Kätilöiden mitta täyttyi – kertovat nyt työstään synnytysosaston paineessa: "Ei mistään työpaikalta kuulu lähteä itkien kotiin"

Espoon Jorvin kätilöille on tullut mitta täyteen. Työntekijöitä on liian vähän ja työstä on tullut tulipalojen sammuttelua, kertoo kätilö.

– Eikä tämä ole vain meidän sairaanhoitopiirin kriisi, tämä on koko Suomen kriisi. Meillä on ammattitaitoisia kätilöitä, mutta ei kukaan halua näihin työoloihin jäädä tai tulla takaisin, ellei tehdä jotain korjauksia, toteaa Eeva Hiila, Uudenmaan kätilöyhdistyksen puheenjohtaja.  

Hiila itse työskentelee Espoon Sairaalassa ja antaa esimerkin arjesta.

– Yhdeksän lasta saattaa syntyä samaan aikaan. Ja silloin, kun kätilöitä on yhdeksän ja toimenpiteet ovat päällekkäin, niin jokainen voi ymmärtää, että ei voi olla monessa paikassa samaan aikaan. 

Lisää kätilöitä tarvitaan

Työnantajan edustaja kertoo, että lisähenkilöstöstä on mennyt pyyntö eteenpäin: viisi kätilöä Naistenklinikan synnytykseen, viisi Espooseen.

– Me olemme esittäneet lisäkätilöitä molempiin synnytyssairaaloihin, mutta vielä ei ole saatu, kertoo synnytys- ja päivystystoiminnan ylihoitaja Katja Koskinen.  

Hiila kertoo, että heidän vahvuudesta on lähtenyt tänä vuonna neljä kätilöä ja tällä viikolla saattaa olla lähdössä lisää.

– Olemme olleet huolissamme lähtijöistä jo useamman vuoden ja johdon yleinen vastaus on ollut, että kysymyksessä on luonnollinen poistuma. Tämä ei ole totta. On hyvin tyypillistä, että tietomme ja kokemuksemme ei ole heidän mukaansa totta. Eettinen stressi, huono palkkaus, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ja huono johtaminen ajavat ihmiset pois rakkaasta työstä.

Koskisen mukaan suurimmassa osassa vuoroista synnytysten hoito sujuu ihan hyvin. 

– Kaikki sujuu hyvin tarkoittaa sitä, että ei ole sellainen kiire eli kätilöt ehtivät antamaan sen hyvän hoidon, joka siihen kuuluu, mutta tietenkään näin ei ole kaikissa vuoroissa. Ja silloinkin synnytykset voidaan hoitaa kuitenkin turvallisesti. 

"Tottakai se on sellainen lähtömäärä, että pitää katsoa peiliin"

Ylihoitaja kertoo, että Naistenklinikan ja Jorvin noin 200 synnytys- ja päivystysosastojen vakituisesta kätilöstä kymmenkunta irtisanoutuu vuosittain.

– Tottakai se on sellainen lähtömäärä, että pitää katsoa peiliin ja katsoa, mitä me voidaan tehdä. Viime aikoina on valitettavasti lisääntynyt myös se, että lähdetään sen takia, että ei jakseta tätä raskasta kolmivuorotyötä eikä nähdä, että tämä palkka vastaa työn vaativuutta ja vastuuta. Kyllä hoitajien palkassa on korjaamisen varaa. 

Kätilöiden peruspalkka on noin 2600 euroa ja koulutus 4,5 vuotta. Palkka on sama koko HUSin hoitohenkilökunnalla.

Mutta miten lisäirtisanoutumiset ovat estettävissä?

– Sillä, että me lisäämme kätilöiden kuuntelemista ja sitä, että he pääsevät osallistumaan työn kehittymiseen, päivittäiseen tehtävien jakoon ja siihen, miten se työ organisoidaan, sanoo Koskinen.

Vaativaa työtä matalalla palkalla

Päteviä hakijoita on edelleen, mutta määrät ovat laskussa.

– Äkilliset poissaolot ja lyhyet sijaisuudet ovat haastavia. Toki meillä vakituisiinkin paikkoihin hakijamäärät ovat vähentyneet. Ennen oli 50-100 hakijaa, nyt on enää parikymmentä. Mutta edelleen on päteviä hakijoita, joista valita.

Mistä hakijamäärien lasku kertoo?

– Yleisesti hoitoalan vetovoimaisuuden vähenemisestä, erityisesti tämän koronavuoden aikana. Mutta kyllä se kertoo myös siitä, että kätilön työ erityisesti synnytysosastolla on vaativaa ja raskasta ja se ei ole tänä päivänä niin houkuttelevaa erityisesti tällä palkalla, ylihoitaja arvioi.

Kätilöyhdistyksen puheenjohtajan mukaan viiden prosentin vaihtuvuusluku tuntuu pieneltä.

– Luvussa eivät näy kokeneet sijaiset. Sellaiset sijaiset, jotka ovat olleet katkeamattomassa työsuhteessa esimerkiksi 10 vuotta. Vakituisten lisäksi on sijaisia, jotka eivät halua jatkaa loputonta työsuhteiden ketjuttamista. Espoossa yksi pitkäaikainen sijainen olisi halunnut työuupumukseensa vedoten tehdä lyhyempää työaikaa eikä työnantaja tähän suostunut. On hyvin tyypillistä, että sijaisten työuupumusta ei tueta osa-aikaisilla sopimuksilla, sanoo kätilö.

Hiila kertoo, että Espoossa sektioiden määrät ovat kasvaneet alkuvuoden aikana liki neljänneksellä. Kätilöyhdistyksen mukaan työvuorossa jopa puolet kätilöistä saattaa olla vastavalmistuneita ja että liki viikoittain tehdään ilmoitus läheltä piti -tilanteen johdosta. Vakavat haittatapahtumat ovat HUSin mukaan yksittäisiä.

– Nykyään tämä työ on jokaisella osastolla lähestulkoon aina tulipalojen sammuttamista, Hiila toteaa.

Henkilöstöluvuista erimielisyyttä

HUSin tiedotteen mukaan synnytykset on pystytty hoitamaan kaikissa HUSin synnytyssairaaloissa turvallisesti, vaikka synnytysmäärät nousivat tammi–maaliskuun seurantajaksolla noin seitsemän prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Tiedotteessa kerrotaan, että hoitohenkilökunnan minimivahvuus on ympäri vuorokauden Naistenklinikalla vähintään 46 ja Espoossa 15. Hiilan mukaan vahvuus on paljon pienempi.

– Tiedotteessa minimiehityksemme on 15 kätilöä. Tämä ei ole totta. Espoon synnytyssalissa minimimiehitys on 9 kätilöä, joista 2 lähtee päivystysleikkauksiin. Tiedotteen mukaan Naistenklinikalla minimimiehitys on 46. Naistenklinikan oikea minimimiehitys on 14 kätilöä.

Koskinen avaa asiaa näin.

– Noissa luvuissa tarkoitetaan koko sairaalassa (Naistenklinikka, Espoon sairaala) tulosyksikkömme paikalla olevaa hoitohenkilökuntaa. Synnytysosastojen minimimiehitykset ovat kätilöiden mainitsemat. Tiedotteessa oleva luku haluttiin ilmaista siksi, että kiiretilanteissa on mahdollista saada apua myös muista pisteistä. Apua annetaan yksikkörajojen yli. Naistenklinikalla on 16 synnytyshuonetta ja Espoon sairaalassa 10.

– Kun on kiire, ei kukaan ehdi auttamaan. Synnytyssaliin tarvitaan aina salitaitoinen, ja vaikka on kätilö ja opiskellessasi hoitanut vaadittavat 40 synnytystä, se ei tee sinusta salitaitoista. Tiedotteen 15 kätilöä antaa kuvan, että 6 kätilöä rientää apuun sammuttamaan tulipaloa, vaikka näin todellisuudessa ei ole eikä ole edes mahdollisuutta auttaa, Hiila toteaa.

Kiireestä puheen ollen. Sitä odotetaan kesällekin. 

– Ei mistään työpaikalta kuulu lähteä itkien kotiin, mutta niitä kertoja oli maaliskuussa ja toivon, että niitä ei tulisi kesällä.