Yury Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut - Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa (Gaudeamus 2020)
Itä-Suomen yliopiston tutkija Yury Shikalov on tehnyt onnistuneen ja erinomaisen mielenkiintoisen kirjan trokaamisen historiasta Neuvostoliitossa. Kirja kertoo monipuolisesti suomalaisturistien ja neuvostoliittolaisten kaupustelijoiden symbioosista 1950–1980-luvuilla.
Neuvostoliitossa arvostettiin melkeinpä mitä tahansa länsimaiseksi ajateltua tavaraa. Vaatteista himoitumpia olivat amerikkalaiset farkut mutta hyvin kaupaksi kävivät myös mainospipot tai vaikkapa muovikassit. Suomalaisilla turisteilla saattoi olla paksu talvivaatetus keskellä kesääkin, kun vaatteita piti saada rajan yli mahdolisimman paljon.
Irtautumista arjen rutiineista
Suomalaisille Neuvostoliittoon matkustaville turisteille tärkeintä tuntui olevan ihan tutkimusten mukaan "irtautuminen arjen rutiineista" ja tähän liittyi saumattomasti myös viinan juonti. Neuvostoliitossa ei alkoholin ostamista säännöstelty (ennen Gorbatshovin aikaa), joten suomalaiset ottivat tästä ilon irti. Turhaan meitä ei kutsuttu vodkaturisteiksi ja nelijalkaisiksi ystäviksi.
Kirjan mukaan suomalaisturisteihin suhtauduttiin aluksi kuin avaruusolentoihin mutta lisääntyneen vodkaturismin myötä suhtautuminen muuttui nopeasti huonoksi.
Suomalaiset tunsivat itsensä rikkaiksi Neuvostoliitossa: "Muutamilla sukkahousuilla tai farkuilla oli mahdollista kattaa kaikki matkakustannukset, syödä ja juoda runsaasti, ja vielä jäi paljon ruplia käteen. Kun niitä ei saanut viedä rajan yli Suomeen, niin ylimääräiset ruplat jopa heitettiin ulos autosta jossakin Viipurissa."
Varoittelu ei vakuuttanut
Virallinen Neuvostoliitto ei tietenkään pitänyt kaupustelusta. Mediassa trokareita pilkattiin ja myöhemmin pahimpia trokareita rangaistiin oikeudessa. Oppaita ja muuta virallista turismiväkeä opastettiin oikeaoppiseen ulkomaisten turistien kontrollointiin. Neuvostokansaa puolestaan varoiteltiin länsimaisten tavaroiden vaaroista – purukumissakin kun saatoi propagandan mukaan olla myrkkyä.
Kaikki varoittelu oli kuitenkin turhaa, sillä länsimaalaisista tavaroista tuli Neuvostoliitossa statussymboleja ja länsitavaroilla pystyttiin erottautumaan muista. Suomalaiset olivat trokauksessa lähimpinä länsinaapureina tärkeässä roolissa. Vaatteiden lisäksi suomalaiset toivat haluttuja markkoja, joita vaihdettiin hyvään kurssiin trokarien kanssa.
Kirja on varsin yksityiskohtainen tietoteos, joka taustoittaa trokausta kertomalla Neuvostoliiton taloushistoriasta. Etenkin Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvun lopulla neuvostotaloudessa alkoi mennä kohtuullisen hyvin ja elintaso nousi.
1970-luvulta lähtien tilanne muuttui ja Neuvostoliitossa juututtiin niin sanottuun pysähtyneisyyden aikaan, joka johti 80-luvun lopulla kauppojen lähes täydelliseen tyhjentymiseen ja lopulta talousahdinko luhistutti koko mahtavan Neuvostoliiton.
Valtiolle koneet olivat vaatteita tärkeämpiä
Samaan aikaan taloudellisen nousun kanssa konsumerismi pääsi valloilleen myös Neuvostoliitossa eli ihmiset halusivat kuluttaa rahojaan ja näyttää elintasonsa kohentuneen.
Tämä oli ongelma, sillä virallinen talousjärjestelmä ei arvostanut vaatteita tai muita kulutustavaroita. Neuvostoliitossa tuotanto keskittyi koneisiin ja laitteisiin.
Kun suomalainen turistibussissa appelsiinia syövä suomalainen kysyi oppaalta, miksi teidän kaupoissanne ei ole mitään, vastaus oli, että Neuvostoliitossa kuitenkin lennetään avaruuteen. Rahaa oli siis suurisuuntaisiin teknisiin hankkeisiin mutta ei juuri tavallisten ihmisten tarpeiden tyydytykseen. Siksi trokareista muodoistuikin vähitellen tärkeä osa neuvostotaloutta.
Hyvä suhdeverkosto auttoi elämisessä
Neuvostoliiton loppua kohden tavaravaje sen kun paheni. Ihmiset saivat hankittua tavaraa vain "blat"-järjestelmän kautta, jolla tarkoitettiin hyvää suhdeverkostoa. Verkoston avulla hankittiin tavaroita, joista oli pula (pulatavaroita kutsuttiin deficit-tavaroiksi). Varjotalous trokareineen yritti hoitaa pulatavaroita ihmisille.
Blat-järjestelmän avulla kansalaiset saivat Shikalovin mukaan mahdollisuuden elää suhteellisen normaalia elämää epänormaaleissa olosuhteissa ja nauttimaan etuoikeuksista, jotka oli tarkoitettu vain korkea-arvoisille viranomaisille eli etuoikeutetulle nomenklatuuralle.
Muoti muutti Neuvostoliittoa
Kirjassa käydään läpi Neuvostoliiton muodin historia aina Stalinin ajan "suuresta tyylistä" "demokraattiseen tyyliin" ja lopulta länsimaiden oletettua muotia jäljittelevään tyyliin.
1960-luvulla ulkomailta tuotiin Neuvostoliittoon virallisia kanavia pitkin kiinalaisia ja itäeurooppalaisia vaatteita. Monet nuoret halusivat kuitenkin "kuvitteellisen lännen" vaatteita kuten ns. Hemingway-tyylin farkkuja ja villapuseroita, joita ei kaupoista löytynyt.
Kuten lännessä myös Neuvostoliitossa alkoi viimeistään 1960-luvulla nuorisokulttuurien aikakausi. Tuolloin länsimaalaisten vaatteiden lisäksi nuoria kiinnostivat länsimusiikki, tupakka ja kosmetiikka sekä tietynlainen kirjallisuus, jota oli vaikea saada paikallisista kirjakaupoista. Kaikkia näitä pystyi hankkimaan trokareiden avulla. He toimittivat joko aitoja alkuperäisiä länsituotteita tai paikallisesti valmistettuja kopioita.
Trokaus lisääntyi Neuvostoliiton hajoamiseen saakka ja muuttui yhä vaarallisemmaksi. Turisteja huijattiin ja jopa ryöstettiin. Miliisit muuttuivat pikku hiljaa entistä korruptoituneimmiksi eivätkä enää yrittäneet estää trokausta. Lopulta kun Neuvostoliitto hajosi, kapitalismi tavaroineen vyöryi Neuvostoliittoon ja trokaus päättyi.
Suunnitelmatalous oli tuhoon tuomittu
Laajamittainen trokaus Neuvostoliitossa johtui kulutustavaroiden puutteista eli suunnitelmatalouden täydellisestä epäonnistumisesta. Jos neuvostoviranomaiset yrittivät joskus pysyä vaatemuodin muutoksissa mukana, suunnitelmatalous ei tähän kuitenkaan kyennyt, koska se oli liian hidas muutoksille. Edes tehtaiden johtajat eivät halunneet muutoksia, koska se olisi teettänyt heille lisätöitä.
Itsekin olen pieneltä osaltani auttanut neuvostoliittolaisia vuonna 1987 myymällä pieneksi jääneen farkkutakkini leningradilaisella metroasemalla hyvään hintaan – Suomessa takki olisi päätynyt roskikseen. Tosin minun tapauksessani takki ei päätynyt trokarille vaan satunnaiselle metromatkustajalle.
Markat, farkut ja sukkahousut -kirja on erinomaisesti ja vauhdikkaasti kirjoitettu selvitys siitä, kuinka markkinatalous toimi sosialismissa. Samalla kirja kuvaa hyvin tuota outoa mennyttä aikaa, jolloin köyhä suomalainen saattoi tuntea olevansa rikas ja tärkeä.