YK:n Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore raportti ilmastonmuutoksesta on karu. Lähi-itä jo kärsii kuivuudesta, ja maapallolla lämpötilan nousu tekisi alueesta entistäkin kuumemman ja kuivemman. Vedenpuute on myös osin seurausta poliittista päätöksistä – tai sellaisten puutteesta.
Tigris ja Eufrat eivät enää ruoki Irakia kuten ennen. Kaksoisvirtainmaan pääjokien makean veden virtaus on kutistunut. Keskeinen syy löytyy jokien yläjuoksuilta. Naapurimaat Turkki, Syyria ja Iran ovat rakentaneet patoja, eikä mailla ole sopimuksia Tigrisin ja Eufratin ja niiden sivujokien veden käytöstä.
Nyt naapurimaat tekevät parhaansa rakentaakseen mahdollisimman paljon vesiprojektejaan, patoja ja kastelujärjestelmiä. Ne katkaisevat vedentuloa Irakiin. Siksi tilanne maassa on vaikea, sanoo äskettäin Vaasassa vieraillut Nadhir al-Ansari, joka toimii professorina Luulajan teknillisessä yliopistossa.
Pato peitti alleen 10 000
Al-Ansarin mukaan Tigrisistä, Eufratista ja niiden sivujoista ei enää saa vettä vuosisadan loppuun mennessä, jos patojen rakentaminen jatkuu.
Yksi vastikään valmistunut rakennelma on Ilisun pato kaakkoisessa Turkissa. Se paitsi on peittänyt alleen 10 000 vuotta vanhan Hasankeyfin kaupungin, myös vähentänyt Tigrisin virtausta.
– Turkki on joen virtauksen pääasiallinen hallitsija ja täyttää nyt Ilisun patoa, joten Irakiin ei juurikaan virtaa vettä, sanoo myös Ruotsissa asuva Nasrat Adamo, joka toimi aiemmin irakilaisen Mosulin padon pääinsinöörinä.
Padoista ja kuivuudesta johtuva vedenpuute tuntuu ja näkyy erityisesti Tigrisin ja Eufratin yhtymäkohdan aiemmin vehmaalla seudulla eteläisessä Irakissa.
Turkki ja Syyria aloittivat suuret pato- ja kasteluprojektinsa 1970-luvulla. Edellisen kerran kaksi suurta jokea tulvivat 1988, kerrotaan Independent-lehdessä.
Suolainen vesi tappaa kaloja ja karjaa
Joenpinnan lasku on johtanut siihen, että Persianlahdelta virtaa suolaista vettä Shatt-al-Arabiin, jokeen, jossa Tigris ja Eufrat ovat yhdistyneet. Joen varrella on muun muassa 2,5 miljoonan asukkaan Basra.
Basran hallintoalueen viljelykelpoinen maa on kutistunut 87 prosenttia maaperän suolaisuuden takia, uutisoi Gulf News viime elokuussa. Suolapitoisuuden nousu on tappanut kaloja ja karjaa ja rikkonut vedenpuhdistusjärjestelmiä.
Maatalous on Irakin toiseksi merkittävin tuotantosektori öljyn jälkeen. 70 prosenttia irakilaisten ruoasta on nykyään ulkomailta tuotua, ennen maa oli omavarainen ruoan suhteen.
Eteläisen Irakin jokialueen suoalueen vanha kulttuuri on vaarassa jälleen tuhoutua. Alueelle tunnusomaista on ollut vesipuhvelien kasvattaminen, ja muun muassa riisin ja vehnän viljely.
– Elämämme on riippuvainen soista. Nyt täällä on vähemmän vettä, suo kuivuu. Olemme myyneet karjamme, koska eläimet tarvitsevat vettä ja soita, sanoi vesipuhvelipaimen Mohammed Ghan uutiskuvapalvelu Aptn:lle elokuussa.
Nykyistä kuivuutta ennen Saddam Hussein kuivatti soita ensimmäisen persianlahden sodan jälkeen 1990-luvulla. Silloinen diktaattori halusi tuhota häntä vastaan nousseet shiialaiset. Suoalueen asukkaista suurin osa on shiiamuslimeja.
Lähi-idän rooli ilmastonmuutoksessa on "sopeutua"
Irakilla ei ole sopimusta makean jokiveden käytöstä Iranin, Syyrian tai Turkin kanssa. Irakin sisäinen epävakaus ja korruptiolle alttius ei tilannetta paranna.
Sopiminen vesivarojen käytöstä ja veden säästeliäämmästä käytöstä on Lähi-idässä elintärkeää, koska vettä ei ole liikaa, ja vesipulan arvioidaan keskimäärin vain pahentuvan.
Maailmanpankki on arvioinut, että Lähi-idän ensisijainen rooli ilmastonmuutoksessa on sopeutua, ja vähäpäästöinen kasvustrategia on "toissijaisempaa", vaikka alue on tärkeä öljyntuottaja.
Tuore IPCC:n ilmastoraportti kuitenkin oli ainakin Saudi-Arabian hampaissa.
Öljytuotteiden kulutusta pitäisi vähentää
Uutistoimisto AFP kertoi juuri raportin julkistamista ennen, että saudit halusivat jopa estää koko raportin julkistamisen, jos viittausta riittämättömiin kansallisiin hiilidioksidipäästöjen vähentämislupauksiin ei muuteta tai poisteta.
Saudien kohdalla tämä tarkoittaa, että öljytuotteiden kulutusta tulisi vähentää.
Raportin mukaan uusiutuvien energiamuotojen pitäisi tuottaa nykyisen 25 prosentin sijasta 75-80 prosenttia sähköntarpeesta, jotta ilmasto lämpiäisi korkeitaan 1,5 celsiusastetta. Öljyä ei pidetä uusiutuvana energianlähteenä, mutta sen polttaminen on merkittävä hiilidioksidipäästöjen lähde.
Vesipulan lisäksi ilmastonmuutos myös uhkaa joitakin ranta-alueita muun muassa Arabian niemimaalla ja Egyptissä.