20 vuotta sitten keihäänheittäjä Matti Närhi lysähti Sevillan MM-nurmeen jäitä vasempaan jalkaansa huutaen. Karsinnoissa oli lävähtänyt 85,05, odotukset olivat korkealla ja viitasaarelainen oli arvionsa mukaan uransa kovimmassa kunnossa, mutta akillesjänne ei kestänyt kyydissä. Närhen kolmas finaaliheitto ei lähtenyt koskaan taivaalle, ja hän jäi Aki Parviaisen voittamassa kisassa viimeiseksi eli 12:nneksi tuloksella 79,47.
Kyseisenä kesänä 1999 Närhi oli parhaimmillaan heittänyt 87,88, mutta hänen reitensä lähentäjälihas revähti juuri Sevillan MM-kisojen alla. Tämä heijastui lopulta myös finaalin romahdukseen.
– Reittä koetettiin kovasti saada muutamassa päivässä kuntoon, mikä aiheutti varmaan myös akillesjänteen katkeamisen: jalka joutui sen verran erilaiseen asentoon juoksun aikana. Jalat olivat olleet kipeät aikaisemminkin sinä vuonna, Närhi, 43, muistelee nyt MTV Urheilulle.
MATTI NÄRHI
- Syntynyt 17. elokuuta 1975 Viitasaarella. Asuu nykyään Lempäälässä.
- Edusti keihäänheittäjänä Viitasaaren Viestiä.
- Ennätys 88,24 Soinista vuodelta 1997.
- Saavutti hopeaa alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa 1993, alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 1994 ja alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa 1997.
- Heitti neljä kertaa aikuisten arvokisoissa ja selviytyi kolme kertaa finaaliin.
- Paras aikuisten arvokisasijoitus kahdeksas tila vuoden 1998 EM-kisoissa.
Närhi oli vahvassa iskussa arvokisojen alla myös uransa viimeisenä vuotena 2004, jolloin kesäolympialaiset kilvoiteltiin Ateenassa. Keppi oli lentänyt olympialaisia ennen 86,61 metriin, mutta Närheä vaivasi noina aikoina olkapää.
Närhi sijoittui kyseisissä uransa ainoissa olympialaisissa kymmenenneksi tuloksella 80,28.
– Kaikki oli kohdallaan, mutta tiesin, että pystyn yhden kovan heiton tekemään, ja sillä on pärjättävä. Oli pelattava upporikasta tai rutiköyhää, ja musta pekka jäi kouraan.
– Karsinnan sain heitettyä ensimmäisellä (tuloksella 81,06). Ajattelin, että kova heitto tulisi finaaliin, mutta ei se sitten osunut. Näin se vain välillä menee.
Sevillan ja Ateenan kisojen väliin mahtui ilkeä vammakierre. 2001 Närhen olkapää hajosi heti Edmontonin MM-kisojen avausheitossa, ja ajanjakso 2002–2003 oli pitkälti toipilasaikaa. Olkapää- ja jalkavammojen lisäksi Närhen selkä leikattiin uran aikana pariin otteeseen.
Luovuttamaan sisupussia ei saanut kuitenkaan millään.
– Minua ajoi eteenpäin se, etten ollut kerennyt saada palkintoa. Kilpailuvietti on ollut ja on edelleen kova. Urheilusta nautin, ja vaikka paikat olivat välillä kipeät, se oli hauskaa.
Mitä jos?
Närhen vahvuuksia olivat nopeus ja räjähtävä voima, ja häntä pidettiin aikanaan yhtenä maailman lupaavimmista keihäänheittäjistä. Vaikka Närhi heitti neljä kertaa aikuisten arvokisoissa ja kolme kertaa finaalissa, uralta jäi suurimmaksi teemaksi 'jos'. Arvokisamitaleja ei tullut; paras sijoitus oli vuoden 1998 EM-kisojen kahdeksas tila. Ennätys oli toki mainio 88,24, mutta vuodelta 1997, jolloin Närhi ei ollut väkevimmässä kunnossaan.
Heitetään rohkeasti iso kysymys: mihin Viitasaaren Viestin heittäjä olisi parhaimmillaan pystynyt?
– Olin vuonna 1999 huomattavasti ennätystäni kovemmassa kunnossa, mutta se ei vain realisoitunut kilpailuissa. Näitä tarinoita on tietysti paljon.
– Keihäänheitto on siitä helppo laji, että mittanauha näyttää, mihin keppi tippuu, ja se on se tulos. Ei tarvitse paljon jossitella. Sanotaan, että kunto oli ainakin kovempi – sen tiedän varmasti – mutta tulos on mikä on, Närhi kuittaa.
Harjoituksissa Närhi oli heittänyt ennätystään pidemmällekin, mutta hän ei halua sanoa, miten pitkälle. Se olisi hänen mukaansa selittelyä.
– Yleensä se meni minulla sillä tavalla, että heitin kisoissa vielä muutaman metrin pidemmälle kuin harjoituksissa, Närhi tyytyy toteamaan.
Matti Närhi jäi urallaan ilman aikuisten arvokisamitalia, mutta heitti kolme kertaa finaaliin.
"Ei päästy mittaamaan parasta tehoa ulos"
Jälkiviisaus on helpointa viisautta. Mutta jos Närhi saisi mahdollisuuden ottaa uransa uudelleen, hän tekisi varmasti asioita eri tavalla – todennäköisin syy loukkaantumiskierteeseen on hahmottunut vuosien jälkeen.
– Paljon tehtiin töitä, mutta näin jälkikäteen miettien meillä oli harjoittelutaso liian alhaalla verrattuna kilpailutasoon. Aina kun pääsin kuntoon, paikat joutuivat koville, koska ne eivät olleet tottuneet siihen talven harjoittelun aikana. Vaatii kuitenkin aina jonkin verran paikkojen totuttelua, että pystyy täydellä teholla tekemään töitä.
Heittotehojen olisi Närhen mukaan pitänyt olla talvisin korkeammat.
– Meidän olisi pitänyt nostaa harjoitustasoa heiton osalta korkeammalle. Päästimme sen liian alas. Kun arvokisat rupesivat lähestymään ja ruvettiin ottamaan tehoja irti, kroppa ei ollut vielä valmis siihen. Se aiheutti näin 20 vuoden jälkeen mietittynä loukkaantumisia, eikä päästy mittaamaan parasta tehoa ulos.
Uran muistot ovat silti Närhen mielessä enimmäkseen positiivisia. Huippuhetkinä ajatuksiin nousevat 80 metrin rajan puhkaiseminen vuonna 1995, ennätysheitto 88,24 vuodelta 1997 ja mukavat kisareissut. Urheilu-ura antoi laservalmistaja Coherentilla tuotelinjapäällikkönä nykyään työskentelevälle diplomi-insinöörille myös oppia työelämään.
– Tiimityöskentely on selkeä etu. Vaikka keihäänheitto on yksilöurheilua ja siinä täytyy pystyä tekemään omia ratkaisuja, täytyy olla tiimi taustalla, jonka kanssa hommaa tehdään.
– Yksilöurheilu on myös paljon sellaista, että asioita on vain pakko viedä läpi. Työelämässäkin projektit on vain vietävä loppuun. Sellainen päämäärätietoisuus on ainakin tullut mukana urheilusta: töitä täytyy myös tehdä, jos aikoo jotain saada aikaiseksi, Närhi sanoo.
"Helanderista tulee maailmanluokan heittäjä"
Keihäänheitto on yhä osa Lempäälässä asuvan Närhen elämää. Hän seuraa lajia, valmentaa ja vetää alueellista keihäskoulua. Hänellä on myös kolme keihäänheittoa harrastavaa poikaa, jotka ovat syntyneet vuosina 2002, 2004 ja 2007.
– Samantyyppisiä he ovat kaikki ja isänsä tapaan kasvavat aika hitaasti.
Närhi sanoo, että hänen poikiensakin kohdalla näkee vasta myöhemmin, miten kovia heittäjiä heistä tulee. Hän allekirjoittaa samalla lausuntonsa 20 vuoden takaisesta Tulosruudusta: "Kaikkein lahjakkaimmista harvemmin tulee mitään suurta, se on kuitenkin se kova työ, joka ratkaisee sen menestyksen."
– Lahjakkuutta on monenlaista ja tärkein lahjakkuus on lahjakkuus harjoitteluun. Se tänä päivänä tuottaa loppupeleissä tuloksen, että jaksaa tehdä systemaattisesti töitä.
Matti Närhen uran viimeisiksi arvokisoiksi jäivät Ateenan olympialaiset vuonna 2004.
Yksi sinivalkoinen tuloksentekijä on jo nyt 22-vuotias Oliver Helander, joka heitti viime kesänä ennätyksekseen 88,02 ja on tänä kesänä heittänyt parhaimmillaan 86,93.
– Helander on vielä nuori kaveri, hänessä on paljon potentiaalia. Kunhan saa paikat pysymään ehjänä, hänestä tulee ihan maailmanluokan heittäjä. Siltä hän näyttää minun silmään. Ominaisuudet ja eleet ovat oikeanlaiset, Närhi kuvailee.
Tuoreeltaan kilpailuvälineen suomalaiselle keihästaivaalle on näkyvästi singonnut myös Toni Kuusela, 25, joka kiskaisi kesäkuussa Paavo Nurmi Gamesissa ennätyksekseen 83,40.
– Näin hänen heittojaan ensimmäisiä kertoja viime vuonna. Suoraviivainen tyyli, tykkään kyllä. Mennään eikä meinata, niin sen täytyy tapahtua, muuten ei tule tulosta, Närhi sanoo ja summaa suomalaisen keihästilanteen:
– Ainahan se voisi parempikin olla, mutta hyviä merkkejä on ilmassa.