Kiina on tunnettu sensuurijärjestelmästään, mutta sen valta alkaa heijastua myös muualle esimerkiksi itsesensuurin muodossa, väittää Kiinasta kirjan kirjoittanut tietokirjailija Mari Manninen.
Manninen kertoo, että on parikin kertaa törmännyt tapaukseen, jossa Kiinaan erikoistunut tutkija on kieltäytynyt haastattelusta vedoten sen mahdollisiin seurauksiin.
– Hän on arvioinut aiheen niin sensitiiviseksi, että se olisi voinut vaikuttaa tutkimusmatkojen tekemiseen Kiinaan, Manninen kertoo.
Manninen pitää aiheesta keskustelua tärkeänä. Hän pitää huolestuttavana, jos asiantuntijat eivät uskalla kertoa mielipiteitään.
Kiina voi vaikuttaa ulkomailla myös muilla keinoilla. Suomessa toimiva elokuvateatteriketju Finnkino on kiinalaisomistuksessa, ja Manninen kertoo pohdiskelleensa eränkin asiantuntijan kanssa, voisiko tulevaisuudessa Kiina vaikuttaa siihen, mitä elokuvia maan suurin elokuvaketju esittää.
Kiinan politiikka ei mustavalkoista
Manninen kertoo, että Kiinan ja ulkomaisten yritysten väliset erimielisyydet liittyvät yleensä Taiwaniin tai, Tiibetiin tai Dalai Lamaan, jotka kaikki ovat Kiinalle kipeitä kysymyksiä. Maa esimerkiksi uhkasi vetää pandat pois Itävallasta erään Dalai Laman kanssa pidetyn kokouksen vuoksi. Osansa kohuilla on internetillä, jossa kiinalaiset voivat pitää suurtakin ääntä epäkohdiksi katsotuista asioista.
Manninen muistuttaa, että sensuuri ja ulkovaltasuhteet ole niin mustavalkoisia kuin joskus annetaan ymmärtää. Esimerkiksi kiinalaisten tiedonsaanti on sensuurista huolimatta parantunut internetin yleistyttyä, ja kiinalaisten mielipiteellä on väliä maata hallinnoivalle puolueelle.
Toinen esimerkki koskee niin sanottua pandadiplomatiaa. Ähtärin saadessa pandoja sanottiin, että maa antaa pandoja vain ystävämailleen. Manninen huomauttaa, että Kiina on antanut pandoja myös Japanille, vaikka maiden välejä ei voikaan kuvailla erityisen ystävällisiksi.