Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta sukua (Nemo 2023)
Mohammed bin Salman al-Saud on paitsi Saudi Arabian todellinen hallitsija myös maailman vaarallisimman suvun edustaja. Näin toteaa toimittaja Hannu Sokala kirjassaan, jossa esitellään “maailman 50 vaarallisinta sukua”.
Lyhyesti MBS:ksi nimetty hallitsija pidätytti valtaan tullessaan maansa eliittiä ja karhusi heiltä eri arvioiden mukaan 30-110 miljardia dollaria. Rahapulasta ei ollut kysymys vaan vallan pönkittämisestä.
Erityisesti Lähi-idässä monien öljymaiden hallitsijat ovat upporikkaita, itsevaltaisia ja vaarallisia. Venäjällä puolestaan rikkaat suvut, oligarkit ovat tehneet diilin maan johtajan kanssa ja tukevat siten vallanpitäjien pyrkimyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Rotenbergit eli Putinin bisneskaverit.
Kaikista suvuista ei voi sanoa, että ne olisivat vaarallisia mutta vaikutusvaltaa rahalla kyllä saa. Alun perin eteläafrikkalainen Elon Musk liikuttelee möläytyksillään pörssikursseja ja ehkä jopa historiaa, jos hänen aikeensa Marsin valloituksesta joskus toteutuu.
Maallisempi vaikutuskanava on Twitter, jonka Musk osti yhdessä saudiarabialaisten ja qatarilaisten kanssa. Mukana on myös kiinalaista rahaa, joten Muskin lisäksi Twitter-vaikutusvaltaa on levinnyt laajemmillekin piireille.
Tiedotusvälineet kiinnostavat yllättävän usein varakkaita. Tyyppiesimerkki on Rupert Murdoch mutta on meidän kotoisalla miljardöörillämme Antti Herlinilläkin suuret omistukset Sanomasta ja Alma Mediasta.
Monet maailmalla tunnetut mediaimperiumit ovat kuuluisien rahasukujen hallussa: The Washington Postin omistajiin kuuluu Bezos, Italian Mediasetin omistaa Berlusconin perikunta, uutistoimisto Reutersin Thomsonien suku, The Economistin Rothschildien ja Agnellin suvut.
Mitä raharikkaat mediasta sitten haluavat? Esimerkiksi Australian ex-pääministeri Kevin Rudd on sanonut, että Murdochin valeuutisten maailmassa “mielipiteet ja uutiset olivat menneet sekaisin jo kauan ennen kuin valeuutisista alettiin yleisesti keskustella Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen”.
Kirjan 50 suvun luettelossa on paljon tuttuja nimiä, kuten Rothschildien pankkiirisuku, asekaupoilla rikastunut Dassaultin suku, minivaltiosta Monacosta rahantekokoneen tehnyt Grimaldien suku, maailman rikkaimmaksi perheeksi kutsutut Waltonit, jotka omistavat maailman suurimman kauppaketjun eli Walmartin. Walmart säästää kaikessa saadakseen hintansa halvaksi ja siksi myös palkat on pidettävä pieninä eikä ay-liikettä suvaita.
Erikoinen tapaus on amerikkalainen Kochien suku, joka on keskittynyt öljynjalostukseen. Koch Industries on Yhdysvaltain toiseksi suurin yksityinen yritys (sen osakkeita ei siis ole myytävänä pörssissä) ja yhtiön esi-isät ovat toimineet sekä Stalinin Neuvostoliitossa että Hitlerin Saksassa - Yhdysvalloissa suku on puolestaan vastustanut kommunismia. Tuoreimpana yhteistyökumppanina on ollut ilmastonmuutosta vastustavat tahot, koska ilmastonmuutoksesta puhuminen haittaa bisnestä..
Erinomaisen kiinnostavan kirjansa lopussa Sokala kysyy, mitä hyötyä on miljardööreistä ja mitä järkeä on siinä, että rikkaat tulevat yhä rikkaammiksi.
Yleinen etenkin raha- ja oikeistopiirien väittämä on, että superrikkaita on kohdeltava verotuksellisesti hellästi, koska heidän rahansa tihkuvat myös keski- ja alaluokalle. Oxfamin pääsihteeri Gabriela Bucher onkin sanonut, että “40 vuotta venalennuksia superrikkaille on osoittanut, että ne antavat nostetta vain luksusjahdeille, eivät suinkaan kaikille veneille”.
Kirjaan on lainattu New York yliopiston talousprofessoria Scott Gallowayta, jonka mukaan lopulta riittävän suureksi kasvanut tulojen eriarvoisuus aina korjaa itse itsensä. “Huono uutinen on se, että nämä itsensä korjaamisen mekanismit ovat sota, nälänhätä ja vallankumous.”
Sokala kysyy myös mielestäni ihan hyvin, että ovatko superrikkaat suvut, perheet ja yksilöt todella ansainneet kaikki rahansa vain omien ansioidensa takia. Vastaus on tietenkin ei, vaan rikastumisessa on mukana paljon onnea, sattumuksia ja yhteiskunnallisia tapahtumia.
Monesti merkittäviä keksintöjäkin on keksitty samanaikaisesti eri puolilla maailmaa, mutta rahat on kerännyt juuri se henkilö, joka on ehtinyt ensimmäisenä patentoida keksintönsä.
Sokalan esimerkissä kerrotaan, miten Bill Gatesista tuli yksi maailman rikkaimmista henkilöistä osin vain siksi, että IBM osti PC-käyttöjärjestelmän Microsoftilta eikä sen alkuperäiseltä luojalta Tim Patersonilta.
Sokalan mukaan yksittäisiä rikkaita henkilöitä ei pitäisi korostaa niin paljon kuin nykypäivänä tehdään. Oxfam-järjestö on puolestaan ehdottanut, että miljardööreille määrättäisiin viiden prosentin vero. Sen 1700 miljardin dollarin tuotolla nostettaisiin kaksi miljardia ihmistä köyhyydestä.