Olisiko pitänyt tehdä urasuunnitelma ja olla kunnianhimoisempi? Sitä Kari Väänänen on silloin tällöin miettinyt. Pohdinnan lopputulos on aina sama: ei.
– Siinä olisi jäänyt elämä elämättä. Vaikka leipää pitää saada, tyhjä kalenteri on täyttä parempi. Ei saa olla niin, että minulla on viikossa 15 minuuttia aikaa rakastaa.
Sitä paitsi tekemistä on riittänyt ilman suunnitteluakin. Näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja sanoo lähtevänsä eteenpäin innostuksen ohjaamana, kun sopiva tilaisuus tulee vastaan. Nyt se tilaisuus on Rovaniemellä. Lokakuun alussa Väänäsestä tulee Rovaniemen teatterin johtaja.
Ennen johtajapestin ilmaantumista Väänänen ehti pudota tyhjän päälle. Perhe oli muuttanut Tampereelta Kemijärvelle, ja Yle päätti lopettaa Väänäsen kirjoittaman ja ohjaaman Taivaan tulet -tv-sarjan. Samaan aikaan kaksi sovittua elokuvaa peruuntui.
– Sitten yhtäkkiä tuli tämä uusi maisema!
Väänänen on jo totutellut tulevaan työpaikkaansa Rovaniemellä. Huhtikuussa hän aloittaa syksyn avajaisnäytelmän ohjaamisen. Lappia-talon lavalle nousee näyttämösovitus Jari Tervon Esikoinen-romaanista.
27. maaliskuuta alkaen Väänänen nähdään valkokankailla, kun ensi-iltaan tulee koko perheen elokuva Me Rosvolat, jossa hän näyttelee rosvoperheen isää.
Pieni teatteri, iso ajatus
Teatteri ei ole Väänäselle mikään uusi aluevaltaus, mutta televisio ja elokuvat ovat olleet pitkään hänen pääalojaan. Paluu näytelmien pariin tuntuu oikealta ratkaisulta. Väänänen puhuu suuresta intohimosta, luovasta energiasta ja asennemuutoksesta.
– Haluan, että jatkossa näytelmistämme tulee vuoden tapauksia, joita tullaan katsomaan kauempaakin. Pieni kaupunki ja pieni teatteri eivät kiellä isoa ajatusta.
Väänänen muistuttaa, että pieni toimija voi nousta jopa maailmanmaineeseen, jos laatu on kohdallaan. Laatu taas syntyy riemukkaasta työilmapiiristä. Väänänen haluaa houkutella henkilökuntansa potentiaalin esiin ja välttää kaikenlaista raatamista.
Tärkeintä on tarjota katsojille elämyksiä, oli kyse sitten Tshehovin klassikoista, operetista tai farssista.
– Jos esimerkiksi tehdään farssia, sen pitää olla sellaista, että katsojalla on vatsa kipeänä nauramisesta.
Mallia jääkiekosta
Ivalossa syntynyt Väänänen tunnetaan kovana Pohjois-Suomen puolustajana. Uuden työnsä myötä hän viettää osan arkipäivistä Rovaniemellä, mutta kotina pysyy Kemijärvi. Ajomatkaa on noin tunti.
Etelään Väänäsellä ei ole ikävä.
– Taistelen sitä ajatusta vastaan, että kaikki tärkeä tapahtuisi etelässä.
Lappilaisen teatterin haasteena on Väänäsen mielestä juuri se, että valtaosa alan julkisuudesta keskittyy pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle. Toinen haaste on itsetunnon puute. Omaan tekemiseen ei aina uskota tarpeeksi.
Onneksi lahjakkaista teatterintekijöistä ei ole pulaa eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkea.
– Ajattelen teatterin johtamisesta samoin kuin Raimo Summanen jääkiekkojoukkueen johtamisesta. On laitettava oikea pelaaja oikealle paikalle.
Yksi pelaaja Väänäsen joukkueesta vielä puuttuu. Tarvittaisiin nuori naisohjaaja, jotta porukka olisi riittävän monipuolinen ja maailmankuva pysyisi laajana. Jos sopiva ohjaaja löytyisi Etelä-Suomesta, muuttajalle olisi tarjolla monta työsuhde-etua.
– Pääsee moottorikelkka-ajelulle, ja hyviä poromiehiä on vapaana! Täällä on helkkarin mukava olla.
Kari Väänäsen elämän käännekohdat:
1. "Teatteriharjoitukset, jotka näin 18-vuotiaana. Ei teatteri ollut aiemmin merkinnyt minulle mitään, vaikka olin nähnyt esityksiä, mutta harjoitusten katsomisen jälkeen en nukkunut kahteen yöhön. Oli yhtäkkiä täysin selkeää, että nyt lähdetään tälle tielle."
2. "Avioliitot ja lasten syntymät. Nykyisen vaimoni Terhin tapaaminen muutti elämänasenteeni positiivisemmaksi. Sain uskoa tulevaisuuteen, riemua ja iloa."
3. "Kaurismäen veljeksiin tutustuminen. Mikan ja Akin kanssa työskentely oli minun elokuvakorkeakouluni, ja Ryhmäteatteri taas teatterikorkeakouluni. Ne olivat merkittäviä aikoja. Opin ihan helkkaristi."
4. "Taivaan tulet -tv-sarjan syntyminen. Sen seurauksena perheemme asuu nyt Kemijärvellä. Koen olevani jänkhien jätkä enkä mikään urbaani pipopää. Jotkut ystäväni kyselivät aluksi, kauanko aiomme olla pohjoisessa. Sanoin, että olemme täällä pysyvästi. Helsinkiin en täysin sopeutunut koskaan, Tampere oli vähän helpompi paikka. Sieltä kaipaan vain Laukontoria ja kauppahallia."
STT-NOORA VAARALA