Alppihiihtäjä Kalle Palander kertoo uutuuskirjassaan musertavista vastoinkäymisistä.
Kalle Palanderin omaelämänkerrallinen Kalle – Suoraa puhetta -kirja (Docendo/Fitra) julkaistaan tänään keskiviikkona.
Palanderin itsensä ja Timo Kangasluoman kirjoittamassa teoksessa käydään läpi huippu-urheilijan uraa, mutta myös tämän henkilökohtaista elämää.
Elämän varrella Palander on kohdannut menestyksen ohella myös vastoinkäymisiä ja musertavia menetyksiä.
Kirjassa alppihiihtäjä kertoo, kuinka suru mursi hänen perheensä, kun toukokuussa vuonna 1997 hänen siskonsa Anna-Sofia hukkui tulvivaan Tornionjokeen.
”Se oli siihenastisen elämäni kamalin tapaus ja vaikuttaa minuun edelleen syvästi. Minun on aina ollut todella vaikea puhua siitä. Voin siis sanoa, että kaikki vastoinkäymiset eivät vahvista ihmistä. Kun menettää oman rakkaan pikkusiskonsa, se ei vahvista ketään. Se saattaa jopa murtaa ihmisen, niin kuin äidilleni osittain kävi.”
Palander kertoo kirjassa, ettei isänä voi kuvitella mitään kamalampaa kuin lapsen menettämisen. Hän on kerran ollut lähellä menettää myös oman tyttärensä samalla tavalla kuin siskonsa.
Palanderien perhe vuonna 2016. Lattialla istuu Mona-Lisa, vieressä Oda-Sofia ja Riina-Maija-äiti sekä kaksoisveli Romeo ja isä Kalle.
Palanderilla on kolme lasta: Oda-Sofia sekä kaksoset Romeo ja Mona-Lisa. Vuonna 2014 hän oli lasten kanssa Virossa perheen Ontikan tilalla. Mies meni jakamaan heinää hevosille talliin ja sanoi lapsista vanhimmalla, Oda-Sofialle, että tämä katsoisi pienempien perään.
Kun Kalle palasi tallista, hän näki Oda-Sofian ja Romeon leikkimässä, mutta Mona-Lisaa ei näkynyt missään. Palander juoksi lähellä olevalle lammelle.
”Edessäni avautui kauhea näky. Mona-Lisa makasi vatsallaan lammessa liikkumattomana. Kahlasin juosten hänen luokseen ja nappasin syliini. Aloin jo vedessä elvyttää tytärtäni ja puhaltamaan ilmaa hänen suuhunsa. Jatkoin elvytystä rannalla. Luojan kiitos tyttö alkoi yskiä vettä pois keuhkoista.”
”Kun Mona hengitti, nappasin lapset autoon ja ajoin Monan viereiseen sairaalaan. Onneksi tyttäreni selvisi tuosta koettelemuksesta ilman mitään jälkiseurauksia. Oli maailman kauhein tunne nähdä oma tytär liikkumattomana. Sympatiani ja osanottoni ovat kaikkien lastensa menettäneiden puolella nyt ja aina.”
Lainaukset ovat tänään ilmestyneestä Kalle – Suoraa puhetta -kirjasta (Docendo/Fitra).