Anton Monti: Italian vaaralliset kytkökset. Fasismi, mafia ja Venäjä (S&S. 2023) 109 s.
Silvio Berlusconi on yksi yhden käden sormilla laskettavista Vladimir Putinin ystävistä, jopa rakkain, Kremlin diktaattori on itse sanonut.
Mediasta jo tiedämme, että Putin ja Berlusconi ovat lähetelleet toisilleen laatikollisia alkoholijuomia. Äijäbondailun merkeissä lahjoja on vaihdettu myös makuuhuonetavaroissa. Ehkä korkeaan ikään ehtineet autoritaariset machot yrittävät vielä viestiä viriiliyttään.
Mistä moinen veljeily?
Italian Venäjä-kytköksistä kirjan kirjoittaneen tietokirjailija Anton Montin mukaan he tapasivat ensimmäisen kerran G8-maiden kokouksessa 2001. Berlusconi oli pohtinut, miksi Venäjä ei ole EU:ssa.
Alkoi homososiaalinen ystävyys, sellaiseksi se kai on luokiteltavissa, missä on myös aimo annos toinen toiselle pullistelua. (Berlusconin ja Putinin läheistä suhdetta kuvaa Montin lisäksi muiden muassa Alan Friedman myötäsukaisessa kirjassaan Berlusconi. Tarina miehestä, joka tuli, näki ja voitti Italian.)
Montin mukaan Berlusconi ei kuitenkaan ole ”alisteinen” tai ”velkaa” Putinille, koska Italian moninkertainen pääministeri on rikkaana itsellinen.
Ei ole tietoa, että Putinin koneistolla olisi Berlusconista kompromatia. Jos olisi, miljarditkaan eivät auttaisi kiristysotteessa. Tällaisen epäilyn varjossa Donald Trumpin jopa mielistelevä Putin-suhde sävyttyy.
Monti kuvaa lyhyesti Italian ja Venäjän vuosisataisia yhteyksiä, lähtien Kremlin suunnitelleista italialaisista arkkitehdeistä. Sattumalta lähivesillä ollut venäläinen sotalaivaosasto avusti maanjäristyksen uhreja Sisiliassa 1908.
Oli ja on kulttuuriyhteyksiä. Mussolini solmi diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon etujoukossa. On syyllisyyden tunnetta yhä ylläpitävät italialaisten sotarikokset neuvostosotilaita vastaan toisessa maailmansodassa.
Oli autotuotantoa Neuvostoliitossa. Ja tietysti oli Italian suuri ja vaikutusvaltainen kommunistipuolue (sittemmin eurokommunistinen), joka sai Moskovasta tukea.
Venäläisten Italia-suhdetta Monti kuvaa hyvin niukasti. Ainakin Italialainen iskelmämusiikki on ollut suosittua itänaapurissamme. San Remon laulufestivaalit näytettiin neuvostotelevisiossa. Artistinimellä Al Bano tunnettu laulaja puolestaan julisti 2018 olevansa putinisti, onhan Putin uskonnollinen ihminen.
Italian nykyhallituksessa istuu varapääministerinä oikeistopopulistisen Lega-puolueen johtaja Matteo Salvini. Hän on esitellyt omia Putin-mieltymyksiään muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Monti aloittaa tiiviin kirjansa kertomalla Salvinin ja lähipiirinsä poliittisesta ja taloudellisesta suhmuroinnista Kremlin kanssa – ja kadonneista kymmenistä miljoonista euroista.
Samaan putinistiporukkaan kuuluu oikeistopopulisteja ja äärioikeistoa monista EU-maista. Venäjän puolella näkyvä ideologinen keskustelukumppani on Aleksandr Dugin, Putinin yksi imperialistisista lempiajattelijoista.
Salvinin pomo, pääministeri Giogia Meloni on ottanut muiden eurooppalaisjohtajien tavoin – Unkarin Viktor Orbán pois lukien – tiukan linjan Putinin Venäjään.
Ulkopoliittisesti Meloni pitää tärkeimpänä liittolaisena Yhdysvaltoja, mutta hän on myös ”suverenisti”, eli Italian etu on ensisijainen etu, ja Italia pitää nähdä Saksan ja Ranskan rinnalla yhtenä EU:n suurista.
Monti valottaa ytimekkäästi Melonin taustoja, ja tuo mukaan kirjansa alaotsikon fasismi-kytkennän mukaan. Alaotsikossa myös esiintyvä mafia kytkeytyy muun muassa Berlusconiin.
Kielitaitoinen yksinhuoltaja Meloni on noussut vaatimattomista roomalaisista taustoista pitkälle, keskellä patriarkaalista ja naisia esineellistävää Italiaa. Tällainen polku vaatii tahdonvoimaa ja poliittista hoksnokkaa.
Hän lähti teini-ikäisenä politiikkaan uusfasistitaustaiseen MSI:hin (Movimento sociale italiano). Nyt Meloni edustaa perustamaansa Italian veljet -puoluetta, joka on arvovanhoillinen: kristilliset arvot kuten abortin vastustaminen, kansalliset identiteetit, siirtolaisvastaisuus, islamin vastustaminen.
Monti avaa Italian pitkää ja vaikeaa suhdetta fasismiin.
Fasismille käsitteenä ei ole tyhjentävää määritelmää, italialaisetkin ovat erimielisiä siitä, mitä se lopulta on. Melonin mukaan fasismi on korjaamattoman paha. Vaikka Italian veljet -puolueen symbolina on aiemmin uusfasistisen MSI:n liekkisymboli.
On Mussolinin kaiken valtiolle alisteinen massojen liikuttamisen kausi, ja on toisen maailmansodan jälkeinen uusfasismi. Monti muistuttaa, että italiassa on vastavoimana antifasismi, joka ei ole vain vasemmistolaista, vaan siihen kuuluu myös niin kristillisdemokraatteja, liberaaleja, monarkisteja kuin anarkisteja.
Toisen maailmansodan jälkeiset uusfasistit ja uusoikeisto ei ole yksi ja sama porukka aatteineen.
Puolueiden ja liikkeiden nimet ja johtajat ovat vaihtuneet, samalla myös aatteet, ainakin osalla ja osin. Kiintoisa yksityiskohta on J.R.R. Tolkienin fantasiakirjojen suosio uusfasistien piireissä. Myös Meloni on ilmoittautunut Tolkien-faniksi.
”…he löysivät hänen kirjoistaan hyvän ja pahan ikuisen taistelun, henkisyyden ja materialismin välisen konfliktin, vision perinteikkäästä maailmasta sekä yhteisöllisyyden merkityksen”, Monti tiivistää.
Jos näistä muutoksista piirtäisi kaaviokuvan, se muistuttaisi – anteeksi äärimmäisen kulunut kielikuva – lautasellista keitettyä spaghettia. Mutta oikeistolais-konservatiivisella, ristiriitaisella pohjakastikkeella. Monti kuitenkin onnistuu kuvaamaan tämän oikeiston lähihistorian ymmärrettävästi.
Hän pohtii myös, miksi fasismille Italiassa on yhä tukea.
Italia ei ole tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa. Ei saatettu toisen maailmansodan jälkeen fasistijohtajia oikeuteen (oman käden oikeutta sen sijaan toteutettiin tuhansin murhin), eikä ole ruodittu perusteellisesti siirtomaa-ajan kauheuksia. Tämä ajanjakso kun kattaisi Mussolinia edeltävääkin Italiaa.
Mussolinin ajan toimijoita otettiin mukaan sodanjälkeiseen järjestelmäkyytiin kylmän sodan sarastaessa. Monia diktaattorin aikana säädettyjä lakeja on yhä voimassa, Monti kirjoitta.
Montin mukaan Italian suurin uhka ei ole Meloni, vaan demokraattisen poliittisen järjestelmän pysähtyneisyys, ja kytkökset järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja näissä oloissa myös Putinin Venäjään.