Pitkän linjan keskustapoliitikolta Seppo Kääriäiseltä on ilmestynyt tänään vaalikirja Meikäläisen mukaan. Jos odottaa vaalikeväänä julkaistavalta kirjalta hersyviä paljastuksia ja kilpailijoiden mustamaalaamista, joutuu pettymään.
Meikäläisen mukaan on tekijänsä näköinen kirja: lupsakka, tärkeilemätön ja vähän harmaa.
Vaikka Kääriäisellä on merkittävä poliittinen ura takanaan, hän on jäänyt suuremman yleisön silmissä keskustan suurten tähtien varjoon. Harvapa taitaa tietää, että esimerkiksi suosittu hokema veret seisauttavasta vaalivoitosta on peräisin juuri Kääriäiseltä.
Menestyneet poliitikot kuvitellaan usein kunnianhimoisiksi ja määrätietoisiksi uran rakentajiksi. Kääriäisen oman arvion mukaan hänen kohdallaan on ollut enemmänkin kysymys sattumasta, joka on ohjaillut elämän käännekohdissa.
Se, että Kääriäinen ylipäätään päätyi politiikkaan, on sekin sattumaa. Hänen poliittisen uransa vuonna 1970 aloittanut pesti keskustapuolueen tutkimussihteerinä tipahti syliin vähän yllättäen. Lisäväriä sattumaan tuo se, että työpaikan pohjusti Kääriäiselle demariprofessori yliopistolta.
SEPPO KÄÄRIÄINEN (s. 1948) on pitkän linjan keskustapoliitikko ja valtiotieteiden tohtori. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 1987, minkä lisäksi hän on toiminut kauppa- ja teollisuusministerinä (1993-1995), puolustusministerinä (2003-2007) sekä eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä (2007-2011). Vaalikaudella 2011-2015 hän on toiminut puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana.
Ura etenee puolueessa ja Kääriäinen ajautuu sen kummemmin pyrkimättä ministereiden avustajiksi. Ensimmäinen määrätietoinen tehtävän tavoittelu on vasta vuonna 1980 puoluesihteerin vaali, jonka Kääriäinen myös voittaa.
Tämänkin jälkeen Kääriäinen tuntuu pitävän itseään politiikan seinäkukkasena, sillä hän kirjoittaa yllättyneensä, kun Iisalmen keskustalaiset pyysivät häntä 1985 ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Reaktiota voi pitää hämmästyttävänä 15 vuotta puoluetoimistossa hääränneeltä mieheltä.
Seuraava sattuma Kääriäisen poliittisella uralla on hänen mukaansa kauppa- ja teollisuusministerin tehtävä. Uudeksi ministeriksi olisi noussut Kääriäisen mukaan Hannu Tenhiälä, mutta hänet oli jo ehditty nimittää Pohjois-Karjalan maaherraksi.
– Meikäläistä ruvettiin ehdottelemaan ikään kuin rivin jatkoksi, Kääriäinen kirjoittaa.
Ja lisää sattumia seuraa: Vuonna 2003 Kääriäinen päätyi puolustusministeriksi Irak-vuodosta seuranneen ministerikierrätyksen jälkeen. Anneli Jäätteenmäen hallituksen puolustusministeri oli ollut Matti Vanhanen, mutta hänelle tuli muuta puuhaa.