Farkut ja sukkahousut tuottivat satumaisia tuloja Neuvostoliiton matkoilla, paljastaa trokausta tutkinut kirja – "Paluumatkalla jännitettiin, valuuko kaviaari farkun lahkeesta tullin lattialle"

Itä-Suomen yliopiston tutkija Yury Shikalovin syyskuun lopulla ilmestyvä kirja "Markat, farkut ja sukkahousut – laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa", paljastaa 30 vuotta kestäneen trokauksen yhteiskunnallisen merkityksen.

– Läntinen propaganda ei pystynyt samaan kuin suomalaisten farkut ja sukkahousut. CIA ja Amerikan Ääni -radioasema olivat aivan turhia. Ihmiset kiinnostuivat länsimaisista vaatteista ja kulutustavaroista. Trokarit tekivät sen, Shikalov tiivistää.

Matkailu kiihtyi nopeasti

Mutta mennään ensin 1950-luvulle. Ensimmäiset suomalaiset matkailijat Neuvostoliitossa olivat poliittisten delegaatioiden jäseniä. Varsinainen turismi käynnistyi 1958-1959. Shikalovin mukaan samalla alkoi myös trokaus.

– Se alkoi kuin jänisjahti, eräs trokari kuvaili minulle.

Ensimmäiset suomalaiset turistibussit pysähtyivät Viipurin rautatieaseman aukiolle heinäkuun 1. päivänä 1958. Se oli kokeilumatka, johon osallistui joukko suomalaisia matkailualan vaikuttajia ja mediaa. Mukana oli Shikalovin mukaan myös jokunen oikea turisti. Samalla matkalla käytiin myös Leningradissa.

Pian 1960-luvun alussa suomalaiset turistibussit kulkivat Viipurin kautta ”katkeamattomana virtana”. Neuvostoliittolaisten tilastojen mukaan vuonna 1964 itärajan takana kävi noin 22 500 suomalaista. Vuonna 1973 heitä oli jo lähes puoli miljoona. Sama taso säilyi koko 1980-luvun.

Vuonna 1982 suomalaiset viettivät Neuvostoliiton turistikeskuksissa yhteensä 1,3 miljoonaa päivää, mikä oli eniten kaikista länsieurooppalaisista turisteista.

Suomalaisten matkailua Neuvostoliitossa tutkinut Auvo Kostiainen esittää kuitenkin hieman pienempiä lukuja. Hänen mukaansa matkailijoita oli 1970-luvulla noin 200 000, ja 1980-luvun puolivälissä lähes 300 000.

Tyylipellet näyttivät tietä

Neuvostoliiton viranomaiset yrittivät suitsia varsinkin valuuttakauppaa, josta määrättiin ankarimmillaan jopa kuolemanrangaistuksia. Yritykset trokauksen estämiseksi jäivät Shikalovin mukaan vaatimattomiksi.

– Se oli kieltämistä ja nuhtelua. Suomalaiset eivät joutuneet Neuvostoliitossa vaikeuksiin trokauksen vuoksi. Ongelmia toi juopottelu, votkaturismi.

Viranomaisten taistelulla länsimaista elämäntyyliä vastaan oli yllättävä seuraus. Neuvostoliittolaiset nuoret keksivät oman ”läntensä”. Syntyi stiljagojen ryhmä, jonka Shikalov suomentaa tyylipelleiksi.

– Nämä tyylipellet kuvittelivat miltä länsimaalainen tyyli näyttäisi, koska heillä ei ollut siitä oikeaa tietoa. Lännessä sitä pidettiin hassuna ja papukaijamaisena.

Lue myös: Virolaistutkija uskoo tietävänsä, mistä suomalaiset tulivat – selittää myös, miksi suomalaiset eivät ymmärrä sukulaiskieli viroa

Mutta stiljagat näyttivät suunnan mihin neuvostoyhteiskunta oli menossa.

– Vaatteista ja esineistä tuli haluttuja symboleita, joita arvostettiin ja joista oltiin valmiit maksamaan. Yksinkertaisista länsimaisista tavaroista tuli fetissejä. Jos sinulla oli amerikkalaiset farkut jalassa, olit arvostettu ja elämässä onnistunut ihminen.

– Samalla palvottiin firman vaatteita. Niiden leimoja arvostettiin enemmän kuin itse vaatetta.

Myöhemmin tutustuminen todelliseen länteen oli monille neuvostokansalaisille Shikalovin arvion mukaan järkytys.

– Kirjailija ja entinen stiljaga Vasili Aksenov totesi, että heiltä meni 20 vuotta sen tajuamiseen, että Coca-Cola on vain limonadi.

Mutta täky oli viritetty. Neuvostoliittoon muodostui erinomaiset olosuhteet ihmisille, joilla oli halua ja tarmoa tyydyttää kansalaisten kasvavaa kiinnostusta länsimaisen maailmaan. Silloin koitti trokareiden aika.

Taskut täynnä ruplia

Viipurissa suomalaisen turismin laajentumisvaihe sai kunnon sysäyksen, kun kaupunkiin rakennettiin hotelli Družba vuonna 1982.

Pimeä kauppa toi sekä jännitystä että paljon rahaa, ja raha taas lisäsi elämysten mahdollisuutta. Suomessa pikkurahalla ostetut sukkahousut ja paidat sekä vaatekaappien pohjilta kaivetut vanhat pipot ja farkut muuttuivat itärajan takana aarteiksi.

– Se oli 1967 kun mentiin kaverin kanssa dösällä Lenskiin. Nailonsadetakit, Philip Morris sekä Juisy Fruit -purkka olivat kovia sanoja. Yhdellä purkkapaketilla Astorian valuuttabaarissa join hyviä viinaksia koko illan rattoisasti, kertoo kirjassa eräs Shikalovin haastateltavista.

Valtavat määrät ruplia ja halvat hinnat saivat suomalaiset tuntemaan itsensä miljonääreiksi. Farkuista, sukkahousuista, kosmetiikasta ja muista länsitavaroista saatujen rahojen tuhlaaminen matkan aikana oli jo haasteellista. Niitä ei ehtinyt ainakaan syömään eikä edes juomaan.

– Eräs suomalainen mies, joka ei uskonnollisista syistä juonut lainkaan alkoholia, muisteli, kuinka he matkan aikana tienasivat niin paljon ruplia, että viimeisenä päivänä he eivät keksineet mitään muuta kuin käydä Nevski prospektilla ostamassa kukkakaupasta kaikki kukkakimput, joita he sitten jakoivat ohikulkeville naisille, haastateltava kertoo.

Shikalovin mukaan suomalaiset siirtyivät normaalioloista rajan takana satumaahan, jossa kaikki ovet olivat auki.

– Saatoit juoda tavaroista saaduilla ruplilla samppanjaa ja syödä kaviaaria. Se oli ihan uskomatonta eikä ollut ihme, että se kiinnosti monia.

Ammattitrokari ei huijannut

Kaupanteko ulkomaalaisten kanssa osoittautui tuottoisaksi bisnekseksi, joka teki ”miljonäärejä” paitsi turisteista myös trokareista. Kaupat alkoivat tuottaa heille huimia rahoja. Trokaus saavutti suuret mittasuhteet ja muuttui ammattimaiseksi jo 1960-luvun alussa.

Samalla alkoi kehittyä todellista salakuljetustoimintaa. Viipurin maantiellä aikanaan toiminut entinen trokari kertoi, kuinka esimerkiksi suomalaiset bussinkuljettajat salakuljettivat isoja määriä tavaroita vararenkaiden sisällä 1970-luvulla.

– Menomatkalla Leningradiin rengas heitettiin tien varteen sovitulle paikalle. Paluumatkalla tyhjä rengas nostettiin takaisin bussin kyytiin, ja samalla kuljettaja sai rahat.

Shikalovin mukaan ammattitrokareilla oli omat säännöt. Niiden mukaan suomalaisia ei saanut huijata, ei ainakaan kovin paljon.

– Molemmat hyötyivät ja trokarit pitivät itseään länsimaisina liikemiehinä, joiden tyyliin ei huijaus kuulunut. Neuvostoliiton viimeisinä vuosina moraali rapautui ja trokaus muuttui huijaamiseksi, keinotteluksi ja jopa ryöstelyksi, Shikalov huomauttaa.

Kauhunhetkiä tullissa

Myös tavalliset suomalaiset turistit yrittivät huijata tulliviranomaisia. Liikemies Kalle Jalkanen, joka teki useita "bisnesmatkoja" Leningradiin 1970–1980-luvuilla, kertoi kaverista, joka kuljetti Suomeen kaviaaria.

– Kun sitten turvallisesti olimme omalla puolella, veti Topi housuistaan kilon kaviaaria. Oli ollut ihan aidosti kylmä rinki persuuksissa ja pelko siitä, ettei pussi vaan puhkeaisi ja kylmä kaviaari alkaisi valua farkkujen lahkeesta, Jalkanen kertoo kirjassa.

Neuvostoliiton tulli syynäsi tarkkaan suomalaisten tavaroita sekä mennessä että tullessa. Palatessa piti olla kuitti mihin rahat olivat menneet. Länsimaisen tavaran lisäksi etsittiin erityisesti huumeita sekä poliittista ja uskonnollista kirjallisuutta. Ja pornoa.

– Pornolehtien lisäksi rajan yli vietiin muitakin seksiin liittyviä tavaroita, kuten kondomeja. Entinen viipurilainen trokari kertoi, kuinka hän kerran onnistui saamaan suomalaisilta turisteilta purukumipaketin, kaksi ruotsinkielistä pornolehteä sekä kondomit. Hän nimitti kaupantekopäivää ”onnelliseksi päiväksi”.

Markkinat katosivat

Trokauksen kulta-aikaa oli 1970-luvun loppu ja varsinkin 1980-luku. Kauppa kävi Viipurissa, mutta todelliset trokauksen "sankarit" ottivat suomalaiset turistit vastaan vasta Viipurin maantiellä ja Leningradissa. Siellä oli aivan oma maailmansa.

Vodkaturismi kiihdytti trokausta ja Viipurista tuli varsinainen trokareiden kaupunki 1980-luvun loppupuoliskolla. Viipurissa monet lapset ja nuoret ihailivat trokareiden taitoa lyödä rahoiksi. Niinpä yhä useampi nuorukainen ryhtyi kaupittelemaan suomalaisille turisteille alkoholia ja pieniä matkamuistoja.

Lue myös: Jatkosodan jälkeensä jättämiä vainajia etsitään Hangon edustalla, myös omaisia jäljitetään: "Hyvässä lykyssä luista tulee yksilö, jolla on tarina"

Kun lama iski 1990-luvun vaihteessa, kauppojen tyhjät hyllyt pakottivat jopa Viipurin KGB:n miehet hankkimaan trokareiden kautta savukkeita ja muita "pieniä tavaroita". Näin trokaus saavutti Viipurissa valtavat mitat Neuvostoliiton historian viimeisinä vuosina.

Mutta 1990-luvun alkuun mennessä "trokareiden kaupungista" Viipurista tuli keinottelijoiden ja huijareiden kaupunki. He suorastaan hyökkäsivät pysähtyviin suomalaisiin turistibusseihin. Noin 30 vuotta kestänyt trokaus oli tullut tiensä päähän.

Tutkijakin hairahtui

Yury Shikalov on syntynyt Neuvostoliitossa ja hänelle on kertynyt omakohtaisia kokemuksia tutkimusaiheesta. Hän törmäisi trokareihin yliopiston pääsykokeissa Leningradissa.

– Kämppäkaveri trokasi länsimaista musiikkia. Hänellä oli kaksi laatikollista levyjä ja ne menivät kaupaksi muutamassa päivässä. Hämmästelin sitä silloin.

Valmistumisen jälkeen miehen tie vei parempien palkkojen perässä Siperiaan.

– Siellä otin riskin, menin torille ja ostin farkut. Ne maksoivat kahden kuukauden palkan. Mutta onneksi ne olivat aidot amerikkalaiset, Shikalov nauraa nyt vuosikymmeniä myöhemmin.

Lue myös: Australian hurjat naiset pyörittivät rikollisliigoja ja bordelleja mafiatyyliin: Jos poistui porttolasta maksamatta, sai ikuiset viillot kasvoihin