Anne Applebaum: Autokratia Oy – diktaattorit, jotka haluavat hallita maailmaa (Siltala 2025). Suomentanut Markku Päkkilä.
Pulitzer-palkittu kirjailija-toimittaja, professori Anne Applebaum on kirjoittanut hyytävän kirjan nykyajan itsevaltiudesta.
Itsevaltiuden keskiössä on edelleen klassinen paha mies turvallisuuskoneistoineen mutta nykyajan autokratioissa on lisäksi valvonnasta ja disinformaatiosta vastaavat viranomaiset aivan George Orwellin kirjan 1984 -tyyliin.
Autokratioilla ei enää ole mitään ideologiaa vaan ainoa “ideologia” on pitää hallitsija ja tämän hännystelijät vallassa ja rikkaina.
Itsevaltiaat verkostoituvat
Siinä missä erilaiset yksinvaltaan perustuvat valtiot taistelivat ennen toisiaan vastaan, nykyisin ne ovat kumppaneita, jotka verkostoituvat keskenään ja yrittävät hyödyntää toistensa hyväksi havaittuja toimintatapoja.
Keskeinen vihollinen autokratioille on Applebaumin mukaan niin sanottu demokraattinen maailma eli länsimaat, Nato, EU ja toki myös demokratioiden kannattajat autokratioiden sisällä.
Applebaum kuvaa erityisesti Venäjää mutta myös Valko-Venäjää, Venezuelaa, Kiinaa, Irania, Zimbabwea ja Myanmaria.
Yhteistyö idän kanssa alkoi kaasulla
Applebaum käy kirjassaan läpi Saksan ja Neuvostoliitto-Venäjän yhteistyön erityisesti energia-alalla.
Kun Neuvostoliitto sodan jälkeen löysi Siperiasta laajoja kaasukenttiä, Saksa ja Neuvostoliitto pääsivät lopulta vuonna 1970 sopimukseen kaasuputkien rakentamisesta Länsi-Eurooppaan.
Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton kauppasuhteet laajenivat kaasun myötä huimasti ja kaasulla oli myös merkittäviä poliittisia vaikutuksia.
Länsi-Saksan ulkoministeri Willy Brandt ei pelännyt Länsi-Saksan riippuvuutta kommunistienergiasta vaan hän uskoi, että kyseessä oli molempia osapuolia hyödyttävä taloussopimus, joka tekisi sotilaallisen konfliktin mahdottomaksi. Näin uskoivat monet muutkin aina Venäjän suurhyökkäykseen saakka.
Applebaum kuvaa, kuinka Länsi-Saksassa uusi idänpolitiikka nähtiin mahdollisuutena muuttaa idän kommunistivaltioita.
Toista suuntausta edusti muun muassa Yhdysvaltain tuolloinen presidentti Richard Nixon, joka piti tällaista kauppaa yrityksenä irrottaa Länsi-Saksa Natosta. Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvu Länsi-Euroopassa muun muassa kaasukaupan takia pelotti myös Jimmy Carteria ja Ronald Reagania.
Liberaalin demokratian voittokulku
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen “kaikki” halusivat hyötyä niin sanotusta rauhanosingosta ja liberaalin demokratian voittokulku nähtiin väistämättömänä.
Tämä koski myös tiedonvälitystä. Kiinan yritykset kahlita esimerkiksi internetiä nähtiin Bill Clintonin sanoin “yrityksenä naulata hyytelöä seinään”.
Venäjällä suunnan käänsi Vladimir Putin, joka halusi maastaan vauraan mutta lopputulemana Venäjästä tuli “kehittynyt yksinvaltainen kleptokratia, yksinomaan johtajiensa vaurastumista varten rakennettu ja johdettu mafiavaltio”.
Kirjassa kuvaillaankin, kuinka Putin jo Pietarin aikoina loi varastamiseen perustuvan järjestelmän, joka levitettiin lopulta koko valtion tasolle.
Länsi osasyyllinen Venäjän kleptokratiaan
Applebaumin merkittävä syytös on se, että länsimaiden pankit ja muut finanssilaitokset ovat olleet innolla mukana avustamassa Venäjän uusrikkaita oligarkkeja näiden hämäräperäisissä kaupoissaan, jolla yhteinen raha on siirretty yksityisille.
Toisinaan rahat siirrettiin länteen erilaisiin hankkeisiin, jotta raha saatiin pestyä lailliseksi. Kirjasta löytyy kammottavia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta.
Lännen toimijat ovat siis olleet osaltaan luomassa Venäjästä sellaista, mikä siitä on nyt tullut.
Applebaumin mukaan Putin näki hyvin demokratioiden kaksinaismoraalisen tavan toimia: kotimaassa julistettiin liberaaleja arvoja mutta muualla maailmassa illiberaalit hallintokoneistot saivat rahoitusapua, jos siitä oli hyötyä.
Venäjästä on nyt luotu valtio, jossa pankit näyttävät kyllä pankeilta mutta todellisuudessa ne ovat Applebaumin sanoin rahanpesukoneita. Yritykset puolestaan toimivat Kremlin hyväksynnällä eivätkä vapailla markkinoilla.
Venäjä ei ainoa autokratia
Venäjä on meille tutuin lähellä olevia autokratia mutta samantyyppistä toimintaa on kaikissa autokratioissa. Applebaum kuvaa laajasti autokratioiden korruptiota ja omien suosimista vastustajien kustannuksella.
Esimerkiksi Venezuelassa on luotu monimutkaisia valuutanvaihtoon perustuvia operaatioita, joilla erityisesti öljyrahat saadaan siirtymään haluttuihin käsiin.
Narratiivin hallintaan panostetaan
Autokratiat osaavat hyvin kansalaisten valvonnan ja niin sanotun narratiivin hallinnan.
Vaikka Venäjällä erityisesti maaseutu on rappeutunut, televisiosta näytetään koko ajan, kuinka länsimaat ovat rappeutuneet ja kuinka ne ovat tekopyhiä ja russofobisia maita. Tässä kuvastossa erityisesti Yhdysvallat on erityisen rappeutunut maa, kuten oli muuten jo Neuvostoliitonkin aikana.
Mediavyörytys ei koske vain Venäjää. Yhä useammalla maalla on kansainväliset, omaa propagandaa edistävät tv-kanavansa usealla kielellä.
Eniten rahaa tähän on Kiinalla. Kiina on muun muassa levittänyt tehokkaasti täysin keksittyä tarinaa ukrainainalaisista biolaboratorioista. Näitä juttuja on levitetty useilla kielillä Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Applebaum luettelee useita “uutisorganisaatioita”, jotka osallistuvat autokratioiden valheiden levittämiseen.
Esimerkiksi Yala Newsin tehtävä on “pestä informaatiota” eli levittää venäläispropagandaa ikään kuin riippumattoman median välityksellä. Vastaavanlainen yritys on salaliittoteorioita levittävä African Initiative, joka myös on venäläinen valemedia.
Yalan avulla on maailmalle levitetty videota, jossa Ukrainan väitettiin suunnittelevan bioaseiden levittämistä muuttolintujen avulla nimenomaan Venäjälle.
Venäläiset käyttävät myös doppelgängeriksi eli kaksoisolennoksi kutsuttua taktiikkaa. Esimerkiksi Reuters.com:in sijasta käytetään huijaussivustoa Reuters.cfd.
Kirja omistettu optimisteille
Autokratia-kirja on masentavaa luettavaa.
Vaikka kirja onkin omistettu optimisteille ja lopussa demokraatteja kehotetaan yhtymään, muistuttaa Applebaum autokratioiden vahvuudesta ja siitä, että myös monessa länsimaassa on aatesuuntauksia ja poliitikkoja, jotka toimivat autokraattisesti.
Yksi merkittävä tehtävämme demokratioissa olisi Applebaumin mukaan lopettaa autokratioiden rahanpesun mahdollistaminen omissa maissamme. Ihan järkevä tavoite, johon erilaisten kauppojen avoimuus tähtäisi.
Entäpä se alussa mainittu kaasu? Nyt venäläinen kaasu on lähes irtikytketty Länsi-Euroopasta mutta kuinka kauan kaasuputket ovat tyhjiä? Entäpä riippuvuutemme Kiinasta? Siihenkään ei ole selvää ratkaisua näkyvissä.
Kirjan suomennos on oikein hyvä. Tosin suomentaja on jostain syystä käyttänyt Hongkongista johdonmukaisesti englanninkielistä muotoa Hong Kong.