Nuoret ja alemman koulutustason suorittaneet voivat töissä muita huonommin.
Suomalaisten työhyvinvoinnin ja työkyvyn kokemukset ovat edelleen heikentyneet, kertoo Työterveyslaitoksen seurantatutkimus.
Loppuvuodesta 2019 alkanut tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten suomalaisten työntekijöiden työhyvinvointi ja erilaiset työasenteet ovat kehittyneet viime vuosina.
Tutkimus maalaa karua kuvaa suomalaisten työhyvinvoinnista ja sen kehityksestä: kokemus omasta työkyvystä on heikentynyt samalla, kun työuupumusoireilu on lisääntynyt. Viime vuoden lopulla hieman yli joka neljäs koki työuupumusoireita.
Työn imua puolestaan koettiin enää vain kerran viikossa. Voimavarat työpaikoilla eivät ole vahvistuneet, vaan esimerkiksi yhteisöllisyys on samalla tasolla kuin kesällä 2021.
– Muutokset huonompaan eivät ole dramaattisia, mutta on harmillista, ettei käännettä parempaan ole tapahtunut. Olisi ollut toivottavaa, että koronakriisin väistyessä työpaikoilla olisi voitu satsata enemmän työhyvinvoinnin tukemiseen, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Janne Kaltiainen sanoo tiedotteessa.
Lue myös: SDP:ltä terveysavaus: Kansan tulisi käyttäytyä kuin ylin tuloluokka, kokoomus tyrmää
Ikä ja koulutustaso vaikuttavat työhyvinvoinnin kokemukseen
Nuorempi ikä oli tutkimuksen mukaan lievässä yhteydessä heikompaan työhyvinvointiin ja vähäisempiin voimavaroihin. Esimerkiksi työn imu vahvistui keskimäärin lähes neljä prosenttia jokaista kymmentä ikävuotta kohden.
Muutokset työhyvinvoinnissa ovat myös erkaantuneet eri koulutustasoilla, mikä voi Työterveyslaitoksen mukaan lisätä eriarvoistumista.
Esimerkiksi työuupumusoireilun kasvu ei koske yliopistokoulutettuja. Yliopistotutkinnon suorittaneista joka viidennellä on kohonnut riski uupua työssä, kun taas perus- ja toisen asteen suorittaneista riski on joka kolmannella.
Yliopistotutkinnon suorittaneilla oli myös eniten työn imua ja tyytyväisyyttä työhön sekä muita parempi työkyky.
– Sosioekonomisia eroja työhyvinvoinnissa on ollut ennenkin, mutta ne näyttävät kasvavan. Työolot ja työkuormitus selittävät työhyvinvointia. Koulutus ja ikä taas selittävät sitä, millaisiin työoloihin ihminen päätyy, Kaltiainen sanoo.
Myös yleinen elämäntyytyväisyys on heikentynyt erityisesti alemman koulutustason työntekijöillä. Tämä voi Työterveyslaitoksen mukaan heijastella hinnannousun aiheuttamia muutoksia elintasossa.
Lue myös: Sokeriverolle laaja kannatus eduskuntapuolueilta
"Työssään hyvinvoivat panostavat työhönsä muita enemmän"
Julkisessa keskustelussa on viime kuukausina puhuttu runsaasti irtisanoutumisaallosta sekä quiet quitting -ilmiöstä eli niin sanotusta hiljaisesta irtisanoutumisesta. Ilmiössä on kyse siitä, että työntekijä tekee töissään vain vaaditun, ei ylimääräistä. Tutkimuksen mukaan suurta irtisanoutumisaaltoa ei ole tulossa.
Noin joka neljäs harkitsee usein eroamista nykyisestä työstään. Vastaavat lukemat havaittiin jo ennen koronapandemian puhkeamista. Vähiten irtisanoutumisaikeita on korkeimmin koulutetuilla.
Sairaana työskentely on hieman aiempaa yleisempää, ja työntekijän kykyjen ja voimavarojen panostaminen työssä on lievästi laskenut. Myös työntekijöiden aloitteellinen oman työnsä kehittäminen eli työn tuunaaminen on hieman aiempaa harvinaisempaa.
– Työnantajien kannalta huomionarvoista on, että työhön panostamista voidaan edistää tarjoamalla tälle panostukselle riittävästi vastineita: tulojen lisäksi tunnustusta, arvostusta ja henkilökohtaista tyydytystä. Vähentämällä panostustaan työntekijä voi pyrkiä korjaamaan kokemaansa epätasapainoa vastineiden ja panostusten välillä. Työssään hyvinvoivat panostavat työhönsä muita enemmän, Kaltiainen sanoo.
Miten Suomi voi? -tutkimushanke alkoi loppuvuonna 2019. Kyselyä on sen jälkeen jatkettu puolivuosittain. Nyt tarkastelussa oli työhyvinvoinnin kehittyminen kesän 2021 ja loppuvuoden 2022 välillä.
Tutkimuksen vastaajat ovat työssäkäyviä 22–66-vuotiaita suomalaisia. Heistä kaikkiin seurantatutkimuksen neljään kyselyyn vastanneita on 480.