Käsivarren Lapissa jatkuu keskustelu porojen aiheuttamista ympäristövahingoista, porojen määrästä ja ylilaiduntamisesta.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus viime maanantailta otti kantaa siihen, että Lapin poronhoitoalueilla tallustelee enemmän poroja kuin luonto kestää. Porot syövät jäkälät ja kiihdyttävät eroosiota sekä nopeuttavat ilmastomuutosta.
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo MTV Uutisten haastattelussa, että puheet poroista lisäämässä ilmastonmuutoksen nopeutta voi unohtaa.
– Poro kuuluu tunturiluontoon. Toki se syö tunturiluontoa ja kasvillisuutta. Mutta tieteellisestä näkökulmasta poro hillitsee ilmastonmuutosta, ei suinkaan lisää sitä. Se hidastaa pusikoitumista ja tätä kautta pitää olosuhteita suotuisena sille, että ilmastonmuutoksen eteneminen on hitaampaa kuin se ilman poroja olisi ollut.
Suomalaista porotaloutta on verrattu Norjaan. Helsingin Sanomien mukaan raja-alueilta otetuissa ilmavalokuvissa näkyy, että Suomen puolella eläimet ovat syöneet laitumet paljaiksi, Norjan puolella jäkälä kukoistaa.
– Se on näin siksi, että Suomen puolella raja-alue on porojen kesälaidun. Norjan puolella siellä ei ole kesälaidunnusta, vaan se on talvilaitumena. Näin sen jäkälikön kuluminen on luonnollisesti huomattavasti vähäisempää.
Ollilan mukaan Norjan puolella rajaa porotiheys on jopa Suomea suurempi.
"Poroja ei ole liikaa"
Laajaa yhteispohjoismaista tundratutkimusta koordinoinut Turun yliopiston emeritusprofessori Lauri Oksanen sanoo, että kysymykseen, onko Suomen Lapissa liikaa poroja, on helppo vastata.
– Ei ole. Näkkälässä on noin kolme ja puoli ja käsivarressa kaksi ja puoli poroa neliökilometrillä.
Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtajan Antero Järvisen mukaan porojen ylilaidunnus on tunturi-Lapin luonnon suurin uhkatekijä. Järvinen sanoo useassa kirjoituksessaan, viimeksi Lapin Kansassa, että porojen liian suuri määrä hävittää myös poromiesten elinkeinon. Esimerkiksi talvella eläimiä on ruokittava ja rehuun kuluu rahaa.
Oksanen muistuttaa, että Norjassa, Ruotsissa ja Kanadassa porot sekä karibut selviävät luonnon ravinnolla talven yli suhteellisen hyvin. Suomessa on todella jouduttu siirtymään paljolti talviruokintaan. Muualla porot liikkuvat luontaisten laidunmaidensa väliä.
– Voimakas vaikutus jäkälikköön Suomessa johtuu ympärivuotisesta laidunnuksesta samoilla alueilla.
Oksanen tarkentaa, että tämä tarkoittaa sitä, että porot eivät suinkaan syö jäkälää pois, vaan tallovat sen jalkoihinsa, koska kesä- ja talvilaitumet ovat lähes samat.
Paliskuntien rajat ja valtakuntien rajat on aikojen saatossa vedetty niin, että niin sanottu jutaaminen eli laidunten luontainen vaihtaminen ei onnistu esimerkiksi Ruotsin ja Norjan tapaan.
– Paliskunnilla ei ole oikein keinoja pitää poroja poissa parhailta jäkäliköiltä kesällä. Se on se Suomen puolen suuri ongelma.
Poro pelastaa tunturin
Lauri Oksasen mukaan poron laiduntaminen on Suomessa lähes ainoa keino, jonka avulla tunturiluonto säilyy ennallaan. Oksasen mukaan meikäläiset tunturit ovat niin matalia, että ilman eläimiä ilmastollinen metsän raja kasvaa niiden yli nopeasti.
– Käsivarren ääripäähän jäisi optimistisempienkin ennusteiden mukaan pieni läikkä avotunturia, jos mikään ulkopuolinen voima ei ole siihen vaikuttamassa.
Oksanenkin sanoo, Arktisen alueen tutkimusryhmän tuloksiin viitaten, että poron vaikutus ilmastonmuutokseen on pikemminkin viilentävä. Vaivaiskoivuista paljaaksi syöty tunturi heijastaa varsinkin keväthankien auringonvalon takaisin avaruuteen ja viilentää ilmaa.
Luonnonvarakeskuksen uunituoreen ilmoituksen mukaan se ryhtyy kartoittamaan porolaidunten kuntoa.