Suomen mestaruus keihäänheitossa, päihteitä, rikoksia ja sairauseläke. Sami Saksiosta nimensä Sami Saxiksi vaihtanut ex-keihäänheittäjä kävi pohjalla, mutta nousi takaisin elämänsyrjään kiinni. Keväällä 50 vuotta täyttävän Saxin arjessa on taas iloa ja toivoa.
Sami Saksio tunsi olonsa vahvaksi Iin kisoissa vuonna 2001 ensimmäisen heiton jälkeen. Keihäs tippui 81 metriin ja 40 senttiin.
Pystyn vielä parempaan, Saksio ajatteli. Edmontonin MM-kisojen raja on 82,5. Kaikki peliin, niin kisalippu on takataskussa.
Yritystä oli liikaakin. Tukijalka petti, ja selässä tuntui raju vihlaisu.
Nousussa ollut keihäsura oli käytännössä siinä. Virallisesti hän lopetti 2002.
Sitten petti elämän tukijalka.
Ote elämästä katosi
Saksio vaihtoi sukunimensä vanhojen sukujuuriensa mukaiseen muotoon Sax 2000-luvun alussa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Sax sai kahdeksan kuukauden ehdollisen tuomion törkeästä kätkemisrikoksesta, joka liittyi osittain vuonna 2001 Kempeleessä tapahtuneeseen kultasepänliikkeen murtoon.
Keväällä 2009 häntä syytettiin riehumisesta aseen kanssa ravintolassa. Oululainen sanoi, että hänellä oli mukana aseen sijasta tupakansytytin. Asetta ei lopulta löytynyt, mutta se oli taas yksi musta piste lisää elämään, joka oli kääntynyt pimeälle puolelle.
Alkoholi maistui liikaa.
Toukokuussa 50 vuotta täyttävä ex-keihäänheittäjä vastaa puhelimeen aamupäivällä aamiaispöydässä. Äänestä kuuluu läpi eletty elämä, mutta silti siinä on ripaus niitä tärkeitä asioita, jotka joskus puuttuivat. Toivoa ja iloa.
Uran loppumisen jälkeen elämältä yksinkertaisesti katosi suunta.
– Päässä ei liikkunut enää mitään. Kyllä minulle ehdotettiin kaikenlaista, mutta en halunnut enää harrastaa tai tehdä mitään. Kipinä lähti sisältä pois, Sax sanoo.
Sax myöntää, että hän haki uran jälkeen jännitystä elämään rikolliselta polulta.
– Ne hölmöilyt olisin voinut jättää tekemättä.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Sami Saksio voitti keihäänheiton Kalevan kisoissa vuonna 1997.
Perusvoimat Temmeksen heinäpellolta
Sami vietti lapsuuden kesiä maaseudulla Temmeksessä. Hän oli 5-vuotiaana niin villi viikari, että isä hankki keihään energian purkamiseksi.
Hän heitteli serkkupojan kanssa heinänteon ohessa heinäseipäitä isolla pellolla. Muutkin käteen osuneet esineet lensivät pitkälle. Kuulassa ja kiekossa tuli piiriennätyksiä, mutta moukaria Sami ei osannut heittää.
– Sieltä heinätöistä tuli hyvät pohjat urheilu-uralle, Sax sanoo.
– Joukkuelajit eivät sopineet minulle lainkaan. Halusin tehdä hommat aina yksin.
Keihäsura sai valtavan nosteen vuonna 1997, kun hän voitti 84,26 metriä kantaneella kiskaisullaan kultaa Lappeenrannan Kalevan kisoissa. Voitto ja sitä kautta tullut MM-kisapaikka yllättivät hänet itsensäkin. Sax kertoi Iltalehdelle 2017, että hän kysyi toimittajalta MM-kisojen ajankohdasta.
MM-kisat olivat vielä siinä vaiheessa liikaa, eikä 76,20 metrin heitolla voinut haaveilla jatkopaikasta.
– Vuonna 1997 en ollut henkisesti vielä valmis niin isoihin mittelöihin. Parhaassa kunnossa olin silloin 2001, kun hajosin.
Olisi vaikea kuvitella, että Tero Pitkämäki tai Antti Ruuskanen pyörittäisivät urheilun ohella aktiivisesti lukuisia eri yrityksiä. Saxilla oli aktiiviuransa aikana samaan aikaan kuntosali, luontaistuotekauppa, rautapaja, metallipaja ja erilaisia maahantuontiyrityksiä.
Se kaikki oli liikaa, ja korttitalo romahti. Elimistö ja pää eivät enää kestäneet kovaa tahtia. Sax jäi sairauseläkkeelle 2000-luvun lopulla.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Sami Saksio tuli toiseksi Kalevan kisoissa 2001. Uran loppu alkoi kuitenkin lähestyä.
"Nykyheittäjät 400 metrin juoksijoiden näköisiä"
Saxilla on ollut vuosien aikana aikaa miettiä paljon mennyttä, myös keihäsuraansa. Hän myöntää, että oma ego kasvoi liian isoksi.
– Suhtauduin asioihin liian impulsiivisesti, keihäitä katkottiin ja heitettiin järveen. Olisi pitänyt syventyä paremmin urheilemiseen. Tavallaan treenasin kovaa, mutta se oli sellaista puolihuolimatonta.
– Mutta sain keihäänheitosta sen minkä hainkin. Hyvät tunnelmat ovat pinnassa.
Sax oli aktiiviurallaan 116-kiloinen ja 190-senttinen mörssäri, Seppo Rädyn tyylinen voimaheittäjä. Nykyajan keihäänheittäjät muistuttavat 1990-luvun könttien rinnalla niiltä heinäkeppejä, joita Sax heitteli nuoruudessaan Temmeksen pelloilla.
– Nykyheittäjät ovat enemmän 400 metrin juoksijoiden näköisiä, Sax naurahtaa.
– Tempauksessa ja rinnallevedossa tehdään varmasti hyviä tuloksia, mutta en ole ihan vakuuttunut, että lajivoima on riittävällä tasolla.
LUE MYÖS: Kolmiloikkaaja Simo Lipsanen leiskautti sisäratojen SE-tuloksen: "Ei vielä nappisuoritus"
Sax muistelee kaiholla aikoja, jolloin maajoukkueessa oli kahdeksan heittäjää. Aktiivinen penkkiurheilija on pannut merkille, että Suomen kokonaistaso keihäänheitossa on laskenut suhteessa merkittävästi hänen aktiiviajoistaan.
– Kyllä se hirvittää, kun intialainenkin heittää jo yli 90 metriä, Sax naurahtaa.
– YouTubestakin saa jo hyviä vinkkejä, että miten keihästä heitetään. Välineet ovat kehittyneet. Nykyheittäjät tietävät, miten komposiitti pökätään suoraan tuuleen.
Aina isoilla painoilla
Sax auttoi aiemmin ystävänsä Jani Illikaisen Aleksi-poikaa valmennuksessa, mutta tätä nykyä hän tyytyy penkkiurheilijan rooliin.
– Tavallaan valmentaminen kiinnostaisi, mutta siinä on niin iso vastuu. Tykkään matkustellakin välillä, ja se ei oikein sovi valmennuksen kanssa yhteen.
Keihäänheitto on raju laji, jonka lunnaat maksetaan usein uran jälkeen. Saxin lopettamiseen johtanut selkävamma ilmoittelee edelleen itsestään, ja selkä olisi tarkoitus leikata jossain vaiheessa. Polvet ja nilkatkin vihoittelevat. Sax käy kävelemässä, mutta salilla käyminen on jäänyt vähälle.
– En oikein osaa treenata rauhallisesti, aina täytyy vetää täysillä isoilla painoilla, Sax naurahtaa.
Sax tekee viikonloppuisin ovimiehen töitä oululaisravintolassa. Hän sanoo, että osa asiakkaista tunnistaa hänet entiseksi keihäänheittäjäksi.
– Siellä saa vähän sosiaalisuutta elämään. Itse en jaksaisi enää lähteä kapakoihin örisemään.
"Tästä se elämä vasta alkaa"
Vaikka urheilun merkitys on vähentynyt, Saxin elämässä on silti nyt tarkoitus. Hän hoitaa Alzheimeriin sairastunutta isäänsä ja syöpää vastaan taistelevaa äitiään.
Viime aikoina on puhuttu paljon julkisuudessa hoivapalveluiden laadusta. Vanhusten huono kohtelu harmittaa Saxiakin, joka on seurannut keskustelua tarkasti.
– Hyvä, että asiasta puhutaan. Kyllä maa on mätä, jos se ei pysty hoitamaan vanhuksiaan kuntoon.
Keihäänheiton Suomen mestarit vuodesta 1995:
1995-1996: Seppo Räty
1997: Sami Saksio
1998-2003: Aki Parviainen
2004-07: Tero Pitkämäki
2008: Tero Järvenpää
2009: Teemu Wirkkala
2010: Tero Pitkämäki
2011: Ari Mannio
2012: Antti Ruuskanen
2013: Tero Pitkämäki
2014-2015: Antti Ruuskanen
2016-17: Tero Pitkämäki
2018: Oliver Helander
Sax itse täyttää huhtikuussa 50 vuotta, mikä on pannut miehen itsensä mietteliääksi.
– Pakko kai se on myöntää, että on tullut itsekin vanhaksi. Mutta tästä se elämä vasta alkaa, kun ei tarvitse hötkyillä joka paikkaan. Ei tämä nyt niin vakavaa ole. Nautitaan hyvistä hetkistä ja ollaan hyviä toisille ihmisille, esimerkiksi vanhemmillemme.
Sax luettelee haaveitaan: matkustelua, seurustelua ja hyvää ruokaa. Siinä on erinomainen elämänresepti kenelle tahansa.
Entä onko löytynyt elämänkumppania?
– Kyllä sellainen tuossa tälläkin hetkellä katselee.