Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan, miksi he jättävät joulun väliin. Syyt vaihtelivat köyhyydestä yksinäisyyteen, huonosta elämäntilanteesta pahoihin muistoihin ja kaupallisuudesta hössötykseen.
Köyhyys
Suomen tarjoama minimitoimeentulo ei riitä asunnottomalle niin pitkään, että Jouluna olisi rahaa jäljellä. Ei siis ole Joulua, ei rahaa. Puhelimenkin joutuu myymään, että saisi edes Jouluna perusaamiaisen.
Joulumieli ei tule millään, kun ei ole rahaa. Hyvä jos saan tonnin eläkkeen arkiseen ruokaan riittämään. Lastenlapsia on kymmenen, 2,5-vuotiaasta eteenpäin, lastenlastenlapsia kaksi. Jokainen odottaa käsjonossa jotain. Pidä siinä joulumieli, kun et kykene mitään antamaan.
En kerkeä viettämään joulua. Opiskelen tällä herkellä ja kaikki lomani kuljen töissä, jotta voin maksaa vuokrani ja myös syödä. Opintotuki ei näet riitä molempiin, ja lainaa en halua ottaa.
Voisin kyllä joissakin määrin viettää joulua, mutta se on rahasta kiinni. Pieni eläke ja paljon laskuja kohdistuu juuri vuodenvaihteen tuntumaan. Eikä niihin voi varautua ennalta, koska rahaa ei jää eläkkeestä yli. Makkarasopalla sitä joulukin menee.
Synkempää juhlaa ei voisi masentuneelle, yksinäiselle, perheettömälle, lapsettomalle, sairaalle, köyhälle olla.
Olen pitkäaikaistyötön, eikä minulla ole mahdollisuutta jouluun.
Huonot olosuhteet
Meidän joulu on peruttu, koska elämänkumppani käy juuri läpi rankkoja hoitoja ja minä kokeilin luitteni kestävyyttä (ei kestänyt). Nyt kannan kuusi viikkoa kipsiä.
Lähes puoli vuotta kestäneen putki- ja keittiöremonttihoijakan jälkeen alkavat panokset olla pienissä. Nyt halutaan vain lepoa ja rauhaa, jotta pystyy jatkamaan samaan tahtiin pyhien jälkeen.
Koko aika menee töissä.
Suru-uutisen takia ei joulua vietetä tänä vuonna.
En vietä joulua elämäntilanteen muutosten vuoksi. Puoliso laitoksessa ja olosuhteiden muutosten pakossa jouduin lopettamaan koiramme. 50 vuotta koiraharrastusta ja kasvatusta ja yli 40 vuotta saman puolison kanssa. Ei ole joulumieltä eikä joululle tällä kertaa mitään annettavana.
Yksinäisyys
Eipä tälläinen 60-vuotias pappa yksin juuri Joulua vietä. Hiljaisuutta ja lenkkeilyä, parina päivänä vähän jouluruokia!
Minä en pidä joulunpyhistä, joulu ajatellaan perhejuhlaksi ja itse olen nykyisin joulut yksin, se eniten ahdistaa.
Olen yksinasuva, ei sukulaisia elossa. Ei ole mitään syytä joulun viettoon.
Järjetöntä esittää kerran vuodessa ”iloista perheidylliä”, miten kaikki on hyvin ja mahtavasti. Ilta kun saapuu, valot himmenee, tulee esiin kaikki se väkivalta, yksinäisyys, ikävä, itsemurhat ja suru. Taikka sitten on taas yksi hyvä syy vetästä lärvit suomalaiseen tapaan.
Huonot muistot
Olin lapsi 1960-luvulla ja kansakoulussa valmisteltiin joulua ja kerrottiin, että se on ilon juhla. Meillä kotona vallitsi aina suru. Isä ei halunnut kuulla sanaakaan joulu. Vasta viisikymppisenä kuulin, että isän monilapsisessa perheessä isän sisar oli ollut kuin äiti hänelle. Sisko kuoli aivokalvontulehdukseen kun isä oli pikkupoika, ja hän suri sisartaan loppuikänsä. Tästä minulle on jäänyt perinne, että joulu on vain pitkä pyhä, jolloin onneksi näytetään paljon hyviä elokuvia ja tv-sarjoja.
En vietä joulua, koska entinen vaimoni jätti minut jouluna. Lapset ja koira jäivät hänen huostaansa. Jouluisin kuuntelen radiota ja syön sitä, mihin on varaa.
Tyttäreni itsemurhan ja parin avioeron jälkeen perusidylli joulusta on rikki, joku puuttuu aina. Töihin oli tunkua joulunpyhiksi, joku muukin haluaisi välttyä.
Kaupallisuus
Joulu on menettänyt merkityksensä tässä kulutusyhteiskunnassa. ”Lahjoja” annetaan toiselle ymmärtämättä todellista tarvetta tai vaikutusta. Yhteiskunnallinen paine saa harkitsemattoman ihmisen tukemaan lapsityövoimaa, epäeettistä yrittämistä ja ympäristön saastuttamista. Oma päätökseni on olla tukematta tällaista päätöntä kulutusyhteiskuntaa.
Ihmiset unohtavat joulun perussanoman: rauhoittumisen ja hiljentymisen, sillä jouluhan on tunnetila, eikä lahjakasat ja muu hulina.
Kaupan ahneus, joka materiaähkyn lisäksi on mitätöinyt myös joululaulujen lähtökohtaisuuden – mitäpä juhlimisen aihetta siinä olisi!
En vietä joulua, koska siitä on tehty liian kaupallinen: osta osta osta-meininki ei kiinnosta.
Hössötys
Joulu edustaa kaikkea, mikä ärsyttää: kauppoihin ryntäily ostamaan lahjoja, mitä kukaan ei halua. Loputtomat joululaulut, jotka kuulostavat kaikki yhdeltä ja samalta. Jouluruoat, joita tulee korvista jo ennen joulua. Pakkovisiitit sukulaisiin. Pakkosiivous. Joulussa on parasta se, että se on pian ohi!
Koko kauhea jouluhössötys lahjoineen, kaappien siivouksineen ja ruoanvalmistuksineen. Muutaman päivän takia. Ärsyttää myös joululaulut ja kaikkien palveluiden pysähtyminen.
Lahjarumba, ruokastressi, ylensyönti. Juuri kaikista näistä aion nyt luopua. Matala profiili, ei stressiä ruuista, kaupan tarjouksista se vähäinen mitä tarvitsee. Lahjoista luovun ja kinkkua en paista, vaan tyydyn kaupan hyllyihin ja kohtuullisuuteen syömisessä. Hyvää tavallista sunnuntairuokaa. Joulusiivoukset teen tammikuussa.
Nimenomaan lahjarumba, ruokastessi ja ylensyönti. Usein vielä vanha äiti ”tekee joulun” aikuisille lapsille ja on ihan loppuunpalanut aattona. Olen jo monta joulua karannut kylpylään, ulkomaille tai laivalle – mukana joskus seurana vain hyvä kirja, joskus ystävätär.
Miksi viettää pakolla sellaista ”juhlaa”, joka aiheuttaa monelle silkkaa stressiä, ylimääräistä kiirettä ja hillitöntä rahanmenoa. Ostetaan ns. lahjoja, joita ei tavallisena vuodenaikana ikinä tulisi hankkineeksi kenellekään.
Joulussa ärsyttää kaikki, joten olen heivannut koko joulun yli laidan. Vietän joulua kuin tavallista vapaata vain paremmin varustautuneena. En kuulu kirkkoon, en usko joulupukkiin, joten joulu on kiva ekstravapaa keskellä pimeintä talvea.
Aikoinaan piti mennä joulunviettoon aina anoppilaan – nyt saan olla kotonani, eikä tarvitse ”viettää” mitään. Pidämme yhteyttä lasteni ja heidän perheidensä kanssa ilman jouluakin.
Lopetin suvulle joulun järjestämisen, sillä mieheni lupauksistaan huolimatta ei osallistukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Samoin lapsilla onkin ”niin kiire” joulun alla, etteivät ehdi auttamaan. Ei siis enää kiinnosta hikoilla tyhjän eteen. Haluaisin matkustaa pois jouluksi, mutta mieheni haluaa viettää sen suvun kanssa. Helppoahan se on hänelle, joka sitkeästi istuu nojatuolissa, kun muut kattavat pöydän ja keräävät astiat ja vievät roskat. Ihmeellistä joulupakkoa, joka luo stressiä niille, joiden harteille jäävät niin joulukorttien kirjoittamiset kuin jouluvalmistelut lahjojen ostoineen.
Olen leski ja lapseton. En halua sukulaisten luokse joulun viettoon. Jotta kenenkään ei tarvitse miettiä joulunviettoani, matkustan jouluksi ulkomaille. En myöskään pidä turhasta jouluhälinästä enkä joulun kaupallisuudesta. Minulla ei ole joulua.
Olisipa aina arki, eikä mitään vaatimuksia kuluttamisesta ja täydellisestä joulujuhlasta! Vai ovatko ne vaatimukset vain omassa mielessäni?