Kalle Laitelan roolista tuttu Pete Lattu täytti elokuussa 40 vuotta. Näyttelijä on aktiivinen ympäristön puolustaja ja perheenisä, joka haaveilee paremmasta ranskan taidosta.
Pete Lattu on suurimmalle osalle suomalaisista yhtä kuin Kalle Laitela. Salatuissa elämissä vuodesta 1999 näytellyt mies on paennut roolinsa tuomaa julkisuutta Porvoon maaseudun rauhaan – mutta on siellä hyvinkin aktiivinen yhteisönsä jäsen.
– Minusta on ihan vahingossa ja hiljaa hiipimällä tullut tällainen järjestöluuta, Lattu naurahtaa.
– Olen mukana Porvoon Vihreiden hallituksessa, Porvoon kaupunginvaltuustossa, sivistyslautakunnassa, Eloisa Ilola ry:n hallituksessa… Tuntuu, että kokouksia olisi tarvittaessa ihan joka ilta.
Vaikka Lattu on monessa mukana ja haluaa tehdä osuutensa, hän kaipaa arkeensa myös tyhjiä joutilaisuuden hetkiä. Hänelle on tärkeää, että on tilaa olla spontaani ja tehdä asioita hetken mielijohteesta.
– Minusta se on hirveän lystikästä ja tuo elämään hauskaa vaihtelua ja yllätyksellisyyttä.
Spontaanisuuden vastapainona toimii rooli suosikkisarjan vakiokasvona.
Kalleksi ryhtyessään Lattu oli vasta 19-vuotias.
Lattu päätyi Salattuihin elämiin ollessaan omien sanojensa mukaan vielä ”ihan lapsonen”. Hän oli 19-vuotias ryhtyessään näyttelemään Kallea, josta sittemmin tuli seksuaalivähemmistöjen ensimmäisiä edustajia suomalaisessa televisiossa.
Kalle poistui sarjasta vuonna 2001 ja oli poissa yksitoista vuotta, ennen kuin palasi takaisin.
Poissaolonsa aikana Lattu opiskeli Teatterikorkeakoulussa näyttelijäksi, työskenteli eri teattereissa ja sai kaksi lasta. Lastensa syntymää hän kuvailee vedenjakajaksi 40-vuotisessa elämässään.
– Se on se suurin asia, joka on muuttanut… No, kaiken. Toki omat aikatauluni, mutta myös arvojärjestyksen. En minä aiemminkaan omasta mielestäni ollut mikään hirveä egoisti, mutta kyllä se laittaa joka tapauksessa prioriteetit ihan uuteen ojennukseen, mies pohtii.
Tiivis suhde luontoon
Lapset ovat nyt 10- ja 9-vuotiaat. Perhe asuu Porvoossa, käytännössä maaseudulla. Ovesta astutaan suoraan luontoon, Lattu kertoo.
– Rakas vaimoni harrastaa ratsastusta, ja meidän lähellä on mielettömiä ulkoilumaastoja, joten usein juoksentelen mukana, kun hän lähtee hevosen kanssa.
Luonto on Latulle tärkeä elementti, ja sen säilyttämistä hän puolustaa myös politiikassa. Ympäristöasiat ovat hänen mukaansa yksi akuuteimpia eteenpäin ajavia ongelmia.
– Ennen kaikkea tällä maapallolla pitäisi ihmisen oppia elämään niin, että se olisi vielä lapsille ja lapsenlapsillekin olemassa, hän sanoo vakavana.
Jos Lattu ei olisi näyttelijä, häntä kiinnostaisi juuri ympäristön suojelun ja ekologisten hankkeiden parissa työskentely. Hän uskoo, että välillinen maailmanpelastustoiminta tuntuisi riittävän mielekkäältä.
– Ei minulla ole mitään edellytystä, ei ole kaupallista eikä teknistä osaamista, mutta jos saisi tehdä ihan mitä vain, hän maalailee.
Pete Lattu juttelee mielellään fanien kanssa, muttei kaipaa julkisuutta.
Vaikka Lattu ajoittain on hyvinkin huolestunut ja turhautunut maapallon tilanteesta, hän kertoo olevansa loppujen lopuksi äärimmäisen tyytyväinen elämäänsä juuri nyt.
– Olen saanut hirveän paljon ja olen hirveän kiitollinen siitä, mitä olen saanut ja saavuttanut. En katso, että minulta puuttuisi erityisesti mitään.
Paluu Salkkarit-rooliin oli aikoinaan pohdinnan paikka. Perheellisenä nuorena miehenä hän ei voinut ajatella vain omaa pärjäämistään, ja freelancer-näyttelijän leipä oli epävarma.
Samalla kuitenkin mietitytti, meneekö hän ”sieltä, mistä aita on matalin”, jos todella palaa tuttuun rooliinsa. Ilman perhettä hän olisi saattanut lähteä tutkimattomammille urapoluille kokeilemaan onneaan, Salatut elämät taas oli entuudestaan tuttu maailma.
– Mutta olen kyllä ihan hirveän tyytyväinen tähän. Tämä riittää minulle, hän hymyilee sitten.
– Olen oppinut näkemään, että olen nyt tässä ja minulla on hirveästi enemmän aihetta kiitollisuuteen ja onnellisuuteen kuin tyytymättömyyteen.
Ranska kutkuttelee
Lähitulevaisuudelta Lattu toivoo samaa: saada olla yhä Salatuissa elämissä, jos se suinkin on mahdollista. Elää kotona ja hyvin pitkälti samoin kuin nytkin.
25 vuoden päähän haaveet ovat tarkemmat. Ranskan kieltä harrastava mies kaipaa natiivipuhujien pariin.
– Toivon, että siinä vaiheessa voisin olla esimerkiksi valmistautumassa lähiaukioni muiden setien ja tätien kanssa pidettävään petankkiturnaukseen. Tämä tapahtuisi jossain pienessä kylässä Etelä-Ranskassa, ja ehkä suurimpia ongelmia olisi, että mitä ottaisi aperitiiviksi – vaiko vain kahvia, Lattu hymyilee.