Miska Panttilan ääni kuuluu puhelimesta pirteänä, ja vierestä huikkailee välillä Alijan Danish iloisella nuotilla. Kaksikko on perjantaina Riihimäellä, ja suunta on kohti etelää.
– Me tulimme tähän vähän sivummalle tuosta tieltä, etteivät autojen äänet häiritse, Panttila sanoo.
Danish ja Panttila ovat erikoisella matkalla. He ovat lähteneet Kurikasta päämääränään Helsinki. Erikoisen matkasta tekee se, että ystävykset ovat matkalla kävellen. Matkaa 340 kilometrin reissuun on varattu viikko, eli karkeasti 50 kilometriä päivässä.
–Ali tämän idean keksi kesällä. Samantyylisiä hulluja juttuja olin itsekin pyörittelyt mielessä, ja lähdin heti ideaan mukaan. Panttila kertoo.
– Ei tässä sinänsä mitään järkeä ole, mutta joskus pitää olla vähän hullu ja ajatella asioita muutenkin kuin pelkällä järjellä.
Päivässä peräti 14 tuntia kävelyä
Kaverukset lähtivät matkaan sunnuntaina, elokuun viimeisenä päivänä, ja matka on taittunut aamusta iltaan tasaista vauhtia.
Herrat heräävät aamulla puoli kuuden aikaan ja lähtevät aamiaisen nautittuaan matkaan. Sen jälkeen edessä on suunnilleen 14 tuntia jalkapatikkaa, kunnes päivän epistola saadaan täyteen.
– Joka päivä olemme kävelleet suunnilleen viisikymmentä kilometriä. Olemme pitäneet tauot melko lyhyinä, mutta syöneet hyvin, Panttila kertoo.
Pelkkää leppoista käppäilyä projekti ei ole ollut, vaikka sää onkin pysynyt hyvänä. Reppu on raskas, ja syykin on selvä. Voisi kuvitella, että ruoka ja vaatetus ovat tärkeimmät, mitä matkalle on pitänyt pakata mukaan. Tärkeimmiksi retken onnistumisen kannalta ovat kuitenkin osoittautuneet aivan muut varusteet kuin vaihtovaatteet, ruoat ja leiriytymistarvikkeet – rakkolaastarit ovat nimittäin olleet korvaamattomia.
– Rakot ilmestyivät jalkoihin muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Onneksi varauduimme rakkuloihin, molemmilla menee kaksi pakettia rakkolaastareita per päivä, Panttila kertoo nauraen.
Jalkojen jokapäiväinen huoltaminen on tärkeää, mutta myös aikaa vievää.
– Meillä menee joka aamu noin tunnin verran, että saamme jalkamme kävelykuntoon, ja iltaisin teippien pois repimiseen kuluu vähintään puoli tuntia. Ne ovat tämän reissun inhottavimpia hommia, mutta pakko ne on tehdä, että pystyy kävelemään, Panttila miettii.
14 tuntia kävelyä päivässä olisi kenelle vain raskas suoritus. Hyvän ystävän kanssa matkaaminen onkin puolet helpompaa.
–Välillä on todella vaikeita hetkiä, joissa jokainen minuutti pitää käsitellä erikseen, että jaksaa jatkaa. Mutta välillä on todella hyvä fiilis. Esimerkiksi eilen Hämeenlinnan keskustan kohdilla jopa juoksimme yhdessä pienen pätkän, kaverukset kertovat.
Nyt ollaan jo voiton puolella
Vaikka pojat kantavatkin repuissaan mukanaan telttaa, makuupussia ja makuualustaa, on niiden käyttö jäänyt olemattomaksi.
– Lämpimiksemme olemme saaneet telttaa ja makuupussia kantaa, koska on ollut ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat tarjonneet yösijaa, Panttila sanoo.
Perjantain yösija ei ole vielä täysin selvillä, mutta johonkin Hyvinkään eteläpuolelle kaksikon olisi määrä jäädä nukkumaan ennen kahta viimeistä etappia. Reissun puoliväli on jäänyt jo taakse kauan sitten, ja kilometrejä on jäljellä alle sata.
– Kyllä tässä jo voiton puolella ollaan. Matka ei ole enää kovin pitkä, kaksikko myhäilee.
Miska Panttilan ja Alijan Danishin matkan on määrä päättyä sunnuntaina Helsingin tuomiokirkolle.
– Siellä pitäisi olla kavereita ja tuttuja vastassa. Katsotaan, mitä tehdään, kun päästään perille. Ehkä laitetaan ilmoille pienet huudot matkan kunniaksi, Danish sanoo iloisesti.
Katso yllä olevalta videolta miten kaksikon matka on sujunut