Kartturi Risto Pietiläinen tietää, missä piilee 15-vuotiaan Kalle Rovanperän vauhdin salaisuus.
- Kalle on ainoa minun kanssani kilpaillut kuljettaja, joka ajaa juuri niin kuin nuotissa lukee. Jos nuotissa sanotaan tositäys, kaasujalka ei nouse, Pietiläinen sanoo.
Paljon sanottu kokeneelta kartturilta, joka kiersi vuosia rallin MM-sarjaa Kallen isän Harri Rovanperän kanssa.
Nuoren Rovanperän esitykset erilaisilla autoilla ovat olleet jo muutaman vuoden YouTube-hittejä. Viime vuonna hän vei Latvian mestaruuden kaksivetoisten R2-luokassa. Tälle kaudelle nuorukainen siirtyi Toni Gardemeisterin tallin nelivetoisen Skodan rattiin ja karautti Latviassa kaksi talvirallin voittoa.
- Oli puhe, että ensin katsotaan pari kisaa tällä isolla autolla, että ajetaanko loppukausi. Nyt näyttää hyvältä, Kalle Rovanperä kuittaa.
Nuoren kuljettajan puheissa ja elkeissä on sama tyyni ja välitön ote kuin isällään. Eivätkä yhtäläisyydet lopu siihen.
- Kallen ajamisessa on samaa rauhallisuutta kuin isällään, ei mitään töhöttämistä, Pietiläinen sanoo.
- Hämmästyttävää, miten varmaa se on, vaikka koko ajan tullaan lähes maksimissa.
"Ikään en ole opettanut"
Toista sataa MM-rallia urallaan ajanut Harri-isä on siis onnistunut siirtämään ajo- ja testitaitonsa sujuvasti pojalleen?
- Ei. Ikään en ole opettanut Kallelle mitään. Joskus testipäivän päätteeksi olen joutunut Kallen kyytiin. Silloinkin on lähinnä haluttu minun siunaukseni sille, että kaikki on niin kuin pitää. Silloinkaan ei ole tarvinnut sanoa kuin että jos ajettaisiin testitie takaisin päin vähän hiljempaa, Harri Rovanperä sanoo.
Kalle nauraa ja nyökyttelee isänsä puheille.
- Tuo on sataprosenttisesti totta. Isä ei ole opettanut eikä ole pakottanut ajamaan. Hän hommasi ralliauton, jolla pääsin ajelemaan, ja se oli mukavaa. Parin vuoden päästä pääsin jo kisoihin Viroon, Kalle muistelee kehitystään.
Ajamalla ja kokeilemalla kehittyivät taidot myös auton testaamisessa.
- Tuon ison Skodankin Kalle säätää itse. Esimerkiksi tuossa viimeksi ajetussa Sarma-rallissa Kalle tuli pätkältä huoltoon ja sanoi, että auto luistelee, pannaan löysempi takavakaaja. Maalissa hän tuumi, että noin sen piti olla koko ajan, Harri Rovanperä muistelee.
"Kaikki missä bensa palaa"
Ihan kaikkea Kalle ei ole opetellut yksin. Viime vuoteen asti isä teki pojalleen nuotit, mutta nyt nekin ovat Kallen käsialaa.
- Nuotitus on todella hankala osa rallia. Sitä pitää vielä treenata tosi paljon, Kalle tunnustaa.
Some-suosio ja julkisuus eivät ole nuorukaisen elämää heilauttaneet. Hän miettii parastaikaa, olisiko ammattikoulu hänen seuraava opinahjonsa.
Mikä muu kiinnostaa kuin ralli?
- Tykkään kaikesta, missä bensa palaa. Olen ajanut 2-3-vuotiaasta mönkijällä tai jollain muulla moottorivehkeellä. Jos en aja rallia, ajan jotakin muuta, Kalle hymyilee.
Kun Kalle ajaa, isä-Rovanperä ei hymyile, eikä häntä saa erikoiskokeen varteen.
- Viime vuonna kävin katsomassa yhden risteyksen. Kun Kalle ajaa, pyörin huoltopaikalla ympyrää, kunnes pojat huutavat, että Kalle on pätkän maalissa, Rovanperä tunnustaa.
- Tosin nyt, kun olen nähnyt Kallen varmuuden, jännitys on alkanut vähän helpottaa.