Ensin Rea Tallgren koki keskenmenon – sitten tyttären syntymä syöksi hänet masennukseen

Rea Tallgren herää kesäisenä aamuna vanhempiensa kotoa Jyväskylästä. Vatsaan sattuu paljon ja kolme vuorokautta aiemmin alkanut verenvuoto on yltynyt entisestään. Rea soittaa päivystysapuun, josta neuvotaan häntä lähtemään päivystykseen saman tien. 

On hyvin todennäköistä, että Rean sisällä kasvanut uusi elämä on päättymässä.

Rea kävelee hatarin askelin keittiöön, jossa vanhemmat ovat aamiaisella.

"Olen tosi pahoillani, mutta nyt on sellainen tilanne, että pitäisi lähteä päivystykseen. Mulla on varmaan keskenmeno", Rea sanoo perheelleen.

Rean vanhemmat menevät hämilleen. Äiti toistelee: oletko raskaana, oletko raskaana?    

"No en varmaan enää", Rea tiuskaisee.

Rean ja Samun häät olisivat vain puolentoista viikon päässä. Rean vanhemmat oli ollut määrä yllättää häitä edeltävänä iltana t-paidoilla, joissa luki mummo vuosimallia 2020 ja ukko vuosimallia 2020. 

Sen sijaan Rea seisoi nyt vanhempiensa edessä vuotaen verta samaan aikaan, kun hänen tulevaa miestään vietiin Berliiniin juhlimaan polttareitaan.

Sairaalassa lääkäri toteaa Realle olevansa pahoillaan. Rea laittaa tulevalle aviomiehelleen tekstiviestin: 

Ollaan sairaalassa ja olen tosi pahoillani, mutta tämä lapsi ei selvinnyt tästä pidemmälle.

Rea nojaa otsansa sairaalan ikkunaan ja kuiskaa vatsaansa silittäen: Anteeksi, ettei äiti pystynyt pitämään sinua elossa.

Sitten hän nostaa katseensa. Rea katsoo suoraan aurinkoon niin kauan, että silmiä kirvelee ja viimein tulee myös itku.

Muutamaa vuotta myöhemmin tuolla riipaisevalla, kauniillakin hetkellä tulisi olemaan Rean elämässä odottamattoman suuri merkitys.

Lue myös: "Lääkärit usein puhuivat meille sikiöistä, vaikka meille he olivat lapsia" – keskenmenot ovat yleinen, mutta huonosti hoidettu ja vaiettu asia

Yksi ainoa alkio

Kun aika oli valmis raskauden yrittämiselle ja puoli vuotta oli kulunut, eikä mitään kuulunut, päättivät Rea ja Samu varmistaa, että kaikki oli kunnossa.

Edellinen raskaus oli tapahtunut odottamatta, iloisena yllätyksenä. 

Selvisi, että Rean toinen munanjohdin oli tukkeutunut. Luomuraskaus olisi mahdollinen, mutta epätodennäköisempi kuin kahdella terveellä munanjohtimella.

Rea ja Samu päättivät kokeilla hedelmöityshoitoja, sillä Rean iän vuoksi aikaa lapsihaaveen toteuttamiseksi ei olisi loputtomasti.

Ensimmäisellä kierroksella talteen saatiin kuusi munarakkulaa, mutta yksikään alkioista ei selvinnyt pakkaseen asti.

Rea ei kestänyt ajatusta toisesta epäonnistuneesta hoitokierroksesta, ja he päättivät Samun kanssa keskittyä elämään nyt, eikä enää tyytyä jos lapsi tulee -elämään.

Syyskuussa 2021 Samu ja Rea muuttivat unelmiensa kotitaloon ja loppuvuodesta tehtiin seuraava munarakkulakeräily.

Tällä kertaa yksi alkio selvisi pakkaseen, josta se istutettiin Rean kohtuun seuraavassa kierrossa. 

Kahdeksan kuukautta myöhemmin syntyi pieni tyttövauva.

Lue myös: Raskauspahoinvointia voi hoitaa lääkkeillä, silti moni lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta reseptiä – "Tämä nyt vaan kuuluu raskauteen"

Radiolähetyksiä lattialla maaten

Raskaus, synnytys ja vauva-arki olivat Realle kaikkea muuta kuin vaaleanpunaista hattaraa.

Raskauden ensimmäisen kuukauden ajan Rea oli kauhuissaan aina, kun meni vessaan.

– Pelkäsin pyyhkiä, jos vuotaisin taas verta.

Pelosta tuli niin lamaannuttavaa, että Rea hakeutui työterveyspsykologin vastaanotolle. Yksi käynti riitti viemään pelolta terävimmän kärjen.

Psykologin sanat auttoivat Reaa lopulta läpi raskauden, vaikka pelko lapsen menettämisestä ei hälvennyt täysin missään vaiheessa.

– Huomaatko, että pidät täysin itsestään selvänä, ettet saa tätä lasta, vaikka tilastojen valossa olet hyvin todennäköisesti kesällä äiti?

Siinä hetkessä päätin, etten sure keskenmenoa etukäteen, vaan yritän nauttia sisälläni kasvavasta elämästä.

Rea oli kuitenkin läpi raskauden todella huonovointinen. Hän sai pahimmillaan syötyä päivän aikana vain pari nachoa ja juotua pillimehua.

Radiojuontajana työskentelevä Rea yritti silti sinnitellä töissä, sillä julkista työtä tekevänä hän tiesi, että jatkuvat poissaolot pantaisiin yleisön joukossa merkille.

– Minulla oli kotonani etälähetin. Biisien ajan makasin lattialla patjalla ja nousin ylös juontojen ajaksi, jonka jälkeen heittäydyin taas patjalle makaamaan.

Lopulta Rean oli pakko antaa periksi, sillä olo oli niin sietämätön.

Yleisö huomasi Rean toistuvat poissaolot radioaalloilta ja hän alkoi saamaan sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa hänellä epäiltiin olevan syöpä ja toivotettiin kaikkea hyvää.

Reasta tuntui pahalta, ettei hän voinut kertoa tilanteestaan julkisesti, mutta hän tunsi sen olevan välttämätöntä.

– Olisin kovasti halunnut vastata, ettei ole syytä huoleen ja kerron lisää myöhemmin, mutta olisi ollut aika selvää, mikä tilanteeni oli.

– Kerroin raskaudestani julkisuuteen tosi myöhään, koska läpi raskauden pelkäsin menettäväni lapsen, enkä halunnut joutua suremaan julkisesti, jos jotain kävisi.

Lue myös: Keskenmenot ovat vieneet espoolaisilta Emmalta ja Shanelta neljä kaivattua vauvaa: "Tuntui, ettei me vain tulla saamaan eläviä lapsia"

Viiden päivän vauvakupla puhkesi voimalla

Rean ja Samun tytär tuli maailmaan heinäkuussa 2022, kuukauden ennen laskettua aikaa.

– Synnytys oli hirveä, elämäni kamalin kokemus. Aika ei tule kultaamaan muistoja sen osalta koskaan. Kipu oli todella traumatisoivaa.

Puheen ammattilaisena Rea on tottunut sanoittamaan ajatuksiaan ja saamaan itsensä ymmärretyksi puheen voimalla.

Synnyttäessään hän ei kuitenkaan pystynyt puhumaan, sillä kipu oli niin lamaannuttavaa.

– Tunsin olevani tosi yksin, kun minuun sattui ja kaikki puhuivat ympärilläni, mutten voinut sanoa mitään. Tuntui, ettei minulla ollut mitään hallintaa tilanteessa.

Tyttären synnyttyä tuoreet vanhemmat saivat pian tietää, että keskosvauvalla oli kaikki kunnossa ja he pääsivät nauttimaan ihanasta vauvakuplasta.

– Nauroimme ja vitsailimme Samun kanssa ja hoidimme maailman suloisinta pientä vauvaamme. Ne olivat tosi hyviä päiviä, olin älyttömän onnellinen.

Viisipäiväisen sairaalajakson jälkeen perhe pääsi kotiin ja onnellinen vauvakupla puhkesi.

Lue myös: Alkoiko verinen vuoto raskauden aikana? Näistä asioista voi olla kyse

Synnytyksen jälkeinen masennus sai Rean pakokauhun valtaan

Tuoreilla vanhemmilla iski pakokauhu siitä, miten he pärjäisivät vauva-arjessa.

Keskostyttö ei jaksanut imeä äitinsä rintaa, eikä maito noussut Rean rintoihin. Vauva nukkui huonosti koliikin vuoksi ja ensimmäiset kuukaudet menivät univajeessa.

Rea alkoi pelkäämään vauvansa puolesta. Ei niinkään siksi, ettei kokenut pärjäävänsä vauvan kanssa, vaan siksi, millaiseen maailmaan hän oli lapsen synnyttänyt. 

Samalla iski pelko siitä, että aviomies kuolisi tai jättäisi hänet.

– Päässäni pyöri toistuvasti kela, jossa kävin läpi, mitä kaikkea kamalaa lapselleni voisi sattua lähtien siitä, kun hän oli viikon ikäinen aina eläkeikään asti.

– Mietin, että häntä voidaan kiusata, hän voi sairastua vakavasti, hän voi joutua onnettomuuteen, löytää väkivaltaisen puolison tai joku voi alkaa vainoamaan häntä.

Rea takertui mieheensä ja tunsi itsensä omistajastaan riippuvaiseksi koiranpennuksi.

– Olisin halunnut olla Samussa kiinni ihan koko ajan ja hain vakuuttelua siitä, että hän rakastaa minua eikä ole lähdössä minnekään. 

Käytös oli normaalisti itsevarmalle ja tuittupäiselle Realle hyvin epätyypillistä.

Terapian ja lapsen kasvun ja kehityksen myötä Rean olo helpottui hetkeksi, mutta kesällä 2023 hän syöksyi masennuksen syövereihin syvemmälle ja kovempaa kuin heti synnytyksen jälkeen.

– En pystynyt syömään mitään, koska tunsin, että suuri möykky on tiellä. En myöskään nukkunut. Syntyi oravanpyörä, jossa masennukseni syveni syvenemistään.

Lopulta vasta todella voimakas masennuslääke sai Rean nousemaan pois pimeydestä. 

Kuin ihmeenkaupalla Rea heräsi 14 päivää lääkkeen aloituksesta ja pystyi jälleen vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja syömään ruokaa.

– Ajattelen, että olen läheisilleni velkaa sen, että teen kaiken, mitä ikinä pystyn parantuakseni masennuksesta ja ollakseni osa perhettämme tulevaisuudessakin.

– Myös tyttäreni kasvu ja kehitys toivat minulle toivoa siitä, että hänestä voi kasvaa onnellinen ihminen ja ainakin tällä hetkellä hän vaikuttaa kovin iloiselta.

Lue myös: Radiojuontaja Rea Tallgren kertoo esikoisteoksessaan myös oman tarinansa keskenmenosta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta: "Tärkeintä olisi, että läheiset olisivat hereillä"

Kivusta kirjaksi

Kun Rea synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa suuttui miehelleen toden teolla, tajusi hän toipuneensa masennuksesta.

– Mieheni hymyili, kun huomasi saaneensa kipakan vaimonsa takaisin, ehkä jopa entistä kipakampana, Rea naurahtaa.

– Siitä asti olen ollut tarkkana, että tyttäreni saa minusta vahvan naisen mallin, joka ei aina suostu miehen tahtoon. Samalla myös minun ja Samun suhde on avoimempi kuin koskaan ja uskon kaiken kokemamme vaikuttaneen asiaan.

Selviytyminen keskenmenosta, tahattomasta lapsettomuudesta ja kokemus synnytyksen jälkeisestä masennuksesta inspiroi Reaa selvittämään, miten ihmiset selviävät toinen toistaan rankemmista kokemuksista. 

Hän kirjoitti teoksen surusta ja siitä selviytymisestä, ja palasi mielessään takaisin kesäiseen päivään Jyväskylän sairaalan osastolla, jossa hän oli juuri saanut tiedon keskenmenostaan.

Tuo hetki palasi elävästi Rean mieleen, kun hän näki ystävänsä taiteilija Sanna Svenskin teoksen, joka iski häneen kuin tuhat volttia.

Teos kantoi nimeä Katsoin aurinkoon niin pitkään, että itkin. Rea osti teoksen välittömästi itselleen ja siitä syntyi myös taiteilijan luvalla Rean kirjan nimi: Katsoin aurinkoon kunnes itkin.

Lisää Rean teoksesta ja sen sisältämistä koskettavista ihmiskohtaloista alla olevalla videolla:

 Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Artikkelia korjattu 8.9.2024 klo 10.56: Tarkennettu kohtaa, jossa kerrotaan, mistä Rea Tallgrenin esikoiskirjan nimi on peräisin. Nimi on lainattu taiteilija Sanna Svenskin maalaukselta Svenskin luvalla.