Kansalaisaloitteelle, joka vaatii verkkokalastuksen ympärivuotista kieltoa saimaannorpan suojelemiseksi, ei heru ymmärrystä Saimaan rannoilla.
Kun Junnu Vainio teki 1980-luvun alussa laulun Vanhoja poikia viiksekkäitä, se oli hellä hätähuuto norpan puolesta. Junnu oli silloin pelottavan oikeassa laulaessaan, että "suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan / kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan”.
Kyseisellä laululla oli hätkähdyttävän suuri vaikutus. Se sai suuren yleisön ajattelemaan norpan kohtaloa aikana, jolloin Saimaalla ei ollut minkäänlaisia kalastusrajoituksia.
Norppia oli tuolloin todella vain vähän yli sata. Norppaa alettiin elvyttää ensin ympäristöjärjestö WWF:n vapaaehtoisilla suojelutoimilla ja kalastajat ymmärsivät heti, että jotain on tehtävä.
Lue myös: Hyvinkääläinen Iina Palonen huolestui kuolleista kuuteista ja pisti pystyyn kansalaisaloitteen – häkeltyi lopputuloksesta: "Vetää nöyräksi, en olisi uskonut"
Ensimmäiset ministeriötason määräykset kielletyistä kalapyydyksistä astuivat voimaan 1990-lopulla. 2000-luvun alussa norppia laskettiin jo yli 250 yksilöä.
Tänään saimaannorppa voi ihan kohtalaisen hyvin, sen kanta kasvaa vuosittain kolmen–neljän prosentin verran ja ympäristöministeriön tavoite, 400 norppayksilöä vuoteen 2025 mennessä, alkaa olla saavutettu jo nyt.
"Suojelutoimet ovat johtaneet tuloksiin"
Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela laskee joka kevättalvi Saimaan rannoilla norppien pesiä, joista voi tutkia syntyviä kuutteja. Koskelan mukaan norppia on tällä hetkellä noin 380.
– Kyllä meillä on syytä olla iloisia, että nykyiset suojelutoimet ovat johtaneet tuloksiin. Norppakanta kasvaa noin 15 eläimellä joka vuosi ja tämä suunta näyttää jatkuvan, Koskela sanoo.
Kalastaminen kaikilla verkoilla muikkuverkkoa lukuun ottamatta on kielletty joka vuosi huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Tällä halutaan suojella lopputalvesta syntyviä kuutteja.
Lue lisäksi: Puumalasta löydetty sairas saimaannorppakuutti voi hyvin Korkeasaaren villieläinsairaalassa – "Siellä se polskii ihan norpan tavoin"
Kun verkkokalastus vain yhdellä tietynvahvuisella verkolla sallitaan heinäkuun alusta, tänäkin kesänä verkoista on löytynyt kuusi kuuttia kuolleena ja yksi vahingoittunut on paraikaa hoidossa Korkeasaaressa.
– Kannattaisi miettiä verkkokalastuskiellon pidentämistä kuukaudella heinäkuun loppuun. Elokuussa kuutti on jo isompi ja vahvempi, Jouni Koskela miettii.
"Norppakanta on jo nyt kasvussa"
Savonlinnassa toimivalle kalatalousneuvoja Harry Härköselle lisärajoitukset eivät maistu.
– Heinäkuussa täällä on paljon mökkiläisiä ja vapaa-ajan kalastajia, verkkokalastusta ei pidä silloin kieltää. Ja ammattikalastajan kauppa on jo nyt kiinni kevään ja alkukesän, kun kalastus on silloin tiukasti rajoitettua, Härkönen pohtii.
Lue lisäksi: Kansalaisaloite verkkokalastuksen kieltämisestä saimaannorpan levinneisyysalueella saavutti 50 000 nimeä
Kalatalousneuvojan mukaan muutaman kuolleen kuutin takia ei kannata lähteä lisärajoitusten tielle.
– Norppakanta on jo nyt kasvussa, miksi siis pitäisi säätää lisää rajoituksia, kysyy Härkönen.
– Kalastus kuuluu tähän kulttuuriin.
Saimaasta, jonka laajuus on 4 400 neliökilometriä, suojeluvesiä on yli puolet, eli 2 500 neliökilometriä. Jouni Koskela ja Harry Härkönen vakuuttavat silti, että kalastajien ja suojeluviranomaisten välit ovat asialliset.
"Täytyy olla paikallisen väestön hyväksyntä"
Yhdestä asiasta seutukuntansa tuntevat miehet ovat samaa mieltä. Kansalaisaloitetta ympärivuotisesta verkkokalastuksesta Saimaan suojeluvesillä ei kannata kumpikaan.
– Aloitteen tekijät eivät ole ottaneet selville tosiasioita. Kanta kasvaa jo nykyisillä suojelutoimilla ja me noudatamme viranomaisten määräyksiä, kuittaa kalastajien neuvoja Härkönen.
Lue lisää: Kuuttikuolemat järkyttivät Saimaalla – luontokuvaaja iloitsee ihmisten innosta pelastaa norppa: "Tässä on saatu kansanliike käyntiin"
Suojelubiologi Koskelallekin ajatus totaalikiellosta on epämiellyttävä. Viranomaisten ja kalastajien välisen yhteistyön täytyy perustua luottamukseen. Turhia sotia on vältettävä.
– Totaalikiellot voisivat johtaa salakalastukseen ja vahingontekoihin suojeltavaa lajia kohtaan, Koskela sanoo.
– Jos jotain halutaan suojella, sillä täytyy olla paikallisen väestön hyväksyntä, niin kuin nyt on. Jos näin ei ole, lopputulos on yleensä huono.