Norjalainen alppitähti Ragnhild Mowinckel palaa lauantaina maailmancup-rinteeseen lähes kahden vuoden kilpailutauon jälkeen. Pyeongchangin olympialaisissa kaksi hopeaa voittanut Mowinckel on kuntoutunut kahdesta vaikeasta polvivammasta.
Hopeakorokkeella säteili aurinkoinen norjalaisnainen. Ragnhild Mowinckelin upeasti sujunut läpimurtokausi sai huipennuksensa, kun norjalainen laski hopealle vuoden 2018 Pyeonchangin olympialaisten naisten avauslajissa suurpujottelussa. Edelle ehti vain Yhdysvaltojen Mikaela Shiffrin, Italian Federica Brignone oli kolmas.
– Nämä ovat asioita, joista olen unelmoinut, ja joiden olen toivonut tapahtuvan niin monta vuotta. En pysty kuvailemaan kaikkea, mitä nyt tapahtuu, tämä on täysi kaaos, mutta se on hyvä kaaos, Mowinckel kommentoi NRK:lle.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ragnhild Mowinckelistä tuli vuonna 2018 ensimmäinen olympiamitalin voittanut norjalaisnainen 82 vuoteen.
Mitali oli ensimmäinen norjalaisnaisen voittama alppihiihdon olympiamitali 82 vuoteen, eikä se jäänyt ainoaksi.
Viikkoa myöhemmin Mowinckel oli samassa paikassa, kakkospallilla. Vieressä hymyilivät kultamitalisti Italian Sofia Goggia ja alppilegenda Lindsey Vonn.
Kaiken voittaneelle Vonnille olympialaiset jäivät viimeiseksi. Mowinckelin uralle kisat tarkoittivat murtautumista alppihiihdon tähtikategoriaan.
Kausi oli jo ennen olympialaisia ollut läpimurto vuonna 1992 syntyneelle Mowinckelille. Joulukuussa 2017 hän saavutti maailmancupissa ensimmäisen palkintopallisijoituksensa oltuaan kolmas Val-d'Iseren supersuurpujottelussa.
Tammikuussa 2018 sijoitus parani yhdellä, kun Mowinckel laski Italian Kronplatzissa suurpujottelun kakkoseksi.
Kauden kolmannen maailmancupin palkintosijoituksensa Mowinckel saavutti olympialaisten jälkeen Ofterschwangiissa Saksassa. Mowinckel laski ylivoimaiseen voittoon 0,66 sekuntia ennen Saksan Viktoria Rebensburgia ja 0,74 sekuntia ennen Shiffriniä.
Seuraavalla kaudella norjalainen jatkoi tasaista menoaan. Maailmancupissa hän saavutti kolme palkintopallisijaa ja oli kokonaiscupin seitsemäs. Åressa Ruotsissa norjalainen voitti ensimmäisen aikuisten MM-mitalinsa oltuaan alppiyhdistetyn kolmas.
Sitten onni kääntyi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
2017–2018 oli Ragnhild Mowicnkelin läpimurtokausi. Keväällä 2018 hän saavutti uransa ensimmäisen maailmancupvoiton.
Andorran Soldeussa maaliskuussa Mowinckel kaatui syöksylaskun harjoituksissa. Oikean polven ristiside ja kierukka hajosivat. Edessä oli leikkaus ja lähes vuoden kestävä kuntoutus.
– Koskaan ei ole hyvä hetki loukkaantumiselle, mutta olen ollut todella onnekas usean vuoden ajan urallani. Ilmeisesti sen vain piti tapahtua jossain kohtaa. Olen hyvillä mielin ja odotan tämän kuntoutuspelin voittamista, Mowinckel kirjoitti Instagram-tilillään.
"Täysin epätodellista"
Kyynelet valuivat pitkin poskia, kun Mowinckel kertoi vuosi sitten marraskuussa medialle uudesta loukkaantumisestaan.
Norjalaisessa Bjorlin hiihtokeskuksessa harjoittelemassa ollut Mowinckel loukkasi saman polvensa, joka oli leikattu vain kahdeksan kuukautta aiemmin.
Kaikki alkoi alusta.
– On täysin epätodellista, että näin tapahtui, Mowinckel sanoi Dagbladetille pitäessään tiedotustilaisuutta loukkaantumisen jälkeen.
– Tämä on järjettömän vaikea tilanne, ja jotain, mihin en uskonut heti joutuvani. Tiesin kuitenkin, että riski on aina olemassa. Olen valinnut lajin, jossa on suuret riskit. Mutta ainakin tiedän nyt, mitä olen tekemässä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ragnhild Mowinckel murtui kyyneliin kertoessaan uudesta loukkaantumisestaan medialle.
Kahdeksan kuukautta kestänyt kuntoutus oli sujunut hyvin ja paluu kisarinteisiin välkkyi jo mielessä. Erityisen katkeraksi loukkaantumisen teki se, ettei Mowinckel pystynyt tunnistamaan tarkkaa hetkeä, jolloin polvi hajosi. Loukkaantumiselle ei löytynyt kunnollista syytä.
– Jos olisin tehnyt jotain tyhmää tai laskenut liian lujaa, olisi edes joku selitys. Tällaisessa tilanteessa alkaa etsiä vastauksia. Turhautuminen vain kasvaa, kun ei löydä mitään syitä.
Samalla Mowicnkel käänsi katseensa kuitenkin jo tulevaan. Aiemman loukkaantumisen vuoksi kausi 2019–2020 oli jo käytännössä menetetty, joten marraskuussa tullut uusi loukkaantuminen ei pitkittänyt sairauslomaa enää seuraavalle kaudelle.
Toisen kuntoutusjaksonsa alussa hän uskoi olevansa nyt kokeneempi kuntoutuja.
– Sillä tavalla olen onnekas, että menetän vain yhden kauden, hän sanoi.
– Nyt osaan olla kärsivällisempi. Ensimmäisellä kerralla se ei onnistu ja koettaa löytää koko ajan jotain kehitystä. Nyt tiedän, että jakso, jolloin ei tapahdu mitään, on pitkä.
Lähes kahden vuoden odotus
Lauantaina pitkä odotus on viimein ohi. Mowinckel starttaa suurpujotteluun Ranskan Courchevelissa numerolla 12.
Paluun kilparinteeseen oli tarkoitus tapahtua jo viikkoa aiemmin St. Moritzissa, mutta luonto päätti toisin. Molemmat viikonlopun suurpujottelukilpailut peruttiin rankan lumisateen vuoksi.
Se oli kuitenkin pieni takaisku Mowinckelille, joka julkaisi joulukuun alussa Instagramissa kuvan itsestään juhlimassa ensimmäistä maailmancupin palkintopallisijaansa Val-d'Iseressä. Päivitys hehkui odotusta.
– Ei ole ollut helppoa. Nämä puolitoista vuotta ovat laittaneet minut sellaiseen testiin, minkä en uskonut olevan mahdollista, Mowinckel kirjoitti kuvan yhteyteen.
– Kun suuri osa tästä vuodesta on kulunut pandemian keskellä, on vaikea väittää urheilun olevan maailman tärkein asia. Mutta toivottavasti tuo puolitoistaminuuttinen auttaa unohtamaan sen siksi aikaa.
Juttu jatkuu upotuksen jälkeen.
Dagbladetin haastattelussa joulukuun alussa Mowinckel kuvaili tuntojaan ennen pitkään odotettua paluuta kisarinteeseen. Laskijan mukaan paluu tuntui hermostuttavalta, sillä edellisestä kilpailusta oli aikaa.
– Olen odottanut tätä siitä lähtien, kun se (loukkaantuminen) tapahtui ensimmäisen kerran. Olen pystynyt harjoittelemaan hyvin, ja nyt on aika kilpailla taas. Tarvitsen kilpailuja, että pääsen takaisin sinne, missä haluan olla, Mowinckel sanoi.
– Olen aina ollut todella tunteellinen. Tämä vuosi ei ole ainakaan vaimentanut sitä. Tuntuu siltä kuin olisin saanut toisen mahdollisuuden. En sanoisi, että tämä on ollut kovin helppoa, mutta olen saanut uutta näköalaa asioihin. Olin erittäin valmis palaamaan ensimmäisen loukkaantumiseni jälkeen, enkä ole ainakaan vähemmän onnellinen nyt.
Kun Mowinckel lauantaina ponnistaa lähtöportin läpi suurpujotteluradalle, on hänen edellisestä kilpailustaan kulunut 21 kuukautta.
Toistaiseksi viimeisessä kilpailussaan 8. maaliskuuta 2019 Mowinckel laski sijalle 14 Spindleruv Mlynissä Tshekeissä.
Mowinckel myöntää, että vaikeuksien keskellä luovuttaminenkin on käynyt mielessä.
– Olen saattanut ajatella sitä muutaman sekunnin ajan. Olen aina päätynyt siihen tosiasiaan, että tätä haluan tehdä.