Kaivosyhtiöt haluavat harvoin saamelaisten kotiseutualueelle – epätodennäköisetkin suunnitelmat herättävät silti huolta

Enontekiöläinen poronhoitaja Minna Näkkäläjärvi on tottunut tuohon pelkoon. Hän havahtui lapsena 1970–80-luvuilla mahdollisuuteen, että kaivokset uhkaisivat Käsivarren poronhoitoa. Juuri hän perusti kansalaisadressin.

Näkkäläjärvi pelkää sitä kyynistä mielialaa, jonka kaivoksen niin sanottu uhka tuo esimerkiksi nuorten poronhoitajien elämään.

– Eikö Helsingissä osata tehdä lakeja, jotka ottaisivat paikalliset ihmiset huomioon, Näkkäläjärvi kysyy.

Jopa entinen Lapin maaherra ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka ilmaisi syksyllä Twitterissä toivovansa lakiin muutosta, jonka mukaan kaivoksia ei pitäisi saada perustaa saamelaisten kotiseutualueelle ilman saamelaiskäräjien lupaa.

Keskustelu kaivoksista virisi tällä kertaa, kun pieni Akkerman Finland teki Käsivarren alueelle malminetsintävarauksen. Alue on suojeltu, mutta nykyisen kaivoslain mukaan tämä ei estä malminetsintää, vaikka kaivostoiminnan se saattaisikin estää.

Ei vakavasti otettavia hankkeita

Jos kaivosalalta kysyy, pohjoisin Lappi ei juurikaan kiinnosta.

– Yhtiöt eivät ole olleet aktiivisia saamelaisten kotiseutualueen suhteen, sanoo Teknologiateollisuus ry:n rinnalla toimivan Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kaivosylitarkastaja Ilkka Keskitalo vahvistaa asian.

– Muistan parinkymmenen vuoden ajalta pari hanketta, jotka eivät edenneet mihinkään.

Lue myös: Vanhentunut saamelaiskäräjälaki uudistuu – "Saamelaisten oikeuksien turvaaminen edellyttää, että säännöt ovat ajan tasalla"

Saman voi päätellä myös Tukesin kaivosrekisterin julkisesta karttapalvelusta. Vuoden 2011 jälkeen alueella on ollut kolme varausta tai malminetsintälupahakemusta, kerrotaan työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Suomelan mukaan kiinnostusta hillitsee tieto siitä, että pohjoisessa kaivannaisteollisuuden lupaprosessit kestävät tyypillisesti vielä kauemmin kuin muualla. Lopputulos on epävarma.

Suomela kertoo, että ala on pyrkinyt antamaan ulkomaalaisille yrityksille totuudenmukaisen kuvan siitä, miten todennäköistä on, että kaivoshanke etenee toimivaksi kaivokseksi saakka. Suomela sanoo, että uusia Suomesta kiinnostuneita kyselijöitä on muutama vuodessa.

Kyselijät eivät yleensä ole erityisen vakavasti otettavia.

– Ne, joilla on rahaa ja henkilökuntaa, pysyvät poissa.

Vaikka kiinnostus valtion määrittelemää varsinaista saamelaisaluetta kohtaan on pientä, heti Suomen saamelaisalueen eteläpuolella on metallimalmikaivoksia ja paljon eritasoisia malmihankkeita. Alueen etelärajalla sodankyläläinen Magnus Minerals on tehnyt jonkin verran malminetsintähakemuksia.

Sekään ei ole tavatonta, että suojelualueilta halutaan etsiä malmia. Käsivarresta varattu aluekin kuuluu luonnonsuojelualueeseen.

Lakien pitäisi jo suojella saamelaisia

Suomi on kansainvälisille kaivosyhtiöille houkutteleva maa: täällä on hyvä infrastruktuuri, hyvin kartoitetut maaperät, osaavat viranomaiset ja toistaiseksi yhtiöille suotuisa kaivoslaki. Saamelaisten kotiseutualueella tieverkosto on kuitenkin harva, eikä maaperää ole tutkittu yhtä tarkasti kuin muualla.

Kaivosprojektin aloittamista alueelle jarruttavat valitukset, selvitykset ja vaikutusarvioinnit ja epävarmuus.

Kaivoslaissa on pykälä, jonka mukaan lupaviranomaisten täytyy selvittää yhteistyössä saamelaiskäräjien ja paliskuntien kanssa toiminnan vaikutukset saamelaisten oikeuksille ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Myös saamelaiskäräjälaissa on pykälä, jonka mukaan viranomaisten tulee neuvotella saamelaiskäräjien kanssa kaikista “laajakantoisista ja merkittävistä” toimenpiteistä, jotka voivat vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana.

Monet kansainväliset sopimukset pyrkivät turvaamaan saamelaisten oikeudet.

Lakeja ja muita suojaavia mekanismeja on olemassa, mutta niiden tulkinnasta on erimielisyyttä.

Lue myös: Yara myy Lapissa sijaitsevan Soklin kaivoshankkeen suomalaiselle valtionyhtiölle

Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen kertoo sähköpostitse, että muun muassa kaivoslain kohdasta “selvittää yhteistyössä” on eriäviä näkemyksiä.

Saamelaiskäräjät on jo vuosia ollut sitä mieltä, että saamelaiskäräjälain neuvotteluvelvoite ei aina toteudu laissa edellytetyllä tavalla.

– Olemme antaneet paljon lausuntoja, joita Tukes ei ole huomioinut, sanoo saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso. Hän toivoo kaivoslain muuttamista siten, että valtion sitoumukset alkuperäiskansaa kohtaan kirjataan selkeästi.

"Kaivokset eivät sovi minnekään"

Metallien kysyntä ei ole häviämässä mihinkään, sanoo Pekka Suomela. Erityisesti akkumateriaalien, kuten koboltin ja litiumin kysyntä kasvaa.

Kullan hinta on ollut pitkään korkea, mutta Lapin kullan legenda ei ole puhuttanut ulkomaisia kaivosyhtiöitä, Suomela sanoo. Lapista löytyy irtokultaa ja moni on sitä huuhtonut, mutta emosuonta ei ole koskaan löytynyt eikä kultaa siksi ole kaivettu teollisessa mittakaavassa.

– Iltanuotiolla emosuoni löytyy aina uudestaan, mutta ulkomaalaiset tuskin ovat kuulleetkaan siitä, Suomela sanoo.

Minna Näkkäläjärvi sanoo, että kaivokset eivät välttämättä sovi minnekään. Niistä koituu aina vaikutuksia esimerkiksi vesistöille, eikä Näkkäläjärvi usko, että on olemassa paikkaa, jossa tällainen sopisi paikallisille asukkaille.