoitajat löysivät kuolleena 8-vuotiaan tytön.

Lapsen isä Touko Tarkki ja ensin väärällä nimellä ja lääkärinä esiintynyt äitipuoli Sirpa Laamanen kertoivat viranomaisille soittaneensa apua, koska tyttö oli alkanut kouristella. Ensihoitajat ilmoittivat asiasta poliisille ja paikalle saapuivat väkivaltarikosyksikön tutkijat.

Lukuisia lastensuojeluilmoituksia

Oikeuslääketieteellisten tutkimusten perusteella oli heti ilmeistä, että tyttöä oli pahoinpidelty. Isä ja äitipuoli otettiin kiinni.

Tutkinnan aikana selvisi, että naapurit olivat tehneet lukuisia lastensuojeluilmoituksia tytöstä, jota juoksutettiin kerrostalon pihalla ja haukuttiin kovaäänisesti. Myös koulusta oli tehty lastensuojeluilmoituksia.

Perheen asunnosta löytyi paljon teippaukseen ja sitomiseen liittyvää välineistöä. Vanhempien kertomuksissa oli myös paljon ristiriitoja poliisien löydöksiin.

Selvisi, että isä ja äitipuoli olivat sitoneet Vilja Eerikaa ja käärineet tätä peitteiden ja pressujen sisään. Äitipuolen mukaan näin tehtiin, koska lapsi oli rauhaton ja levoton, ja häntä piti hillitä.

Aluksi isää ja äitipuolta epäiltiin törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, mutta tutkinnan aikana rikosnimike muuttui murhaksi.

Rekonstruktio muutti rikosnimikkeen

Poliisi päätti tehdä rekonstruktion, jonka avulla sitominen havainnollistettiin. Tuo rekonstruktio oli ratkaiseva sen kannalta, että jutun rikosnimike muuttui.

Koko rekonstruktiotapahtuma videoitiin ja isä ja äitipuoli esittivät siinä konkreettisesti ja tarkasti, miten ja missä järjestyksessä Vilja Eerika sidottiin. Isä ja äitipuoli kertoivat kaiken yksityiskohtia myöten.

Rautaheimo seurasi rekonstruktiota yhdessä syyttäjä Eija Velitskin kanssa.

– Kaikille paikalla olijoille valkeni, miten käsittämättömän julmasti Vilja Eerikaa oli kohdeltu ja mitä kaikkea tuo pieni tyttö oli joutunut jo ties kuinka pitkään kärsimään, Rautaheimo sanoo kirjassaan.


Tämän vuoksi Vilja Eerikan kuolemaa alettiin tutkia murhana. Video voi järkyttää.

Erityisesti äitipuolen esiintyminen rekonstruktion aikana oli Rautaheimon mukaan kylmäävää. Murharyhmän ex-pomon mukaan Laamanen puhui asiasta, kuin hän olisi kertonut miehensä kanssa jakamastaan normaalista ja mukavasta pikku harrastuksesta.

– Vieressäni istunut Velitski, hänkin monissa liemissä keitetty konkari, näytti järkyttyneeltä ja kirjoitti edessään olevalle paperille vain yhden sanan, ja käänsi paperin sitten minua kohti. Paperissa luki: MURHA. Minä en pystynyt muuhun kuin nyökkäämään, Rautaheimo kertoo.

"Näin raakaa tapausta ei ollut kohdalleni sattunut"

Rekonstruktioiden jälkeen rikosnimikkeeksi muuttui murha.

– Näin raakaa ja vastenmielistä tapausta ei ollut ennen kohdalleni sattunut, ei yhtäkään, vaikka paljon ja kaikenlaista on eteen tullut. Ajattelin, että äärimmäinen paha on nyt nähty, Rautaheimo toteaa kirjassaan.

Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa Vilja Eerikan kuolinsyyksi vahvistui tukehtuminen ja stressin aiheuttama ruumiinlämmön nousu. Äitienpäivänä 2012 tytön paketoiminen oli mennyt liian pitkälle ja pieni lapsi kuoli.

Isä ja äitipuoli tuomittiin sekä käräjä- että hovioikeudessa Vilja Eerikan murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Juttu poiki myös virkarikostutkinnan sosiaaliviranomaisista. Kaksi sosiaalityöntekijää tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta.

– Sillä julmuudella, jonka Vilja Eerika joutui lyhyen elämänsä aikana kohtaamaan, tulee olemaan vaikutusta vielä pitkälle tulevaisuuteen, Rautaheimo sanoo.

Yksikin tapaus oli liikaa

Rautaheimo kertoo kirjassaan myös siitä, kuinka syyttäjä Velitski kirjoitti Vilja Eerikan tapauksesta Helsingin poliisin Väkivaltarikostutkijat ry:n Murharyhmä-lehteen.

Velitski päätti kirjoituksensa ajatukseen, joka jaettiin laajasti tapauksen tutkintaan osallistuneiden kesken.

– Yhteiskuntamme on Vilja Eerikalle velkaa selvityksen siitä, mitä olisimme voineet tehdä hänen hyväkseen, jotta hän olisi säästynyt pitkään kestäneeltä ja kuolemaan johtaneelta rääkkäykseltä. Toista kertaa tällaista ei saa tapahtua, ensimmäinenkin oli jo täydellisessä epäinhimillisyydessään liikaan, kokenut syyttäjä kirjoitti.

Lähde: Juha Rautaheimo, toimittanut Sari Rainio: Hermo, murharyhmän mies. Siltala.

Lue myös:

    Uusimmat