Kanada on jääkiekon kehto ja synnyinmaa. Erilaisia jääversioita englantilaisesta hockey-pelistä pelattiin eri puolilla maata jo 1850-luvulta lähtien. Ensimmäinen jääkiekon sisäottelu pelattiin Montrealissa 1875, minkä jälkeen lajille julkaistiin kirjoitetut säännöt. Jo 1800-luvun loppupuolella Kanadaan syntyi useita alueellisia liigoja.
Kanadan kenraalikuvernööri lordi Stanley lahjoitti 1893 nimeään kantavan pokaalin kiertopalkinnoksi maan parhaalle amatööriseuralle. Itäisen Kanadan tärkein jääkiekkoliiga hyväksyi ammattilaispelaajat 1908, ja ammattilaiset pääsivät sen jälkeen pelaamaan myös Stanley Cupista. Amatööriseuroille perustettiin samaan aikaan oma mestaruuskilpailu, Allan Cup. Ammattikiekon tärkeimmäksi liigaksi muodostui 1917 perustettu NHL, joka 1920-luvulla laajeni myös Yhdysvaltain puolelle.
Jääkiekon ensimmäisessä olympiaturnauksessa Antwerpenissä 1920 Kanadaa edusti Allan Cupin mestari Winnipeg Falcons, joka voitti ylivoimaisesti kultamitalin. Sama toistui lähes kaikissa arvoturnauksissa 1950-luvulle saakka. Kanada lähetti kisoihin amatööriseurajoukkueen, usein Allan Cupin hallitsevan mestarin. Kultamitali siltä jäi saavuttamatta vain 1933 (USA), 1936 (Iso-Britannia) ja 1949 (Tšekkoslovakia). Vuosien 1947 ja 1953 MM-kisat Kanada jätti väliin.
Tilanne muuttui, kun Neuvostoliitto ilmestyi MM-jäille 1954. Kanada voitti seurajoukkuepohjalla vielä kultamitalit 1958, 1959 ja 1961, mutta vuodesta 1964 lähtien se on koonnut arvokisoihin maajoukkueen. Vuosina 1970–76 Kanada boikotoi olympia- ja MM-kisoja kokonaan vastalauseena IIHF:n jyrkille amatöörisäännöille. Neuvostoliiton punakoneelle pärjäsivät enää vain NHL-ammattilaiset, jotka edustivat maata 1972 kuuluisassa Summit Series -ottelusarjassa ja vuodesta 1976 lähtien Kanada-cupissa.
Boikottia seurasi kuiva kausi
Kanada palasi MM-jäille 1977, kun IIHF salli ammattilaispelaajat. Vaahteralehtisten maajoukkue koottiin tämän jälkeen Euroopassa pelaavista ammattilaisista ja NHL:n playoffeista pudonneista pelaajista. MM-kultaa Kanada voitti seuraavan kerran kuitenkin vasta 1994 (ja ensi kerran sitten vuoden 1961), kun Suomi kaatui Milanon finaalissa rangaistuslaukauksilla.
Vaahteralehtiset ovat hallinneet parhaiden pelaajien suurturnauksia. Kanada voitti Kanada-cupin 1976, 1984, 1987 ja 1991 häviten vain vuoden 1981 finaalit Neuvostoliitolle. World Cup –turnauksen finaaleissa Kanada hävisi USA:lle 1996 ja voitti Suomen 2004. Parhaiden pelaajien olympiaturnauksissa Kanada voitti kultaa Salt Lakessa 2002 ja kotikisoissaan Vancouverissa 2010, jossa se voitti finaalissa USA:n Sidney Crosbyn jatkoaikamaalilla.
Kanada uusi olympiakultansa Venäjän Sotshissa 2014, mutta Minskin MM-kisoissa Suomi passitti kanukit laulukuoroon 3-2-välierävoitolla.
MM-kisoissa Kanada on voittanut viidesti kultaa vuoden 1994 jälkeen. Aina, kun Kanada on pelannut MM-finaalissa Ruotsia tai Suomea vastaan, se on voittanut, kun taas Tšekille ja Venäjälle on tullut aina tappio. Venäjä oli myös parempi finaalissa vuonna 2008, jolloin Kanada isännöi ensimmäistä kertaa MM-turnausta Pohjois-Amerikassa.